Sully Prudhomme voitti ensimmäisen Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1901.

Sully Prudhomme voitti ensimmäisen Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1901. Nobel-palkinnon sivujen mukaan hänen nimensä olisi ollut Rene Francois Armand Prudhomme ja elinaika olisi ollut vuodet 1839-1907, eli palkinnon hän olisi saanut yli kuudenkymmenen vuoden iässä. Sully Prudhomme on myös kääntänyt kirjoja, ja ainoa kirja, jonka olen löytänyt on  Les Vaines Tendresses (1875). Suomeksi en herran teoksia ole löytänyt.

Nobel 21 runoilijaa -teoksessa on kolme runoa suomeksi. Samassa teoksessa mainitaan, että Prudhomme liittyi ns. parnassoslaiseen koulukuntaan. Koulukunta pyrki hallittuun muotoon, mikä näkyy alkukielisissä runoissa oikein hyvin.

Ihanne -nimisessä runossa on kolme säkeistöä  (käännös Kaarlo Sarkia).
Kuu suuri on, taivas hattaraton
ja tähtinen. Kalpea maan on pinta.
Avaruudessa maailman sielu on.
Minä uneksin tähteä kaukaisinta

runo päättyy

te sille, te viimeiset ihmissuvun,
sanokaa miten ma rakastin.

Gutenbergistä olen löytänyt ranskankielisen teoksen Les Vaines Tendresses  eli lieneekö tämä teos Arkuudesta? Ensimmäinen runo on Aux Amis Inconnus,  runon nimessä on Amis, joka lienee ystävä (latinassa amicus ja amica), eli runoa tuntemattomalle ystävälle.
Runossa ovat hienot riimit inconnus/ plus/venus ja toisaalta proches/reproches, säkeistössä aina viisi riviä (säettä), sama riimikuvio toistuu, itse asiassa minusta loistavaa runoa, vaikka en edes google-kääntäjän kanssa pääse selville tarkoituksesta, mutta jo sanat ovat mahtipontisia, toisessa säkeistössä sointuvat  volières,  familières sekä  hospitalières ja välillä infinis ja benis. Hallittua ja hillittyä ilmaisua.

AUX AMIS INCONNUS
Ces vers, je les dédie aux amis inconnus,
A vous, les étrangers en qui je sens des proches,
Rivaux de ceux que j'aime et qui m'aiment le plus,
Frères envers qui seuls mon coeur est sans reproches
Et dont les coeurs au mien sont librement venus.

Comme on voit les ramiers sevrés de leurs volières
Rapporter sans faillir, par les cieux infinis,
Un cher message aux mains qui leur sont familières,
Nos poëmes parfois nous reviennent bénis,
Chauds d'un accueil lointain d'âmes hospitalières.

ja viimeinen säkeistö
Chers passants, ne prenez de moi-même qu'un peu,
Le peu qui vous a plu parce qu'il vous ressemble;
Mais de nous rencontrer ne formons point le voeu:
Le vrai de l'amitié, c'est de sentir ensemble,
Le reste en est fragile, épargnons-nous l'adieu.

Nämä jakeet lienee siis omistettu tuntemattomalle ystävälle!


À Théophile Gautier  -runo on mielenkiintoinen, sillä Théophile Gautier oli ranskalainen runoilija, joka eli vuosina 1811 - 1872 ja oli monille innoittaja.

Runo on loppupuolelta teosta ja kuuluu seuraavasti

À THÉOPHILE GAUTIER
Maître, qui du grand art levant le pur flambeau,
Pour consoler la chair besoigneuse et fragile,
Rendis sa gloire antique à cette exquise argile,
Ton corps va donc subir l'outrage du tombeau!

Ton âme a donc rejoint le somnolent troupeau
Des ombres sans désirs, où l'attendait Virgile,
Toi qui né pour le jour d'où le trépas t'exile,
Faisais des Voluptés les prêtresses du Beau!

Ah! les dieux (si les dieux y peuvent quelque chose)
Devaient ravir ce corps dans une apothéose,
D'icorruptible chair l'embaumer pour toujours,

Et l'âme! l'envoyer dans la Nature entière,
Savourer librement, éparse en la matière,
L'ivresse des couleurs et la paix des contours!


