Agatha Christie: Kohti nollapistettä

Agatha Christie: Kohti nollapistettä, Towards Zero 1944, suomentanut Anna-Liisa Laine 251 sivua.

Kohti nollapistettä on hieman erilainen Agatha Christien dekkari, mutta erittäin hyvä. Kaikki alkaa, kun herra herra Treves kommentoi oikeusistuimen päätöstä ja viittaa, että ennen murhaa on nollapiste, jota kohti kaikki suuntaavat. Murha on nollakohta.  Tätä ideaa John Curranin teoksen mukaan Agatha Christie on itse arvostanut. Kohti nollapistettä on minusta hieman "unohdettu" teos, siinä ei ole neiti Marplea eikä Hercule Poirotia, johon kuitenkin viitataan. Tarkastaja Battle keksii, miksi belgialainen on tullut mieleen, hän tajuaa, että takan nupit eivät ole "symmetrisiä", toinen on kiillotettu ja myös murha-ase.

Kirjan henkilöt on esitelty hyvin kirjan alkulehdillä.
Dekkarin alussa on tapauksia, jotka eivät suoranaisesti liity nollapisteeseen, mutta ovat tärkeitä murhan ratkaisun kannalta eli ilman niitä tapahtumia murhaakaan ei olisi ratkaistu. Ensimmäinen tapahtuu lähellä kirjan miljöötä. Andrew MacWhirter rämpii vaikeuksissa, jotka alkoivat, kun hän ei suostu valehtelemaan pomonsa nopeutta ennen autokolaria. Tämän jälkeen hän sai potkut pomoltaan ja vaimoltaan, ja yrittää itsemurhaa, mutta hänet pelastetaan putoamasta. Sairaalassa hoitaja kertoo jokaisella teolla olevan merkitystä ja olevan osa Jumalan suunnitelmaa. Jatkossa MacWhirter estää erään toisen itsemurhan, ja antaa ratkaisevia havaintoja päärikoksesta, jonka tarkastaja Battle ratkaisee.
Toisaalla tarkastaja Battlen tytär on myöntänyt näpistykset koulussa. Käydessään selvittämässä asiaa rehtorin neiti Amphreyn kanssa tarkastaja Battle ymmärtää, että hänen tyttärensä Sylvia ei ole syyllinen varkauteen, vaan on tunnustanut voimakkaan psykologisen paineen alla. Kuten alempana ilmenee kirjan päärikoksessa psykologisella paineeella on osansa ja narsismi on rikoksen syy.

Lyhyesti totean, että Kohti nollapistettä -dekkari on minusta loistava, selvitän jatkossa, miksi se on nerokas, jos haluat lukea dekkarin, älä lue tätä tekstiä pidemmälle, koska selostukset voivat paljastaa juonen yksityiskohtia.

*****
Juoni-pohdintaa
Kunnianarvoisa lakimies yli 80-vuotias herra Treves juuri kommentoi, että murha on tavallaan loppupiste, jota pitäisi tarkastella nollapisteenä ja olosuhteita sitä ennen, ei niinkään sen jälkeen. Kirjassa paljastetaan, että rikollinen -joka on joku kirjan henkilöistä- tekee murhasuunnitelman, sitä kuka on murhan suunnittelija ja aiottu uhri jäävät epäselviksi, kuten myös se miten rikos aiotaan tehdä.

Lady Camilla Tresslian luo kokoontuu sekalainen seurakunta, jonka jäsenet muodostavat monta kitkaista kolmiota. Nevile Strange on komea, varakas urheilullinen aviomies, jolla on nuorehko vaimo punatukkainen Kay Strange, joka on mustasukkainen Nevilen aiemmalle vaimolle Audrey Strangelle. Thomas Rayde asuu tiluksillaan Malajissa, hän on Audreyn kasvinkumppani ja ollut aina pihkassa häneen. Ted Latimer on samanlainen tyhjäntoimittaja kuin Kay, Latimer on syvästi rakastunut Kayhyn. Mary Aldin on 36-vuotias Lady Tresslian älykäs, mutta varaton seuraneiti. Kirjassa on hämätty mestarillisesti pelkästään se, kuka on uhri. Tarina on hyvin pitkällä ennen kuin ensimmäinen rikos tapahtuu. Ensiksi näyttämöltä poistetaan  herra Treves, joka on päivällisillä puhunut oikeustapauksesta, jossa oli lapsen murha kuitattu tapaturmaksi, vaikka toinen lapsi oli järjestänyt sen (näyttämään) onnettomuudeksi. Hän sanoi että tuntisi lapsen erään erikoistuntomerkin vuoksi.

