Maurice Leblanc: Arsene Lupin mestarivarkaan kootut kertomukset

Maurice Leblanc: Arsene Lupin mestarivarkaan kootut kertomukset, alkuteos Les Adventures Extra Ordinaires d'Arsene Lupin 1 - 3, 2004, suomentanut Kaisa Sivenius, Teos 2012, sivumäärä 555.

Maurice Leblancin tarinoiden päähenkilö Arsene Lupin on mestarivaras, jonka muuntautumiskyky on uskomaton. Tähän opukseen lienee koottu kaikki kertomukset, jotka alkoivat ilmestyä lehdissä kaudella 1905 - 1906, jolloin julkaistiin kahdeksan tarinaa, vuonna 1907 ilmestyi tarina Herttaseitsikko. Arsene Lupin -tarinoiden yksi innoittaja oli Kanaalin takana kirjoitetut Sherlock Holmesin seikkailut. Leblanc julkaisi 15.6.1906 tarinan  Sherlock Holmes arrive trop tard mutta joutui Conan Doylen painostuksesta vaihtamaan nimen Herlock Sholmesiksi. Seuraavaksi ilmestyi Aurinkoleikki vuonna 1911. Viisi tarinaa ilmestyi vuonna 1912, ja niissä yhdessä Lupin menee 'naimisiin'. Tämän jälkeen ilmestyi enää neljä tarinaa, vuonna 1913 kaksi ja  tarina Mies ja vuohen talja vuonna 1927 ja sekä vuonna 1930 Smaradgisormus.

Ensimmäisessä tarinassa Arsene Lupin on laivassa ja Lupin on vohkinut lady Jerlandin korut. Yllättäen Lupin  pidätetään koska poliisi tajuaa, että oikea Bernard d'Andrezy, Lupinin valeasu, on kuollut kolme vuotta aiemmin. Arsene Lupin joutuu vankilaan, josta käsin hän toisessa tarinassa manipuloi paroni Nathan Cahornia, ja ilmoittaa, että kannattaa pakata arvotaulut valmiiksi ja lähettää ne Lupinille. Paroni palkkaa etsivä Ganimardin, tai niin hän luulee. Kaikki vohkitaan, ja oikea Ganimard toteaa varkauden. Ganimard on Lupinin päävastustaja. Kolmannessa jutussa Arsene Lupin poistuu vankilasta, ja Ganimardin on vain ihailtava tapaa, miten mestarivaras tekee, mitä hän haluaa.

Jatkossa myös Mestarivaras joutuu vaikeuksiin. Lupin matkustaa Guillame Berlat'na Roueniin. Hahmon idea on olla mies joka muistuttaa Arsene Lupinia. Poliisit etsivät Lupinia junasta. Samaan aikaan konna ryöstää Lupinia etsivän rouvan ja samassa vaunussa olevan Arsene Lupinin. Lupin jäljittää miehen ja hankkii takaisin lompakkonsa, ja tajuaa, että mies on kolmoismurhaaja, jonka hän luovuttaa poliisille. Tarina on loistava, sillä lukijalla ei alkuun ole käsitystä, kuka Arsene Lupin jutun henkilöistä on. Arsene Lupin jää tarinoissa muutenkin hyvin arvoitukselliseksi ja myyttiseksi henkilöksi. Tarinoiden kertojakin tuntee Arsene Lupinin  hyvin pintapuolisesti.

Herttaseitsikko -jutussa Louis Lacombe on suunnitellut sukellusveneen, jonka nimeksi on antanut Herttaseitsikko. Lacombe katoaa, piirustuksetkin ovat kateissa. Juttuun sekaantuuvat Varinin veljekset. Saksa yrittää rakentaa omaa sukellusvenettä Lacomben piirustuksin. Juttu on monipolvinen. Herttaseitsikko liittyy myös salalokeron kanteen. Arsene Lupin esiintyy tässä  Jean Daspryn hahmossa ja joutuu paljastamaan itsensä, ja niin myös Jean Daspry joutuu "katoamaan".

Arsene Lupin on hyvin varovainen, vaikka on julkea  ja ilmoittaa itsestään yleensä lehti-ilmoituksin, mutta myös kirjein. Lupinin lapsuudesta annetaan tiettyjä viitteitä.

Muissa tarinoissa Lupin selvittää Mustan helmen jutussa murhaajan ja puijaa tältä mustan helmen esiintyen poliisipäällikkö Grimaudinin hahmossa. Aina ei onni ole myötäinen varkauksissakaan,  rouva Imbertin kassakaappi on täynnä arvottomia obligaatioita.

Arsene Lupin tapaa myös Herlock Sholmesin tarinassa, jossa pankkiiri Georges Devanne on kutsunut seurueen kartanoonsa ja Englannista Herlock Sholmesin selvittämään vanhan salakäytävän sijaintia. Tämän jutun jännite on Lupinin mestarivarkaan, ja Sholmesin mestarisalapoliisin halu löytää salakäytävä ensin. Lupin ei jää kakkoseksi. Arsene Lupin ratkaisee myös Ranskan Suuren vallankumouksen jälkimainingeissa teloitetun miehen omistamien timanttien kätköpaikan. Pirullisessa ansassa Arsene Lupin on päästä hengestään. Lupin höynäyttelee jutuissa myös päävastustajaansa Ganimardia.

Arsene Lupin menee naimisiinkin, mutta avioliitto ei ole juridisesti sitova, sillä Arsene Lupin käyttää valenimeä saadakseen arvonimen. Avioliitto jää lyhyeksi ja varmaankin platoniseksi, sillä vaimo suuntaa luostariin ja Lupin uusiin seikkailuihin. Luultavasti Arsene Lupin on ollut rakastunut Yvonne d'Orignyyn, jonka kanssa hänellä oli kihlasormuksetkin. Tuolloin Lupin esiintyi nimellä Horace Velmont. Yvonne d'Origny oli ollut vaikeuksissa hullun miehensä kanssa, kun tämä oli nähnyt kihlasormukset kaiverruksin. Mustasukkainen ja narsistinen mies ryöstää heidän yhteisen poikansa, ja haluaa avioeroa ja pojan huoltajuuden todistamalla kihlasormuksen avulla vaimonsa moraalin löysäksi. Lupin  auttaa rakastettuaan, ja "taikoo" jolloin kihlasormukset "vaihtuvat". Yvonne ja Arsene eivät aloita yhteiselämää.

Viimeisen tarinan jälkeen Arsene Lupin jää henkiin, eli Lupinin seikkailut olisivat voineet jatkua, Arsene Lupinin henkilökohtainen elämä, perimmäiset motiivit ja syvällinen luonne jäävät lukijalle arvoitukselliseksi, ja se on toisaalta sarjan suola.

****
Maurice Leblanc (1864 - 1941) on Arsene Lupinin "isä", eli Arsene Lupin esiintyi ensimmäisen kerran 1905, ja oli vastine Sherlock Holmesille, Arsene Lupin on "syntynyt" 1874. Tässä niteessä oli kaikki kaksikymmentä Lupin -tarinaa uusin Kaisa Siveniuksen loistavin suomennoksin.