sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu


Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu, alkuteos Childhood's End 1953, suomentaja Matti Kannosto, Uusi Kirjakerho 1973, sivumäärä 256.

Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa: Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat aloittaneet kilpajuoksun kuuhun. Juoksu katkeaa, kun avaruudesta tulee aluksia. Avaruushahmoista ylivalvoja  Karellen antaa kaikilla radiotaajuuksilla englanninkielisen ilmoituksen ja myöhemmin neuvottelee YK:n pääsihteeri Rikki Stormgrenin kanssa. Maa suostuu (ei muuta voi) olentojen oloon taivaalla, pientä vastarintaa ja napinaa esiintyy. Tehdään sopimus että viidenkymmenen vuoden kuluttua muukalaiset tulevat maahan ja esittäytyvät. Silloin ihmiset ovat psykologisesti valmiita tähän, kun maailmassa vallitsee rauha, hyvinvointi ja valtiot ovat yhdistyneet Maailman liittovaltioksi johtuen olentojen manipulaatiosta.

Arthur C. Clarken scifikirjojen tapaan Lapsuuden loppu etenee eri ihmisten näkökulmin ja  kolmessa osassa ajassa hyppien, kunnes uskomaton loppu on käsillä. Clarke on käyttänyt näitä "astraalijuttujaan" lukemissani kirjoissa, ja Avaruusseikkailu 2001 jatko-osat ovat tätä höpinää. Ensi lukemalla jännittävä teos (ehkä), ja jonka juoni on Wikipediassa täällä.

Alla huomioita, mahdollisesti juonipaljastuksia ja mielipiteitä, jotka voivat ärsyttää Clarken kirjojen faneja
Clarken luoma maailma on jakautunut USA:n ja NL:n kilpailukentäksi, mutta tästä näkökulmasta leikataan tähän avaruushemmojen tuloon. Kirja on hyvin juonivetoinen, sillä jännite syntyy siitä, että kirjassa on uskomattomia käänteitä. Keitä muukalaiset ovat, ja mitkä ovat heidän tavoitteensa?
Kirja on jaettu kolmeen osaan, ja jokaisessa osassa viedään tarinaa yllättävään suuntaan.

Avaruushemmot sössöttävät, että kaitsevat maan yhdeksi valtioksi ja se on rauhantahtoista toimintaa. Kun hemmot esittäytyvät, he ovat sarvipäiviä, ja nahkasiipisiä, ja ovat epäonnistuneet aiemmin maan kaitsemisessa. Pääsiäissaarten patsaatkin oli heidän tekemiään?  Heidän kaikki uudet suunnitelmansa paljastuvat lopussa, ja sen voi lukea tuolta Wikipedian puolelta, mutta imuroivat koko höskän johonkin höpöhöpö -henkeen. Juoneen on tätä ennen ympätty yhden maan asukkaan piipahdus Kölin tähtikuvissa koordinaatissa NGS 549672 olevaan planeettaan, missä demonit viettävät aikaansa.

Lapsuuden loppu oli parhaimmillaan, kun tarina oli loppu, ja silloin loppu oli myös tämä lukija.

****
Arthur C. Clarke (1917 -2008) oli brittiläinen tieteiskirjailija, jonka tunnetuin teos on Avaruusseikkailu 2001, Clarken esikoisromaani oli Marsin aamunkoitto.

6 kommenttia:

  1. Hui, minulla on Avaruusseikkailu 2001 listallani 100 kirjaa-haasteen tiimoilta. Toivottavasti ei ole yhtä karu lukukokemus. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avaruusseikkailu 2001 on huikea hieno kirja mutta älä lue jatko-osia tai lue jos haluat astraalihöpinää.

      Poista
  2. Clarke on tyystin tuntematon kirjailija minulle kuten itse tuo genrekin, mutta arvioisi oli verbaliikaltaan herkullinen.

    Vaikkei lukukokemuksellinen uupuminen minkäänlaista hupia tuota, niin vimppalauseesi oli ilmaisuvoimaltaan nappilaukaisu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Clarken Avaruusseikkailu 2001 on hyvä, mutta muuten herran sepustuksen eivät ole vakuuttanut, tämä alkoi ärsyttää, mutta pääsin loppuun ;)

      Poista
  3. Hatunnosto kun ärsytyksestä huolimatta luit loppuun. En ole lukenut Clarkea, enkä science fiction -juttuja kovin paljon muutenkaan, mutta mieheni tykkää siitä lajista. Hauska tuo sinun loppuvirkkeesi 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin nuorena paljon scifiä, mutta tämä lupaavasta alusta koetteli kärsivällisyyttäni. Kiitos Rita A. kommentistasi.

      Poista