***
Jälkimmäisessä runossa google-kääntäjään vedoten puhuttaneen puhtaasta soihdusta ja suuresta taiteesta, hauraasta lihasta sekä  tuhojen haudasta. Runon säkeistön viimeiset säkeet rimmaavat tombeau, Beau sekä toujours ja contours. Lisäksi säkeistön keskellä esim. fragile ja argile.

Voin olla pahasti hakoteillä, mutta minusta tämä on "muistoruno" suurelle opettajalle, joka on jo mennyt.
*****

Nobelin kirjallisuuden palkinto 
Palkinto  jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1901. Sitä on jaettu siitä lähtien paitsi ei vuosina 1914, 1918, 1935, 1940, 1941, 1942 eikä 1943. Vuonna 1974 palkinto jaettiin kahdelle ruotsalaiskirjailijalle, myös vuosina 1966, 1917 ja 1904 palkinto on myönnetty kahdelle kirjailijalle. Joinakin vuosina lienee jaettu kahden vuoden palkinnot kerralla.

Rahat palkintoon saatiin Alfred Nobelilta tai saadaan hänen testamenttisäätiöstä. Alfred Nobel keksi nitroglyserolin uuden valmistusmenetelmän ja dynamiitin. Nerokas keksijä, insinööri ja kemisti Alfred Nobel eli vuosina 1833-1896 ja oli siis ruotsalainen. Nobelin kirjallisuuden palkinto oli alkuperäisiä palkintoja. Ruotsin akatemia päättää kirjallisuuden palkinnon. Palkinto jaetaan Alfred Nobelin kuolinpäivänä 10.12. Alfred Nobelille oli tärkeä rauhan aate ja palkinto on tarkoitettu henkilölle, joka on hyödyttänyt ihmiskuntaa. Tämä rauhan asia ja ihmiskunnan hyödyttäminen kannattaa muistaa arvioitaessa kuka palkinnon on saanut.

Nobelin palkintoon kuuluu rahasumma ja ilmeisesti kultainen mitali, jonka on suunnitellut Gustav Vigeland.

Sully Prudhomme oli ranskalainen, seuraavaksi 1902 palkinnon sai saksalainen Theodor Momssen, sitten norjalainen  Bjørnstjerne Bjørnson 1903, sen jälkeen palkinnon saajien kansalaisuudet olivat ranskalainen, espanjalainen, puolalainen eli Henryk Sienkiewicz, jonka teos Quo Vadis kertoo uskonnollisen tarinan Neron ajoilta, italialainen, britti eli Rudyard Kipling, sitten palkinto matkasi taas Saksaan, Selma Lagerlöf oli ensimmäinen muttei lainkaan ainut ruotsalainen ja nainen, seuraavaksi palkinnon sai saksalainen, sitten belgialainen, sitten saksalainen ennen intialaista, sitten alkoi ensimmäinen maailmansota, ja palkintoa ei jaettu vuonna 1914. Litanian ideana on osoittaa, että aluksi palkinto jaettiin useasti Eurooppaan lähinnä Saksaan tai Ranskaan tai ranskankieliselle, eli englannin kieli ei mitenkään ollut hallitseva. Luultavasti rauhan aate on ollut taustalla ainakin osassa valintoja. Suomalainen Taata Frans Emil Sillanpää sai palkinnon talvisota-vuonna 1939, hän lienee ollut palkintospekulaatioissa jo vuonna 1933.

Nobelin palkinnon on voittanut runsaat sata kirjailijaa (107). Suurempi osa kirjailijoista ei ole sitä siis saanut, eikä tule saamaan. Nykyisin tunnetuista kirjailijoista muiden muassa Leo Tolstoi, Mark Twain ja Anton Tsehov jäivät palkinnotta.

Mark Twain kuoli vasta 1910, eli olisi voinut saada Nobelin palkinnon, mutta en tiedä oliko edes ehdolla. Sen sijaan Leo Tolstoi julkaisi Ylösnousemus -kirjansa vasta vuonna 1899 ja kuoli vuonna 1910, mutta ei saanut koskaan Nobelin kirjallisuuspalkintoa. Nobel painotti ihmiskunnan hyväksi tehtyä työtä ja rauhan aatetta. Minusta Tolstoikin on tarjonnut "elämyksiä" ihmiskunnalle, ja on minusta rauhan asialla. Sota ja rauha painottaa minusta enemmän rauhaa ja irvii Napoleonia. Wikipedian mukaan Tolstoi olisi ollut valittavien joukossa, mutta olisi (muka) ollut liian radikaali. Totta on, että Ylösnousemuksessa on kiinnostavia ajatuksia. Minulle tulee mieleen myös Tolstoin kansallisuus alkupään palkitut keskittyvät "lähelle" Ruotsia, eikä tsaari-Venäjä ollut ehkä lähellä. Vaikka itse syyllistyn ponnettomaan pohdintaan ja jänishousumaiseen jälkiviisauteen, totean, että palkinnon antaja on vapaa antamaan palkinnon kenelle hyvänsä ja Ruotsin Akatemia on sen aina perustellut. Kaksi palkinnon saajaa lienee kieltäytynyt palkinnosta, uutta ei ole valittu.