Dekkarissa on muutenkin ovelaa hämäystä. Ilman hämäyksiä kirjan rikos olisi varsin ilmeinen. Rikoksen on suunnitellut ja tehnyt aivan ilmeinen henkilö. Kuitenkin Agatha Christie kylvää vääriä vihjeitä, Thomas Raydella on toinen käsi toimintakyvytön, muilla on arpia ja erikoisia hiuskiehkuroita. Murhaaja sen sijaan on lavastanut runsaasti vääriä vihjeitä useaan ulottuvuuteen. Tarkastaja Battle näkee sumun läpi, koska tajusi tyttökoulussa psykologisen pelin voiman. Itsemurhaa yrittänyt MacWhirter estää murhan ja tajuaa, kuka on murhaaja. Rikoksen selvittäminen tapahtuu oudossa paikassa eli veneessä, lisäksi lavastettu syyllinen pidätetään hänen suojelemiseksi. Lavastus on nollapiste eli suunniteltu päärikos, ei herra Treveksen poistaminen näyttämöltä, eikä takannupilla tehty murha.

Motiivina on narsismi
Tämä dekkari on hyvä narsismin kuvaus. Murhaaja on mielenvikainen ja murhan tai aiotun murhan motiivi on narsismi. Syyllinen on avioliitossaan manipuloinut puolisoaan siten, että syytön luulee olevansa itse syyllinen ja on tulossa hiljalleen hulluksi. Rikoksen tapahtuessa syytön yrittää jopa itsemurhaa näkymättömän manipuloinnin vuoksi. Rikoksen alkupiste on menneisyydessä ja se on toisen matkaan lähteminen ja sitä seurannut avioero. Narsistia ei voi jättää. Syytön tekee virheen suostuessaan yhteiseen viikkoon Lady Tresslian luona, jotta saadaan sivistyneet välit aikaan. Narsisti kuvataan hienostuneeksi, kohteliaaksi ja sosiaaliseksi. Kuitenkin narsistin uhri kertoo, että avioliitto oli painostava ja myös avioliiton jälkeinen aika. Battlen taktiikkana oli saada mies tunnustamaan raivostuttamalla häntä  "te murhaajat olette hassunkurisia otuksia! Niin pöyhkeitä! Luulette olevanne älykkäitä ja kekseliäitä ja olette todellisuudessa aivan säälittävän lapsellisia". Kaveri kilahtaa täysin. Kukaan ei päällepäin usko hänen olevan raiteiltaan, kun hän on  rikas, komea, urheilullinen, mutta narsistinen.

Kansista
Etukannessa on kuva golf-mailoista. Murha lavastettiin golfmailalla tehdyksi. Todellisuudessa se tehtiin tennismailaan kiinnitetyllä nupilla ja rystylyönnillä.

Takakansi on minusta hutaisten sutaistu. Herra Treves on sipaistu muotoon herra Traves, ja Mary Aldin on puolestaan muodossa Mary Aladin. Tätä dekkaria olisi voinut kehua enemmän, tämä on minusta erittäin nerokas ja poikkeava Agatha Christien tuotannossa. Lisäksi tämän kirjan teho ei ole laimennut 70 vuodessa lainkaan. Narsismi on ikuista.
*****
Agatha Christien (1890 - 1976)  on maailman myydyimpiä ja käännetyimpiä kirjailijoita. Hän on kirjoittanut omalla nimellään yli 70 dekkaria, ja salanimellä Mary Westmacott kuusi teosta, lisäksi hän on tehnyt novellikokoelmia ja näytelmiä. Yleensä dekkareissa on salapoliisina joko Hercule Poirot tai neiti Marple.

*****

Ruotsinkielistä painosta myös selailin, on nimeltään Klockan K. Takakannessa on verinen viikate, ja etukannessa lienee kuutamolla MacWhirter, joka ei yrittänyt tappaa kuin itsensä, ja jolle käy lopulta hyvin ja menee naimisiinkin.

Tästä tuli neiti Marple toteutus eli tv-versio 14.8.2016 ja 23.8.2020  ja syyllinen oli sama ja samoin motiivi, joskin tiettyjä kohtia oli muutettu, ei ole MacWhirteriä, on vain päähenkilöt ja neiti Marple, joka ratkaisee murhaajan, ja kertoo, mikä on päämurha.

****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.