keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Anna-Leena Härkönen: Akvaariorakkautta



Anna-Leena Härkönen: Akvaariorakkautta, Otava 1990, Seven-pokkari 2012, sivumäärä 190.

Anna-Leena Härkösen toisen romaanin  Akvaariorakkautta päähenkilö on tamperelaistunut 23-vuotias Rosson tarjoilija Saara, joka herää kapakkaillan jälkeen Jounin luota lakanoista. Mitään ei ole yöllä tapahtunut, sillä Saara on sitä ennen sammunut. Myöhemmin Saara  ja Jouni touhuavat sitten senkin edestä. Koko kirja käsittelee Saaran kipuilua siitä, ettei pääse touhuilessaan loppuun asti. Kun Saara antaa asiasta suoraa palautetta Jounille, on kaksi kipuilijaa. Kirja on mielestäni todella rivo, mutta suora ja rehellisen tuntuinen.

Henkisesti Saara eikä hänen orhinsa Jouni Lampi kasva lainkaan, Saara tosin pääsee lukemaan kirjallisuutta Tampereen yliopistoon. Saara asuu Pispalassa kommuunissa, jota ei juurikaan kuvata, muuta kuin naisten välisin keskusteluin miesten kanssa touhuilemisesta. Saara näkee riettaita unia, ja muistelee elämänsä touhuttelukumppanit ja sänkytouhuilut, joista ensimmäinen tapahtui rippileirillä.

Anna-Leena Härkönen tuottaa sujuvasti tekstiä, mutta minusta tämä ei päädy mihinkään, eikä ratkaise yhtään ongelmaa, ehkä tämä siksi on elämänmakuinen opus, mutta en henkilökohtaisesti pidä tästä.

Oma elämäni on ilmeisesti niin normitylsää, etten ymmärtänyt Jounia lainkaan. Vaikka Jouni on toimittaja, hän vaikuttaa nautinnonhaluiselta itsetunnottomalta pikkupojalta. Saaran ja Jounin suhteessa ei ole lainkaan henkisyyttä. Kaikki pyörii omien alapäitten ympärillä. En tiedä mitään naisen nahkoissa olemisesta, mutta ihmettelin silti Saaran lausuntoa Jounille sivulla 139 ( seuraavassa tekstissä ? = l) "ei pi??uun työnnetä sormea kuin puurokatti?aan". En kyllä ole koskaan kuullut, että joku työntäisi sormen puurokattilaan! Tämä on sieltä kevyimmästä päästä tekstiä. kuten Saaran oma luonnehdinta itsestään sivulla 145: "Herkkuperseinen hermoraunio".

Kirjan nimi tai akvaario mainitaan sivulla 147: "Mä tunnen olevani ku pieni kala joka kurkistelee akvaarion lasin takaa ulos; vesi on väljehtinyttä ja mädäntyneet kasvit huojuu pohjalla ja tarrautuu muhun kiinni, ja mä työnnän kasvojani lasia vasten ja odotan, että joku tulis ja päästäisi mut ulos, kuka tahansa särkis akvaarion ja antais veden roiskahtaa maahan, mutta kukaan ei tule". Ei tule, eikä Saarakaan tule (edes järkiinsä).

******
Anna-Leena Härkösen (s.1965) kirjoista olen blogannut aiemmin seitsemästä
Häräntappoase (1984, esikoisromaani)
Heikosti positiivinen (2001)
Loppuunkäsitelty (2005)
Ei kiitos (2008)
Onnen tunti (2011)
Kaikki oikein (2014)
Valomerkki (2017)

Kolumnikokoelmat
Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia (2013)
Takana puhumisen taito (2014)

Akvaariorakkautta on filmattu, TV:ssä se näytettiin viimeksi 23.1.2019. Pääpari on Tiina Lymi ja Nicke Lignell. Tämän pokkaripainoksen kannessa pääpari on läheisissä tunnelmissa, kuten myös filmissä, ja usein sangen vähäpukeisina.

8 kommenttia:

  1. Kun tuo kirja ilmestyi ja vuosia sen jälkeenkin yritin sitä lukea mutta ei vaan inspis riittänyt alkua pidemmälle. Rivot tai muuten alapäätasoiset eivät vaan jaksa kiinnostaa, ja harvoin siitä aiheesta saa hyvin kirjoitettua kirjaa, tarkoitan tällä että saa tasokasta kirjaa, ettei se vaan olisi sanoja sanan perään tyhjää ja kunhan jotain kirjoittaa että saa itsensä "näkyville".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiteytät minunkin kokemusta. Käytiin Tampereella, mistä yläkuvakin on, ostin kirjan Lempäälän Ideaparkista ja luin matkalla. Tästä on tehty filmi, jota en ole nähnyt.

      Poista
  2. pitäis kirjastosta lainata enemmän suomalaista, mutta kun iso pino tuota ruottalaistakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härkösellä on parempiakin, mutta kiva että Göteborgissa on tarjontaa. Tukholman Kistan kirjastossa oli paljon suomalaista mutta aika erilaisia kirjoja kuin Suomessa.

      Poista
  3. Kiitos Jokke!
    Minulla on blogattuna 5 Härkösen teosta, mutta olen lukenut ne kaikki. Härkösen teokset ovat vain niin kiinnostavia.
    Akvaariorakkautta voisi lukea uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Mai, en ole lukenut Sotilaan tarinaa enkä Avoimien ovien päivää. Pidin myös tv-sarjasta Vuoroin vieraissa. Minulta ontulossa kesällä bloggaus kirjasta Kaikki oikein.

      Poista
  4. Hyvä analyysi, yritin joskus lukea, mutta enpä viitsinyt alkua pitemmälle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin menetit mitään korvaamatonta. Luin tämän Tampereella.

      Poista