Toivon, että haasteen avulla ja muutenkin pystymme bloggaamaan nobelisteista, ja siinä ohessa tuomaan uudelleen tietoa nobelisteista, kaikki yllä oleva Nobel-tieto on peräisin eri lähteistä esimerkiksi Nobelin sivuilta, wikipediasta, wsoy:n Facta-tietosanakirjasta, sekä monista muista yksittäisistä lähteistä. Virheet ovat omiani, tiedot siis eivät.

Virheitä voi olla seuraavassakin, ja myös siksi, että valtiot ja niiden nimet muuttuvat, mutta alkuun palkintoja jaettiin Ranskaan, Tanskaan, Norjaan, Ruotsiin, Espanjaan ja Italiaan  tavanomaista enemmän, toisen maailmansodan jälkeen virta on kääntynyt USA:han ja Britanniaan (käytän tätä termiä Englannin tai Yhdistyneitten kuningaskuntien sijaan).

Omien laskelmieni mukaan (ovat siis epävirallisia)
*Englanninkielellä kirjoittava kirjalija on saanut palkinnon 29 kertaa viimeksi 2013 Alice Munro ja ensimmäisen kerran 1907 Rudyard Kipling
*Ranskankielisiä palkinnon saajia on ainakin 14 tai 15, joista yksi on belgialainen ja loput ranskalaisia (Clesion laskin ranskalaiseksi). Mistralin kirjoituskieleksi wikipedia mainitsee oksitaanian, toiset provenceksi, kukaan ei ranskaksi. Viimeisin heistä on 2014 voittaja Patrick Modiano.
*Saksaksi on kirjoittanut 12 voittajaa, joista kaksi on ollut Sveitsistä, yksi Itävallasta, ja yksi muualta kuin Saksasta, yksi voittaja on ollut Länsi-Saksastakin.
*Espanjaksi on kirjoittanut 11, joista viisi Espanjasta, loput ovat latinalaisamerikkalaisia (ainakin alunperin)
*Ruotsiin on voitto tullut kuutena vuonna, ja ruotsalaisia voittajia on 7 tai 8, koska 1974 palkinto jaettiin ruotsalaisille  Eyvind Johnsonille ja Harry Martinsonille, ensimmäinen ruotsalaisvoittaja oli vuonna 1909 Selma Lagerlöf, joka oli myös ensimmäinen nainen ja viimeinen on ollut Tomas Tranströmer 2011.
*Vuonna 1966 jaetun palkinnon saivat Nelly Sachs yhdessä  israelilaisen Shmuel Yosef Agnonin kanssa. Sachs muutti Saksasta Ruotsiin toisen maailmansodan jälkeen juutalaisvainojen vuoksi.
*Palkinto jaettiin myös vuonna 1904, jolloin palkittiin sekä espanjalainen José Echegaray y Eizaguirre että ranskalainen Frederic Mistral
*Pohjoismaat ovat pärjänneet hyvin. Norjalaisvoittajia on kolme, tanskalaisia kolme kahtena vuotena, suomalaisia ja islantilaisia yksi.
*Puolaksi on kirjoittanut tiettävästi ainakin neljä voittajaa. Ensimmäinen vuonna 1905 Henryk Sienkiewicz ja viimeksi 1996 Wislawa Szymborska.
*Venäjäksi on kirjoittanut neljä, joista kolme voidaan luokitella neuvostoliittolaiseksi, mutta Pasternak ja Solohov ovat minusta venäläisen kirjallisuuden edustajia. Vuoden 2015 voittaja valkovenäläinen Svetlana Aleksejevits (s. 1948) on ollut "neuvostokansalainen".
*Etelä-Afrikasta on kaksi voittajaa.

2016 Voitti yhdysvaltalainen mies eli Bob Dylan.