lauantai 15. elokuuta 2020

Jorma Ollila, Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys


Jorma Ollila, Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys, kasvun paikkana Nokia, Otava 2013.
Miki-taskukirja, sivumäärä 995.

Nokian pääjohtaja Jorma Ollila (s.15.8.1950) on kirjoittanut ja osin sanellut muistelmansa, toimittaja Harri Saukkomaa (s.1957) vastaa kirjallisesta lopputuloksesta. Teoksen pääpaino on tietenkin Ollilan Nokia-vuosissa, tarina itse asiassa alkaa siitä kun 16.1.1992 Jorma Ollila nimitetään yhtiön toimitusjohtajaksi. Pääjohtajaa pidettiin liian nuorena, hän oli 41-vuotias. Pörssikurssi laski 10 %. Nokia oli syvässä kriisissä, ja sitä oltiin yritetty myydä Ericssonille, mutta ei ollut kelvannut, sillä Nokiassa oli tappiollinen kulutuselektroniikka ja monia pulmia. Kuten kirjan alussa todetaan Suomi ja Suomen talous olivat romahduspisteessä, mutta sitten Ollilan tarinaa käydään kronologisesti läpi.

Tämän kirjan alkuosa on antoisaa, eli muistoja Jorma Ollilan elämänvaiheista. Tarina tavallisen perheen esikoisesta, ja siitä miten hiljalleen noustaan hierarkiassa ylöspäin yhä vaativimpia tehtäviä. Jorma Ollila on kotoisin hyvin tavallisesta suomalaisesta perheestä Kurikasta. Jorma Ollila  asui Pohjanmaalla lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa, jolloin isä oli töissä Turussa Vihannon sähkössä ja Ollila kävi Vasaramäen ja Kähärin kansakoulua lyhyen aikaa, kunnes perhe muutti Vaasaan. Ollilla pääsi stipendillä lukioikäisenä Atlantic Collegeen Walesin, missä oli kansainvälisiä opiskelijoita, Suomesta Ollilan lisäksi  Pentti Kouri. Ollila keskittyi  Walesissa matematiikkaan, fysiikkaan ja taloustieteeseen. Suomeen tultua hän pyrki Otaniemeen, ja pääsi Teknilliseen fysiikan osastolle, ja myöhemmin Helsingin yliopiston Valtiotieteelliseen tiedekuntaan lukemaan kansataloustiedettä. Ollila meni naimisiin, ja perheeseen syntyi lapsia, Uran kannalta on mielenkiintoista, että Ollila oli SYL:n puheenjohtaja,  SYL oli tuolloin tärkeä aitiopaikka, puheenjohtajan valinta oli  poliittiisten ylioppilaskuntien edustajien väännön tulos. Ollila sai kutsun myös tuolloin Tamminiemeen SYL:n edustajana ja Linnan juhliin. Tätä opiskelijapoliitikan perua on varmasti vuoden 1999 presidentinvaalitunnustelut, jolloin Jorma Ollilaa pyydettiin porvariehdokkaaksi. 

Jorma Ollila rekrytoitiin Citibankiin, mistä häntä kosittiin SYP:iin ja EVA:an, mutta hän menee Nokiaan rahoitusjohtajaksi. Nokia oli tuolloin Kari Kairamon johtama. Kairamolla oli visio, mutta hänelle ei käynyt hyvin. Yhtiö joutui käymään Suomen laman myötä raskaita aikoja, Nokian paperi myytiin Yhdysvaltoihin. Yhtiössä oli kulutuselektroniikkaa, joka piristyi Saksojen yhdistyessä, mutta joka myöhemmin 1990-luvulla jouduttiin myymään. Jo ennen Suomen totaalista lamaa Nokialla oli vaikeaa. Mustasta maanantaista 19.10.1987 alkoi ongelmavyyhti, ja 1988 vuosi oli kauhea. Kairamon kuoleman jälkeen tilalle astui Vuorilehto. Ollila siirretään matkapuhelindivisioonan johtajaksi. Tuolloin matkapuhelin markkinoita hallitsi yhdysvaltalainen Motorola. Kun Ollila aloitti toimitusjohtajana 1992 oli Nokian ja Suomen talous kuralla. Ollila oli 1990-luvun loppuun toimitusjohtajana, sitten pääjohtajana, ja lopulta vuoteen 2012 asti hallituksen puheenjohtajana.

