maanantai 16. huhtikuuta 2018

Sempe - Goscinny: Nikke ja kaverit



Sempe - Goscinny: Nikke ja kaverit alkuteos Le petit Nicolas et les copains 1963, WSOY 1965, sivumäärä 118.

Nikke ja kaverit on loistava kirja, jota voi suositella Goscinnyn huumorin ystäville. Goscinnyn eri teokset ovat kuuluneet lapsuuteeni.  Nikke-kirjojen päähenkilö ja minäkertoja on Nikke, joka käy poikakoulua. Samalla koululuokalla ovat Niken kaverit eli hurjan vahva Henri, poliisin poika Ruffe, pitkäkinttuinen Paul, lihava Simon, Jokkis ja Jori. Jorin isä on upporikas. Jori on rikkaudestaan huolimatta minusta ihan reilu ja mukava kaveri. Albert on luokan priimus ja lellivauva ja hänellä on silmälasit, Kloku on luokan huonoin. Koulussa on rehtori, välituntivalvoja Soppa. Nikellä on naisopettaja. Kirjat koostuvat lyhyistä kuvitetuista jutuista, jotka ovat hauskoja.

Klokulla on silmälasit
Kloku on saanut silmälasit, ja hänen vanhempansa ovat vakuuttuneita, että Klokun huonous koulussa johtuu huonosta näöstä. Albert on poissa  tolaltaan, hän pelkää menettävänsä asemansa priimuksena. Huoli on turha, lisäksi pojat lainailevat  Klokun silmälaseja.

Värikynät
Nikke saa postissa mummilta värikynäpaketin. Isä huomauttaa, että mummin lahjoista on odotettavissa harmia, ja alkaa perheriita, ja Niken värikynät tippuvat lattialle. Nikke vie värikynät kouluun, jossa  niitä puhalletaan, ja niitä katoaa ja katkeilee. Lopulta vain keltainen on häviksissä. Kun Nikke tulee kotiin, isä on ollut oikeassa, värikynistä tuli harmia, mutta sitä isä ei tiennyt, että suurin harmi kohdistui häneen, hän kaatui lattialla olevaan keltaiseen värikynään.

Telttailijat
Pojat leikkivät kaatopaikalla, ja leikkivät pressulla telttailua. Huvittavaa tai erikoista on se, että pojat haluavat leikkiä intiaania, ja Jokkis väittää, että intiaanit eivät telttaile. No eivät, mutta asuivat kylläkin teltassa.

Me puhuttiin radiossa
Radiosta tultiin nauhoittamaan ohjelmaa. Luonnollisesti Niken luokassa asiasta muodostuu absurdi kaaos, primus Albert ei saa sanaa suustaan vaan alkaa itkeä. Pedantit ihmiset joskus jännittävät. Koko suku on kokoontunut Niken luo radio-ohjelmaa kuuntelemaan, mutta kas kummaa  eetterissä soitetaan vain musiikkia. 

Shakkipeli
Nikke menee Simonin luo. Simonin isä opettaa pojille shakkia, joka äityy nappuloiden viskelyyn.

Ann-Marie
Poikia ja naapurissa asuva Ann-Marie on kutsuttu Niken luo. Kloku, Jori, Ruffe ja Simon kummastelevat, miksi tyttö on kutsuttu. Ann-Marie  kehuu Simonin syömistä ja pian pojat kilpailevat. Sama toistuu kuperkeikkojen ja käsillä kävelyn suhteen. Simon jopa syöttää Ann-Marien nukkea.

Ann-Marien syntymäpäivät
Nikke on kutsuttu Ann-Marien syntymäpäiville, tähän juttuun päättyy teos, mutta käsitellään se nyt tässä. Ann-Marien luona on monta tyttöä ja Nikke joutuu pyörimään piirissä pianon tahdissa. Nikke käyttäytyy hyvin, ja hän selviytyy, mutta pillahtaa itkuun kotona, ja isä vie pojan cowboy elokuvaan, missä pyssyt paukkuvat. Nikke-kirjoissa pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä.

Filatelia
Ruffella on postimerkkikokoelma, jossa on yksi postimerkki. Pojat aloittavat postimerkkiharrastuksen ja arvata saattaa mitä tapahtuu, syntyy soppa. 
Opettajat kannustavat keräilyyn, koska siinä oppii historiaa ja maantietoa. Niken isäkin repii kirjeistä postimerkkejä. Hän ei ole ehkä tyytyväinen, kun Nikke tulee kotiin tyytyväisenä, hän on vaihtanut postimerkit marmorikuuliin.


Paul Taikuri 
Paul on saanut taikurin välineet, mutta Nikkelle ja kavereille ei kannata vakavasti mitään taikatemppuja näyttää :)

Lääkärit
Pojat joutuvat keuhkoröntgeniin. Huhut, mitä lääkäribussissa tapahtuu, aiheuttaa tappelua, ja Albertin hermoromahduksen. Simon syö, joten ...juttu symppaa myös koululääkäreitä.

