Nikolai Gogol: Nevan valtakatu

Nikolai Gogol: Nevan valtakatu, ilmestynyt venäjäksi 1835, suomentaja Juhani Konkka, WSOY , Akateeminen kirjakauppa 1988, sivumäärä 79.

Gogolin Nevskij Prospekt on pitkähkö novelli, joka jakautuu kolmeen osaan.

Alku on minusta hienoin osa kertomuksesta "Ei ole olemassa mitään Nevski prospektia parempaa, ei ainakaan Pietarissa, jolle se on kaikki kaikessa".

Nevskij  prospekt Pietarin pääkatu on yleinen kohtauspaikka, tuoksuu aamuisin vastaleivotulta leivältä, ja on köyhien ainoa huvittelupaikka. Eri vuorokauden aikoina pääväylällä käyskentelee ranskalaisia ja englantilaisia kotiopettajattaria venäläisten lasten kanssa, virkamiehiä, perheenisiä rakastajattarineen.

Tarinan nuoret ystävykset taiteilija Piskarev ja luutnantti Pirogov säntäävät naisten perään, mutta valtakatu on oikullinen, kuten ihastuksetkin tai rakkauden tiellä on enemmän kaarroksia kuin Nevski prospektilla, jossa olen itsekin Pietarin matkallani kävellyt.

Haihatteleva Piskarev seuraa ihastuttavaa seitsemäntoistavuotiasta kaunista naista, joka on todellisuudessa huora. Haureus on vapaaehtoista, mikä seikka suistaa Piskarevin raiteiltaan. Pakkomielteinen Piskarev kärsii unettomuudesta ja valveunista. Onnea ei tule oopiumillakaan...

Nuori luutnantti  Pirogovin seuraama nainen on saksalaisen sepän vaimo. Julkea kukonpoika liehittelee ja kähmii ja suutelee rouvaa kunnes saksalaisen täsmällinen aviomies antaa selkäsaunan kiimaiselle kollille...

Gogolin novellissa Nevskij Prospekt analyysi miljööstä, eräistä yhteiskuntakerroksista on iätöntä. Rakkaustarinat ovat sen sijaan tyypillisiä 1800-luvun novelleissa, herrojen korvien välissä tapahtuu isoimmat liikkeet, muuten lemmenrintamalla on kuolettavan onnetonta ja ponnetonta.