maanantai 5. heinäkuuta 2021

Tommi E. Virtanen: Suomen Huutokauppakeisari

 

Tommi E. Virtanen: Suomen Huutokauppakeisari, Keisarin vanhat aarteet, Johnny Kniga 2017, sivumäärä 187.

Aki ja Heli Palsanmäki pyörittävät Hirvaskankaalla huutokauppaa Akin isän jalanjäljissä. TV-kanava Jim näytti ensimmäisen osan Huutokauppakeisaria 26.2.2013.  Ohjelma perustuu Aito Median ideaan, jota Hannu Kontturi kehitteli. Jakson käsikirjoitus on seuraava. Päivä alkaa Aki ja Heli heräilevät. Nikkaroija Markku tulee päiväksi tekemään Akin tai Helin määräämiä töitä, kunnostusta tai tavaran tuunausta. Aki ja Heli hyppäävät isoon paketti-Mersuun ja suuntaavat hakemaan tavaraa. He hierovat kauppaa tinkien. Tavaraa hankitaan usealta myyjältä, joista yksi on julkkis. Aki ja Heli tulevat reissulta takaisin, ja katsovat, mitä Markku on saanut aikaan. Perjantaisin on huutokauppa, jossa kaikki myydään ilman pohjahintaa. Tavara myydään siinä kunnossa ja sellaisena  kuin se on, ei ole vaihto- eikä palautusoikeustta. Alkuun on näyttötunti, sitten Akin virtuoosimainen huutokauppa alkaa aloituskuparipannun myynnillä. Tavaraa on paljon  myynnissä. Jos ei muuta löydä, niin voi juoda rähmäpullakahvit. Huutokaupan jälkeen katsotaan miten on käynyt tavaranostajien kanssa. Ohjelma päättyy Akin, Helin ja Markun loppukatsaukseen, jossa on lämmin tunnelma. Ohjelmassa on muutamia vakiohahmoja, eniten esillä on Etupenkin-Erkki.

Ensimmäisen kauden ensimmäisessä jaksossa Aki lähti 'kahtomaan' tavaraa Anitan luo. Anitalla oli kotimaista lasia ja lakritsipurkki. Hintapyyntö oli 400 euroa, Aki tarjosi 200 euroa, ja kaupat lyötiin tinkimisen jälkeeen 270 eurolla, tavarasta saatiin 372 euroa. Ensimmäisessä tv-huutokaupassa oli myynnissä aloituskuparipannu, jopo, gramofoni, ja Markun korjaama separaattori, jonka Markku itse osti. Markku kerää separaattoreja ja höyliä. 

Kausia on takana jo 13, ohjelma on saanut tv-palkinto Venlan 2015, ja ohjelma on Nelosen ja Jimin katsotuimpia. 

Tässä kirjassa on kuvia ja tunnelmia neloskaudelta, jossa oli julkisuuden henkilöistä Martti Vainio, Saija Tuupanen, Martti Syrjä, Sampo Kaulanen, Riitta Väisänen, Jethro, Simo Frangen, Juha Laitila, Jenni Konder ja Saija Tuupanen. Kirjassa on myös kauppakumppaneina Katri-Helena, Sani, Aira Samulin  ja Juha Mieto

Huutokauppakeisari -kirja kertoo samoista asioista kuin TV-sarja, jota kuvasin ylhäällä, mutta tietenkään kaupan käyntiä ei ole. Aki ostaa kaiken tavaran käteisellä. Alkuun oli enemmän prosenttikauppaa, johon kirjan mukaan on puolen vuoden jono. Alkuun Akin ja Helin provisio oli 24 % myöhemmin 33 %. Huutokaupan aloitti Akin Lauri-isä  4.10 1987, jonka kuoleman johdosta Aki aloitti huutokaupan pitämisen.  

Juipelo ja rössäkkä ovat Akin ilmauksia. Juipelo on tavara, jota on hankala nimetä eikä tiedä mitä tavaralla tehdään, rössäkkä on tavara, jolla ei ole arvoa.

Ohjelma on muuttunut yllättävän vähän. Aki haluaa ostaa kotimaista lasia, Arabiaa, Riihimäen lasia etenkin Aurinkopullot, Iittalaa, Kupittaan savea ja militariaa. Kirjassa mainitaan Arabian muumifiguurit ja myös mukeja myydään, Arabian eläinfiguurit, ja esitellään Arabian "leimat".  Akin suosikit ovat piippuleima (tehtaan piippu) ja rotanhännäntäleima, arabia-kirjoituksen alla häntämäinen kuvio. Leimoista esitellään myös kullan ja hopean leimat. Kirjan mukaan osa keräilijöistä on tavallisissa vaatteissa, mutta käteistä on paljon mukana.

Verkossa palsanmäki.fi myydään myös fanituotteita. Aloituspannut ensin signeerattiin, ja nyt niissä on kullattu leimakin.

Ohjelmassa välillä on tiukkoja kauppoja. Ihmisillä on väärä käsitys tuotteen hinnasta, ja he lataavat siihen tunnearvoa. Aki ja Heli ajavat pitkän matkan, ja maksavat tavaran käteisellä. Ohjelmassa kaupat menevät hyvin, jos 400 euron kaupasta saavat 800 euroa. Ohjelmassa on minusta lupsakka tunnelma. Aki ihmettelee  Heliä, joka kerää kahvipurkkeja ja violettia lasia. Akin vitsit ovat meklauksessa hyvän maun rajoilla, mutta menee läpi rennon rahvaanomaosen tunnelman mukana. Kaiken kaikkiaan olen tykännyt ohjelmasta ja kirja oli mukava lukea.

6 kommenttia:

  1. Joskus on tullut kotona käydessä katsottua tuota ohjelmaa. Lupsakka kuvaa tunnelmaa kyllä hyvin!

    VastaaPoista
  2. Vanhat tavarat ovat kiehtovia ja itse ainakin tykkäisin päästä johonkin vanhan ajan huutokauppaan, jossa todella saisi tarjota mitä sielu sietää. Huutokauppakeisari on ihan hauska ohjelma, mutta joskus kyllä Akin puheet menevät "yli äyrään". Kiva kirjanesittely.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, Kyllähän joskus mennään rjokottomuuksiin, mutta yleensä tunnelma pysyy hyvänä.

      Poista
  3. Eloisa ja kiva postaus Palsamäen hengessä! Joitakin kertoja on tullut tätä reipasta menoa katseltua, mutta pidemmälti tuo sinänsä positiivinen lupasakkuus övereineen, showmeininki alkaa kirputtaa;)

    Antiikki ja wanhat esineet on kiehtova maailma, etenkin, kun niihin liittyy tarina ja kyllähän näitä "aarteita" omastakin vitriinistä hypisteltäviksi piisaa...
    Juuri tuo henkilökohtainen suhde saa helposti yliarvioimaan mahdollisessa myyntitilanteessa oman realistisen hintapyynnön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Minua on hämmästyttänyt se, että toiminta on jatkunut suhteellisen samanlaisena ja suosio tuntuu säilyneen.

      Poista