Uusi kirjakauppa
Pojat tutustuvat uuteen kirjakauppaan, jota pitää herra Escarbille. Poikien lisäksi on yksi asiakas, joka kyselee kirjaa Länsimaiden kansantaloudellis yhteiskuntatieteelliset ongelmat. Simon on ostamassa vihkoa, mutta hänellä ei ole rahaa, mutta rasvaiset kädet ...

Ruffe on sairaana
Ruffe sairastuu tuhkarokkoon, myös toinen valvoja herra Forte saa tuhkarokon, jota vastaan ei 1960-luvulla rokotettu.


Urheilijat
Pojat menevät kaatopaikalle, ja alkavat urheilla, vai alkavatko?

Salakieli
Jori on keksinyt salakielen, jossa kirjaimet viittoillaan ja irvistellään, sitä ei luokassa kannattaisi kokeilla. Opettaja saattaa huomata.

Sade
Koulussa pojat saavat olla luokassa, kun sataa. Kaikki ei suju aivan kuten opettaja tai rehtori haluaisi.

Nikke ja kaverit on mukava teos, mutta ei minusta yllä Nikke ja nenä -teoksen tasolle. Koko kirjan paras ja myös erilainen tarina on Vänkä siemaus raitista ilmaa -juttu, joka kertoo minusta paljon nykyaikaisesta perhe-elämästä.

Niken perhe on kutsuttu Bongrammien luo maalle. Bongramm, joka on isän yrityksen kirjanpitäjä, on hankkinut mökin maalta missä saadaan vänkä siemaus raitista ilmaa. Talo on kaukana, mutta ei maalla, ja sijaitsee voimalinjan alla, ruohikko on istutettu ja postimerkin kokoinen, luumupuu on kaatunut. Talo on ostettu velaksi, takana näkyy kerrostalo.  Isä vahtii ruohikkoa kuin haukka, perheen poika ei saa astua ruohikolle, eikä liikkua tontilla, äidin pitää ahertaa alkeellisessa keittiössä. Mökissä on vain puuhella, joka jättää lihan sisältä raa'aksi ja polttaa sen pinnalta. Kuten Nikke sanoo: talo ei ole kovin iso, mutta vänkä.
Tämä juttu kertoo meidän elintavastamme paljon. Mökin idea on poistaa pojan ja äidin stressiä, mutta toimii luonnollisesti toisin päin. Mökki ei todellisuudessa ole vänkä, eikä kellään edes vierailla ole vänkää. Monet ihmiset ovat lapsuudessaan kärsineet yhden ihmisen toiminnasta, jonka hän luulee olevan vänkä. Mökki ei ole myöskään ekologinen, vaan näin toteutettuna turhake.

Tämä vänkä bloggaus osallistuu Oksan hyllyltä blogin lukuvinkki tempaukseen.

Nikestä ja nenästä olen blogannut TÄÄLLÄ. Pikku Nikestä olen blogannut näin.

Rene Goscinny (1926 -1977) oli legendaarinen tekstittäjä Uderzon piirtämiin Asterixiin  ja Umpahpahiin, Tabaryn piirtämään Ahmed Ahneen sekä Morrisin luomaan Lucky Lukeen.
Jean Jacques Sempe (s. 1932) on piirrostaituri, sillä mustavalkopiirustuksilla hän elävöittää Nikke-kirjojen tekstit. Isät kuvataan alkuun hymyileviksi tärkeilijöiksi, heillä on jo vatsaa, poikien kuvat ja touhut on myös loistavasti kuvattu.

6 kommenttia:

  1. Nikke-kirjat rikastuttivat ja sulostuttivat lapsuuttani. Nautin sekä taidokkaasta kielestä, että piirrosten lempeästä huumorista. Ne ovat pala ranskalaista mutta myös eurooppalaista kulttuurihistoriaa, kuvaavat koulupoikien elämää aikakaudella ennen tietokonepelejä, kännyköitä jne. Kerrassaan sykähdyttäviä. Ja jokaisessa tarinassa on opetus :).

    VastaaPoista
  2. Minä en lapsuudessani törmännyt laisinkaan Nikkeen, vaikka kyllähän niitä on varmaan ollut kirjastossa kun on kerran vieläkin. Näitä kirjoja olisi tosi hauska kokeilla. Asterix on kyllä takuuvarmaa luettavaa, joten sekin rohkaisee kokeilemaan. Kiitos, kun lähdit mukaan vinkkaustempaukseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asterixit on kanssa moneen kertaan luettuna, kiitos haasteesta, toivottavasti ihmisillä lukuinto nousee, tämä harrastus antaa paljon.

      Poista
  3. Ai kun kiva että jatkat Nikke-harrastusta 🙂 Suunnittelen harrastaa ranskaa kesällä. Kunpa löytäisin Le petin Nicolas - kirjan jostain ranskaksi. Pitää vähintääkin etsiä netistä.

    Silloin kun postasit Nikke ja nenästä tulin googlanneeksi Umpahpahin; tosi hauska ja niin tutunoloinen kun entuudestaan tunnen muita mainitsemiasi sarjakuvia ♥️

    VastaaPoista