Arthur C. Clarke: Marsin aamukoitto, alkuteos The Sands of Mars 1951, suomentanut Anja Toivonen, Gummerus, Uusi kirjakerho 1980. (Kuva ei virallinen kansikuva vaan oma tekeleeni, vain kirjan selkämys on kirjasta, kansipaperit puuttuivat, alla kirjayhtymän painoksen kansi), sivumäärä 240. Ostettu antikvariaatista viidellä eurolla.
Marsin aamunkoitto on ensimmäinen Arthur C. Clarkin (1917 - 2008) tieteisromaani tai scifikirja. Ajanjakso, jota tarkastellaan on 2000-luvun alku eli juuri nykyhetki, Kuu on valloitettu, ja Marsia asutetaan, sinne on perustettu kupujen alle pieniä kaupunkeja. Marsin aamunkoitto on seikkailukertomus, eli teos on hyvinkin juonivetoinen, monet juonen käänteet tulevat yllättäen perustelematta, henkilöt ovat ohuita, mutta oma viehätyksensä tässä on, tulevaisuuden kuvakaan ei ole minusta ollenkaan epärealistinen. Arthur C. Clarken avaruusmatkailu keskittyy tässä aurinkokuntaan, myös Saturnuksessa ja Venuksessa on käyty. Kirjassa uskotaan teknologian voimaan, älyllä ja uutteruudella valjastetaan uudet planeetat ihmisen ikeen alle. Tässä Marsia asuttavia uudisasukkaita pidetään parempana osana ihmiskuntaa. Kirjassa on havaittavissa kitkaa emäplaneetta Maan ja siirtoplaneetan Marsin välillä. Clarke tuntuu ihannoivan pioneerihenkeä ja planeetan alistamista varsin varauksetta.
Tarinassa kirjailija-astronautti Martin Gibson lähtee Marsiin uutukaisella Ares -aluksella raportoimaan Maan kansalaisille siirtoplaneetan saavutuksista. Kirjan rakenne muistuttaa paljon Avaruusseikkailu 2001:a, eli alun matkakuvaus on erillinen, Ares on pallonmuotoinen alus, matka kestää sata päivää. Aluksen pitäisi laskeutua Phobokselle Marsin kuulle, mutta laskeutumispaikkaa muutetaan Deimokseksi, josta siirrytään Marsin emäplaneetalle. Vastaanotto on asiallinen, mutta Gibson huomaa pinnan alla outoutta ja Marsissa onkin "salahankkeita" ja yllätyksiä. Henkilökohtaisessa elämässä Martin Gibson joutuu kohtaamaan kahdenkymmenenvuoden takaiset tekemisensä, hyttipalvelija Jimmy Spencer on hänen poikansa, seikka joka lukijalle selviää heti, isälle loppumetreillä ja pojalle ei vielä silloinkaan. Huikeista juonenkäänteistä en mainitse enempää, mutta kirjassa isä-poika asetelma selviää jo heti matkan alussa.
Scifi-kirjoissa on mielenkiintoista, kuinka "teknologiset" innovaatiot pitävät paikkaansa "nyt". Marsista lähetetään sanomat maahan radioaalloilla ja facsimile -lähettimellä. Atomivoiman nimeen vannotaan. Aluksissa on mikrokirjasto. Kansaa valistetaan sanomalehdillä ja TV-vastaanottimien kautta. Tietokoneistumisesta ei ole merkkiäkään. Hengitysilma valmistetaan malmista. Siirtoplaneetan tavoite on olla omavarainen.
Tällä on minusta varsin paljon yhtymäkohtia Asimovin Säätiö-sarjan alkuosiin. Avaruutta asutetaan (Säätiössä Terminusta) ja on olemassa hankkeita ja salahankkeita. Siirtokunnan David haastaa Imperiumin Goljatin. Kaikissa 1940- ja 1950-luvun scifikirjoissa kuvataan avaruuslennon tekniikkaa. Clarke arvaa varsin hyvin, että Kuu valloitetaan 1960-luvun lopussa (Apollo 11 laskeutui Kuuhun 20.7.1969, Neil Armstrong käveli siellä ensimmäisenä 21.7.1969), mutta Marsiin asti ei ole päästy, ja kuuintokin loppui jo 1970-luvun alussa. Clarken avaruusmatkailu ei käytä hyperavaruushyppyä, mikä on varsin yleinen scifi-kirjoissa.
Hegemoniataistelua alkuperäisten maan asukkaiden ja avaruuslaisten ja myöhemmin ihmisten ja "avaruuslaisten" välillä on Asimovilla 1950 luvulla julkaistuissa Teräsluolissa sekä Alastomassa auringossa. Sangen kaluttu aihe, eikä tämä tuo siihen genreen lisävaloa toisin kuin Asimovin teokset. Clarken esikoinen raapii monessa asiassa pintaa, muttei malta käsitellä yhtään asiaan pintaa syvemmälle. Lapsuuden loppu on monen suosikki, Avaruusseikkailu 2001 on Clarken tunnetuin teos.
Arthur C. Clarken Marsin aamukoitto on teknologiapainotteinen scifi-jännäri, joka on esikoisteokseksi varsin mukiinmenevä.
Kirjayhtymän painoksen lainasin kirjastosta ja sen kansi on kuvatunlainen. Sisältö, sivumäärä ja kääntäjä ovat samat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti