keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Reijo Mäki: Huhtikuun tytöt


Reijo Mäki: Huhtikuun tytöt. Otava 2004, sivumäärä 336.

Reijo Mäen Huhtikuun tytöt kertoo huhtikuussa 1983 kadonneiden tyttöjen Aino Aaltosen, Kirsti Valasrannan sekä Teresa Sundinin kohtalon. Mysteeri on jäänyt poliisilta ratkaisematta, ja iltapäivälehti maksaa Varekselle tutkimuksista toimittaja Ruuhion kirjoittaessa tarinaa murhista.

Vares-kirjojen tyyliin juoneen ymppäytyy paljon muutakin. Turun katuja tallataan, omia mielipiteitä esitetään, lieveilmiöitä lätkitään ja peruspuujalkavitsejä väännetään vakioporukan kanssa. Huhtikuun tytöt onkin varma ja taattu vakio-Vares, mutta minusta sieltä paremmasta päästä. Kyypakkaus, toimittaja Ruuhio, pastori Alanen, dekkaristi Oxbacka ja novellikirjailija Luusalmi hortoilevat mukana ja ensin sännätään Tammivalkamaan Anonyymien Erotomaanien kokoukseen, jossa Vares ottaa vakiovarvit paikalle tulleen Sirkku Aaltosen kanssa. Alkutahdit otetaan lehmusten alla, vahinko vain, että todellisessa Tammivalkamassa ei ole lehmuksia, on vain lehtipuista tammia, vaahteroita, koivuja, pähkinäpensaita, koivuja, haapoja mutta ei kylläkään lainkaan lehmuksia. Lehmukset voisi ainakin kaupunkien katujen varsilta poistaa, kirvojen makeita ulosteita on kadut ja autot täynnä.

Vares on muuttanut Puolalan puiston pohjoisrinteeseen, ja saa seurakseen asunnon entisen omistajan kissan (rouva Barck on kuollut palvelutalossa). Vares antaa kissalle nimen "Jeesus", josta revitään sopimatonta huumoria. Kissa näyttelee ratkaisuhetkillä suurtakin roolia. Samassa talossa asuu vanha merikapteeni Gunnar Anttila, Vareksen perässä on erään vosun määräyksestä konnakaksikko Giancarlo ja Karvanoppa.

Vareksissa on usein mysteerimies, joka touhuaa omituisia, mutta astuu ratkaisuhetkellä toimintaan, tällä kertaa se on muukalaislegionassa oleillut konna valenimeltään Tristan Leopoldo da Canha, joka tulee kostamaan Suomeen ja on loppukahinoissa mukana. Mies tekee selvää  kapakasta poimimastaan miehestä, ja muuttaa asumaan tämän asuntoon.... mysteerimies niittää tuonen viljaa, ruumiita tulee.

Vareksissa on usein sosiaalisesti arvostettu konna, joka usein asuu Hirvensalossa, niin tässäkin Kurt Metto, jolla on dobermanni Spartacus, hänen lähipiiriinsä kuuluu kansanedustaja ja entinen ministeri Anne Airismaa, jonka menneisyys on mielenkiintoinen.

Jussi Vares ajelehtii Uuden apteekin väen jorinoissa, ja muiden aiheuttamissa seikkaluissa, ja lopulta kissaa etsiessä selviää Huhtikuun tyttöjen arvoitus. Uudessa Apteekissa juodaan loppumaljat, ja sinne tulee myös Vareksen ainoa sukulainen Valtteri-setä.

Mäen Varesten taso vaihtelee, mutta tämä Huhtikuun tytöt on rosoisessa lajityypissään hyvä.

***
Reijo Mäki (s. 1958) on uuttera kirjailija, jonka Vares-sarjan ovat Suomen kansan syvät lukevat rivit ottaneet teholukuun. Mäki on kunnon kansalainen, maksaa isot verot, eikä rutise, vaikka ei saa julkisia apurahoja. Mäellä on loppuun suoritettu korkeakoulututkinto, ja hän on ollut myös oikeissa töissä.

Olen blogannut Vareksista
Black Jackin ja Valkovenäläisen täällä
Sheriffi täällä
Cowboyn täällä
Intiaanin täällä
Tulivuoren näin.

Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä on blogattu NÄIN.
Mäellä on myös Roivas-sarja, olen blogannut
Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
Slussenin TÄÄLLÄ.

4 kommenttia:

  1. Tykkäsin näistä alkupään kirjoista enemmän, uudet jotenkin jähmettyneet paikalleen.Hyvä postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta vanhassa on monesti vara parempi.

      Poista
  2. Uskaltaakohan tänne kirjoittaa, kun on tuollainen lainatarjouskin paikalla.
    Huhtikuun tytöt on jo klassikkokirja. Joskus ennen blogiaikaa olen lukenut sen ja katsonut myös elokuvan ja käynyt kesäteatterissa katsomassa näytelmän. Vares on mainio tyyppi ja huumorintajuinen, jota ei elokuvassa ole saatu esille. Ainakaan näissä uusimmissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,poistin lainatarjouksen, minulla on kommentin valvonta vain vanhoissa jutuissa.
      Minäkin olen nähnyt teatteriesityksen, filmin, mutta kyllä kirja on paras.

      Poista