Nokian kehitys ei ole ollut lineaarista eikä, jatkuvaa nousua, ja sitten laskua, vaan hyvin vaihtelevaa. Itse asiassa Nokia oli monesti hyvin ahtaalla, ja Ollilan asema vaakalaudalla. 1990-luvulla matkapuhelinyleistyi ja 2000-luvulla se oli yhä useammalla. Kun puhelin oli vain puhelin ilman kunnon kameraa, ja nettiä, sillä puhelimella soitettiin ja lähetettiin tekstareita. 

Jorma Ollilan tekstistä päättelin, että hänellä oli hyvä tiimi ympärillään. Olli-Pekka Kallasvuo, joka valittiin Ollilan tilalle 2006 toimitusjohtajaksi, oli tullut 1980 yhtiöön lakimieheksi. Muita avaintoimintoja johtivat kauppatieteilijä Sari Baldauf, tekniikan tohtori Matti Alahuhta, kauppatieteilijä Anssi Vanjoki,  ja kauppatieteilijä  Pekka Ala-Pietilä. Dream-Team tai Viisikko kävi paljon vaikeita aikoja. Tehtävt muuntuivat, ja ongelmat ratkaistiin. Nokialla oli siis paljon ongelmia. Se oli monialayhtiö, jossa oli tappiollisia osia, joista ei oletu haluttu luopua, tai se olisi ollut liian kallista. Nokia kuitenkin keskittyi puhelimiin ja verkkoihin. Salossa Ollila ajoi läpi siirtymisen kolmivuorotyöhön. Matkapuhelimet ja verkot ovat globaalia liiketoimintaa, eli yhtiön piti kansainvälistyä. Lisäksi myöhemmin oli ongelmia komponenttien saamisessa ja logistiikassa.

Nokian arvoista, ja arvojen mukaan toimimisesta on hedelmällistä tarinaa. Slogan Connecting People oli kyllä todella hyvä, ironista ehkä, että Applen i on todella nerokas. I on minä, mutta tarkoittaa vielä lisäksi internet, individual, instruct, inform, ja inspire. Apple lanseerasi vasta 2007 ensimmäisen iPhonen, eikä Nokian Symbian-pohjaiset puhelimet pystyneet haastamaan, ja MeeGo kortti jäi kääntämättä, kun Nokia valitsi Olli-Pekka Kallasvuon jälkeen toimitusjohtajaksi kanadalaisen Microsoft-taustaisen Stephen Elopin. Elopin tarinaa ei kerrota kirjassa, mutta se oli Nokian puhelimien hautajaissaatto. Mutta Nokia myi miljoonia puhelimia, ja nousi Ollilan aikana maailman ykköseksi, hallitsi Kiinan markkinoita. Yrityksen kasvussa oli monta kriisiä. Kassakriisi, monialayhtiökriisi, logistiikkakriisi, ja ongelmat operaattorien kanssa. Nokian menestyksen salaisuus oli oikea ajoitus digitalisaatiossa, eli GSM:stä tuli standardi. Nokia panosti digitaaliseen tulevaisuuteen, ja oli aivan ykkönen. NGage-puhelimen idea oli loistava, mutta se ei lyönyt läpi vuonna 2003. Kun internet kunnolla löi läpi, iPhonet valtasivat alaa, ja android-puhelimet. Nokia jäi sivuraiteille, Nokiasta ei Ollilan mukaan kehittynyt ohjelmistotaloa. Ollila antaa itselleen, ja tiimilleen puhtaat paperit, mutta rivien välistä voi päätellä, olisiko voitu tehdä toisia valintoja, toimitusjohtajanimityksissä, uudistamisessa? Menneisyyttä ei voi kuitenkaan muuttaa. Ollilan tekstistä kyllä voi päätellä, että palaverikulttuuri muuttui, nälkä uudistaa muuttui.

