Freeman Wills Crofts: Salaperäinen laatikko, alkuteos The Sea Mystery 1928, suomentanut Aune Suomalainen, SaPo n:o 15, WSOY, sivumäärä 211.
Freeman Wills Croftsin dekkari Salaperäinen laatikko alkaa Walesin etelänrannikon Burryn lahdelta, missä kalastamassa olevat herra Morgan ja hänen poikansa löytävät meren pohjaan juuttuneen salaperäisen laatikon. Laatikosta löytyy isokoisen miehen ruumis. Kuolinsyy on takaraivoon osunut isku, ja kasvot on nuijittu olemattomiin. Juttu annetaan Scotland Yardille, ja rikososaston tarkastaja Joseph French saapuu paikalle. Tutkimukselle ei ole lähtökohtia paitsi laatikko ja sen sisältö, koska ketään ei ole ilmoitettu kadonneeksikaan.
French alkaa tutkia laatikkoa tarkoin. Hän päättelee sen koosta, painosta ja rakenteesta, että sitä ei ole heitetty laivasta vaan luultavasti nousuveden aikana rannikolta. Mereen heittämisen syy on salata ruumis, ja piirteet on tuhottu, jotta ruumiin henkilöllisyys ei paljastuisi. French tutkii, mittaa ja laskee. Laatikossa on ovelasti poratut reiät, joista vettä tulee hiljalleen sisälle, ja uppoaminen ei tapahdu laskupaikassa. Laatikossa on painona rautaa, jotta laatikko ei nousisi pinnalle.
Pian French tajuaa, että laatikko on heitetty sillalta veteen pakoveden aikana yöllä. Kannen kuvassa on sillan rakenteita, en tajunnut sitä heti, mutta alkuperäisessä SaPo -sarjan kannesta ymmärsin tämän. Sitten jälkeen jäljitetään auto, ja siten päästään laatikon jäljille. Menemättä lainkaan henkilötasolle, niin laatikon lähettäjä ja vastaanottaja pystytään selvittämään, tosin nimet osoittautuvat vääriksi. Kun laatikon reitti on selvä tarkastaja Frenchille, tulee umpikuja vastaan. Hän ei pysty ratkaisemaan, koska, ja missä ruumis on pistetty laatikkoon, eikä luonnollisesti, kuka sen on tehnyt. Vainajasta on jo aavistus. French alkaa järjestelmällisesti haastatella ihmisiä, 'asianosaisia', jotka liittyvät tarinaan. Ratkaisu on varsin monimutkainen ja yllättävä ja rikollinen on ovela, ja French saa kamppailla hengestäänkin.
Tunnelma tiivistyy, ja ratkaisu alkaa hahmottua. Dekkarissa on monta riittävän yllättävää käännettä. Frenchin tapa lähestyä ongelmia, analysoida, ja ratkaista ne häkeltymättä, on tässä maailmassa lisäksi lohduttavaa. French arvioi kaikkia jututtamiaan ihmisiä myös psykologiselta kannalta, ovatko he luotettavia, tekevätkö he yhteistyötä, salaavatko jotain ja valehtelevatko he. Kun henkilötasolla tulee pysähdys, laatikon tutkiskelu jatkuu. Kyse on negatiivisesta varastamisesta. Laatikko on tyhjennetty tehtaalla, ja ruumis on laitettu tilalle ja tavarat on palautettu varastoon. Lähetyslistat on sen vuoksi väärennetty. Kunnon salapoliisidekkarin tapaan Crofts sekoittaa kuviota kunnolla. French kuitenkin selvittää rikoksen ja selviää, vaikka loppukahinoissa Frenchille on käydä huonosti, hän selviää, rikos ratkaistaan ja tuomio on ankara.
Freeman Wills Croftsin dekkari Salaperäinen laatikko on nerokas murhamysteri jonka tarkastaja French ratkaisee älyllään ja järjestelmällisillä ja laajoilla tutkimuksilla, lopputulos hämmästyttää häntä itseäänkin.
