sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Sirke Happonen Tove Janssonin muumiteosten kuva ja Muumiopas




Sirke Happonen: Vilijonkka ikkunassa, Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike  WSOY, 2007 , 315 sivua 
Tämä on painetussa muodossa Sirke Happosen väitöskirja, jossa hän tarkastelee muumiteoksien sanoja ja kuvia ja liikettä. Liikettä verrataan pysähtyneisyyteen, ja tekstin ja kuvan suhteita verrataan toisiinsa.


Vilijonkka ikkunassa on novellikokoelman Näkymätön lapsi kuva tarinasta Vilijonkka, joka uskoi onnettomuuksiin, tässä kuvassa on liikettä. Happonen monessa kohtaa näyttää kuvan kehityksen. