torstai 25. huhtikuuta 2013

Hannu Mäkelä: Herra Huu matkoilla


Hannu Mäkelä: Herra Huu matkoilla, Tammi, sivumäärä 213, painovuosi 2007, alun perin vuodelta 1994, neljäs Herra Huu -kirja. Tässä lastenkirjassa on myös kirjailijan itsensä piirtämiä "naivistisia" mustavalkokuvia yhteensä 36.

Herra Huu on minulle uusi tuttavuus. Lasten kirjaksi tämä on hyvä, en pystynyt ennustamaan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Herra Huu on arvoituksellinen enemmän antisankari kuin sankari. Hän on hukassa, tai ainakin joku puuttuu tai on hukassa: uni, unet, kaivo, asunto, matkalippu ja jopa määränpää. Unia on eniten ja nukkumista "vaikeina aikoina voit joutua paljon valvomaan. Kun sinulla on unta säästössä, se on kuin pankista ottaisi".

Minusta omallaan tavallaan hyvä esittää vanhemmat epäröivänä ja keskeneräisenä ja maailma muunakin kuin rationaalisena, on hyvä muistaa, että tapahtumat eivät aina etene loogisina ketjuina. Herra Huu ei kuitenkaan ruikuta eikä syyttele muita, vaan ottaa elämän apean rauhallisesti ja hallitsee hallitsematonta omalla keskeneräisyydellään. Kuvissakin hän on mustana hahmona hieman surullinen. Herra Huun ympärillä on ihmisiä lapsiakin. Herra Huu kokee seikkailuja käkikellon käen kanssa ja ilman, tapaa joitain henkilöitä ja teos päättyy toteamukseen "Mitään syytä huoleen ei ollut. Herra Huu oli varma siitä, että pääsisi perille". Se usko on elämässä ja matkalla hyvä olla ja hyvä aina säilyttää: Pääsemme perille!
***
Käkikellon käki sairastaa ja lomailee, tässä Mäkelä minusta ironisoi. Sarkasmia on esittää Herra Huun jonotus, jossa "laukku pengottiin aina uudestaan ja uudestaan. "Passi? Pakolainen?, Paluumuuttaja?, ne sanat Herra Huu varsinkin muisti." Siirtolaisena hänet sijoitetaan Kaunis kesä -nimiseen siirtolapuutarhaan. Huomattavaa on alkuperäinen ilmestysmisvuosi, joka on 1994.

Lainauksia vielä muutama, ei minusta mitään lässynlässyä vaan kaunokirjallisuutta, ja hienoa, jos lapsilukijoita ja -kuuntelijoita löytyy:
Sitten pakasti, ilma seisahtui kuin hevonen ja huokui huurua, ja arat tähdet alkoivat katsoa hiljaa tummenevalta taivaalta. Herra Huu yritti pitää säähavainnoistaan kirjaa.... s. 86

Jääkenttä oli myös kääritty rullalle ja kannettu mattona pois: sen paikalla oli sohjoa ja santaa. s.87
Lainaus on luvusta Herra Huun kalaonni, missä Herra Huu päätyy onkimaan Ukon kanssa. Ukko haluaa kalaa, ei saa, Herra Huu haluamattaan saa kalaa paljon. Kalat jäävät Huun ämpäriin. Herra Huu tulee kotiin ämpäri tyhjänä, kalat hän on päästänyt koteihinsa.

2 kommenttia:

  1. Herra Huu, kukas muu, on minulle vanha tuttavuus, sillä ostin ensimmäisen kirjan pikkuveljelleni, kun hän täytti seitsemän vuotta. Ja kyllä sitä luettiin, siis minä luin pikkuveljelleni. Siihen aikaan ei lapsilla ollut vielä kirjahyllykaupalla omia kirjoja niin kuin nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa. Minusta tässä on jotain hyvää ja aitoa, Huu on humaani.

      Poista