***
Rautatieinsinööri Freeman Wills Crofts (1879 - 1957) oli erittäin tuottelias dekkaristi. Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu vain yhdeksän teosta, "romaaneja" eli minusta dekkareita hän julkaisi 37, ja päälle kokoelmia. Olen lukenut niistä joitain, ja niissä päähenkilönä on ollut tarkastaja French.
Olen blogannut teoksista
Groote-puiston murha (ei ole tarkastaja French-tarina)
Kiristäjä
Punainen Sirppi
Wight-saaren arvoitus
Kuin varas yöllä
S/S Jane Vosperin haaksirikko
Poliisi ei hellitä
Luin aiemmin postauksesi innoittamana Groote-puiston murhan ja tykästyin suuresti Croftsin tapaan kirjoittaa:
VastaaPoistaTätä lukiessa tuntuu kuin palaisi alkudekkarin, salapoliisiromaanin juurille. Sinne, missä itse rikostutkinta ja alibien murtaminen, poliisityön sinnikäs puurtaminen ilman ympättyjä tehokeinoja ja rönsykkeitä on voimissaan. Crofts tekee ykkösluokan jälkeä, joka on hyvin kestänyt aikaa ja edustaa virkistävää poikkeusta nykyajan yltäkylläisen ja tupasen täyteen ahdetun genren keskellä.
Tuo sama yllä olevan avauksesi perusteella tuntuu pätevän tähän tarkastaja Frenchiin ja Laatikkoon, joten tämä lähtee mukaan alkuvuodesta alkavalle linjasaneerauksen poikivalle evakkoreissulle; kiitos:)
Tämä oli hyvä, olen bloggaamassa vielä dekkareista S/S Jane Vosperin haaksirikko ja Poliisi ei hellitä. Ehkä tama on näistä kolmesta paras, ja siksi ilmestynyt Sapo-sarjassakin. Poliisi ei hellitä on varsin yllättävä niin ikään.
Poistapo. poikimalle...
VastaaPoista:)
PoistaKoskahan joku kieltää sanan 'poikia', kun esimerkiksi lehmä poikii, niin vasikka voi olla hieho ei aina sonnivasikka.
:) Sarjasta: kaikki, mikä ei ole erityisesti sallittu, on kielletty...
Poista:)
PoistaKirjoitat kyllä utetliaisuutta ja lukuhaluja herättävästi.
VastaaPoistaCrofts yksi niitä joita Agatha Christie luki, joku näistä kirjahyllyssäni; Mördare begär misstag, Vinfatet
VastaaPoista:)
PoistaJoseph French on kiinnostava henkilö, ja hän on hyvin tarmokas.
Aikoinaan ensimmäisiä dekkareita Agatka Christien ja Komissario Palmun lisäksi, jotka tuli luettua koulupoikana. Sattui olemaan tämä kirja kyläkoulun pienessä kirjastossa. Ehkä joku opettajista oli sen kannen kuvan ja takakannen lyhyen kuvauksen perusteella mieltänyt seikkailukirjaksi. Oli hyvä ja pidin.
VastaaPoistaMainitsemistasi kirjoista myös Groote-puiston murha oli erinomainen. Punaisen sirpin olen myös poikasena lukenut, mutta siitä en pitänyt.
Katselin postauksiasi ja Kiristäjä on tuttu kirja myös. Se tuntui koulupojasta turhan vähän pitkästyttävältä, mutta Salaperäistä laatikkoa ja Grootepuiston murhaa ainakin voi suositella kenelle tahansa. Niissä tosiaan ollaan salapoliisi- tai oikeastaan poliisikirjallisuuden alkulähteillä.
PoistaCrofts on kirjoittanut hyviä dekkareita, minusta Kiristäjä ei ole aivan hänen parhaimpiensa tasolla, tämä mielestäni. Itsekin olen lukenut lapsuudessa Christiet, ja aikuisena pari Palmua :)
PoistaS/S Jane Vosperin haaksirikko - bloggaus ilmestyy 24.1.2019, ja Poliisi ei hellitä 7.2.2019, josta varsinkin Poliisi ei hellitä on erinomainen jo ratkaisultaankin.
Poista