sunnuntai 19. maaliskuuta 2023

Minna Canth: Roinilan talossa

 


Minna Canth: Roinilan talossa, näytelmä, Porvoo 1885. Kuva on Kansalliskirjaston digitaalisesta aineistosta.

Roinilan talossa on Minna Canthin perinteinen draama, mutta myös romanttinen näytelmä, joka filmattiin vuonna 1935. Filmin ohjasi Erkki Karu  ja yhdessä pääosassa oli Rauni Luoma.

Roinilalla on talo ja kaksi aikuistuvaa lasta Eero ja Anna, talossa on nuori pehtoori Mauno ja nuori neiti Elli, joka hoitaa talon lehmiä. Elli on ollut Ojalan sedän kasvatti. Ojala testamenttasi talon Ellille, mutta testamentti on kateissa ja talo on Ollin, joka on  Ojalan veljenpoika. Ollilla on paljon asiaa Matille, joka on tukkilainen. 

Alkukohtauksessa Olli, Matti, ja Eero pelaavat kyläläisten kanssa korttia, jossa Olli häviää.  Anna keinuu ja Mauno katselee Annaa. Elli paimentaa lehmiä. Olli on kateellinen Maunolle, sillä hän haluaisi Annan vaimokseen. Olli inhoaa myös Elliä. Anna tuntee vetoa Maunoon, mutta empii, sillä epäilee Maunon todellisia tunteita. Hän luulee, että Mauno on kiinnostunut Ellistä. Olli, Eero ja Anna ovat talollisia ja tilallisia. Mauno ja Elli ovat palvelijoita. Eero taas piirittää Elliä. Elliä ahdistaa Eeron innokkuus. 

Näytelmä on siis hyvin perinteinen, vaikeuksien kautta onnelliseen lopputulokseen. Näytelmässä on  myös lauluja, osa on kuopiolaisen Kustaa Killisen (1849-1922), joka oli myös kansanedustaja.

Minna Canth käsittelee näytelmässä luokkaeroja, eli Mauno ja Elli ovat palvelijoita, Eero ja Anna ovat talollisen lapsia. Eero rakastaa Elliä ja Anna tajuaa (lopussa), että rakastaa Maunoa. 

Jatkossa juonipaljastuksia. Rakastavaisten onnen tielle kasaantuu paljon ongelmia. Olli, joka on maksanut Matille testamentin hävittämisestä, kieroilee Roinilan isännältä Annaa vaimoksi. Mauno potkitaan Roinilasta pois. Kun Eerokin "katoaa", ja lakki löytyy joesta, etsitään Maunoa epäiltynä Eeron murhasta. Olli porskuttaa häitä odotellen. Mauno saadaan kiinni, ja häntä ollaan viemässä nimismiehen pahnoille, mutta paikalle saapuu Eero, jolla on hallussaan kadonnut testamentti. Eero kihlaa Ellin ja Anna sydämensä valitun Maunon.

Elli ei  aivan heti lämpene Eerolle, tai "lämpenee"  Eeron jutuille. Eero on kysynyt, oliko Ellillä häntä ikävä päästää sammakon suustaan:"Mies on luotu liikkuvaksi, vaimo pirtin vartijaksi., etkö sitä tiedä, Elli?" Elli säilyttää malttinsa ja tokaiseen: "Ja oletko sinäkin jo muka mies olevinasi?"
Eero: Katsopa minua vähäisen, tyttö—enköstä jo mieheltä näytä?
Elli: Miehen mitta, miehen määrä, mutta ei vielä miehen mieltä päässä.
Eero: Mistä sen tiedät?
Elli: Siitä kun et ollenkaan meidän huoliamme ajatellut matkalle lähteissäsi.
Eero: Turhaa huolta. Jumala suojelee kaikkia matkamiehiä, paitsi viinan vetäjiä.
Roinila: Mutta leikkipuhe sikseen ja tee meille tiliä töistäsi, poika. Mitä oli sinulla kaupungissa tekemistä?
Eero: No, kas! Ojala vainajan testamentin kävin sieltä hakemassa.Tuossa se on.

Loppu hyvin kaikki hyvin. 

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.

****
Minna Canth (1844-1897) käsittelee teoksissaan usein naisen asemaa perheessä, lapsena, aviolitossa ja sen ulkopuolella, ja köyhyyttä.
Minna Canth bloggauksiani: Anna Liisa, Papin perhe, Köyhää kansaa, Murtovarkaus, Hanna, Salakari ja Työmiehen vaimo.

8 kommenttia:

  1. Canth on kyllä kiinnostava. Oon vasta yhen novellikokoelman häneltä lukenu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Canthia on hyvin saatavilla. Luin Minna Canthia vasta blogiaikana.

      Poista
  2. Minna Canth on päivänsä ansainnut! Kuvaavan keskusteluotteen olet avaukseesi valinnut.
    Hänen teoksistaan "Papin perhe" tuli jo kouluaikana tutuksia, mutta herätti tuossa vaiheessa lähinnä ihmetystä. Luokkaeroissa on vieläkin kirimisen varaa samoin tasa-arvossa, vaikka me naiset olemme pirtin vartijoista jo baanalle ponnistaneetkin.
    Hyvää tasa-arvon päivää kaikille niin liikkuville kuin vartijoillekin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan, että kouluaikana välttelin opettajan suosittelemia tai vaatimia kirjoja, vasta myöhemmin luin Seitsemän veljestä, Kalevalan ja Minna Canthia ja on kannattanut. En tiedä kuinka paljon olisin niitä arvostanut esim. lukioaikana, jolloin luin pääosin scifiä Asimovista alkaen

      Poista
  3. Hyvin perinteinen suomalaisfilmin kulku siis. En ole tätä tainnut elokuvanakaan nähdä, vaikka paljon Suomi-filmejä tv:stä nähnytkin. Minna Canthiakaan en ole liiemmin lukenut, vain yhden ja senkin Gutenbergista. Jostain syystä en ole oikein päässyt sinuiksi Canthin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole nähnyt filmiä, mutta varmasti hyvä perinteinen filmi.

      Poista
  4. Hienoa,että nostat esiin Minna Canthin!
    Voi että, kirjoituksesi herättää nostalgisia ajatuksia. Luin Canthin teoksia lapsena "paremman puutteessa"; en saanut käsiini kovin usein lastenkirjoja, mutta kotonani poikkeileva romukauppias jätti meille huutokaupoista keräilemäänsä vanhaa kirjallisuutta, Canthia, Ahoa ja muita. Muistan lukeneeni myös Johannes Linnankosken Laulun tulipunaisesta kukasta.

    Lähden tekemään Minna Canthin kakun. Löysin reseptin paikallislehdestä. Lippu lötköttää pihassa pitkin lipputangon vartta, ei tuule yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista.
      Itse tutustuin Canthin näytelmiin vasta blogiaikana, toki tiesin kuka Minna Canth oli. Mukavaa, että on kakkukin.

      Poista