Jorma Ollila, joka tänään täyttää 70 vuotta,  tunsi henkilökohtaisesti Microsoftin Bill Gatesin, ja Applen Steven Jobsin. Jobsin jo Pixar-ajalta. Gatesin kanssa ei ryhdytty yhteistyöhön, eikä Microsoft ole saanut samaa asemaa langattomassa viestinnässä, kuin tietokoneissa. 

Nokia on nyt verkkoyhtiö, sen liikevaihto oli 2019 edelleen 23,3 miljardia euroa. Osakkeen hinta oli vuonna 2000 65 euroa. Tosin teknokupla puhkesi vuonna 2001, mutta Nokian osake on laskenut, mutta se on viime vuosina pyörinyt 4 euron molemmin puolin, ja oli alimmillaan noin kaksi euroa.

Varmasti kirjan luettuaan voi pohtia, onko Nokian menestys ollut mahdottomuus, näin pienessä maassa, noin loistava yritys. Menestys oli kuitenkin mahdollista yli vuosikymmenen, ja tuotti paljon vientituloja, veroja kunnille, ja valtiolle. Nokian optio-ohjelmat tekivät miljonäärejä.

Kirjan lukeminen oli antoisaa. Hyvin antoisaa oli lukea ylä- ja alamäistä, sekä Ollilan johtamisopeista, joiden yksi kulmakivi on viestintä.

Oma suhteeni Nokiaan on tyypillinen suomalaisen suhde yritykseen.

Kuvassa on Nokia 3310:n laatikko, ja kaksi vielä toimivaa puhelinta, toisessa "erikoiskuoret".


Nokian laatikoissa on Nokia motto "Connecting People".


Connecting People oli hyvä ohjenuora. Joka toimi ja Nokia menestyi.

Perus-Nokioita oli enemmänkin. 

Olin Nokialle uskollinen hyvin pitkään, minulla oli vielä Nokia Symbian 720 , työkännykkänä Nokia Lumia 630. Nyt olen ostanut Samsung Galaxy S9:n. 

Ulkoa päin katsottuna Nokian firmaa vaivasi se, että kun menestyttiin, kaikki halusivat osalliseksi menestyksestä.  Menemättä henkilötasolle niin ihmettelin monia johtajarekrytointeja, poliitikkotaustaisiakin ihmisiä meni Nokialle johtajiksi, mikä oli heidän lisäarvo ja motivaatio, verrattuna oikeasti avoimen rekrytoinnin kautta valittuihin? Myöhemmin poliitikot rehvastelivat, että Suomella menee hyvin, ja jakoivat mittavia verotuloja valtion budjettien kautta. Finanssikriisi paljasti Suomen talouden lahot tukijalat, ja vuotta aikaisemmin Apple oli tullut puhelinmarkkinoille. Kaikki arasivat, miten Elopin kanssa kävi. Huonosti. Eikö Nokiassa huomattu, että internetin myötä maailma muuttui. Kuvia, videoita jaettiin, ja eri chattisovellukset olivat yhä yleisempiä. Facebook perustettiin jo2004, Youtube alkoi pyöriä 2005. Nintendo julkaisi käsipelikonsoleita 2000-luvu alussa, joissa oli kosketusominaisuus (tikku), kuinka tästä ei tullut mieleen, että kännykästä tulee koskettelukone ja teinien elämän keskipiste, Nykyisin älykännykkä on miltei kaikilla hipelöitävänä vauvasta vaariin. Yhdessä kännykässä, on koko netti, insta, vanhemmille Facebook, twitter, pankki- ja  parkkisovellukset...

2 kommenttia:

  1. Minulla on vielä Nokian peruspuhelin. Aika paradoksaalinen tuo connectin people -termi, sillä kun on nämä 'äly'-laitteet, niin se henkilökohtainen kanssakäyminen on jäänyt ja mitä toivoisin vielä olevan, niin vanhan ajan kirjeposti, mutta postin toimet eivät ainakaan sitä edistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta että älykännykät -jolla tätä kirjoitan- vähentävät henkilökohtaista kanssakäymistä. Kirje on hyvä viestintäväline.

      Poista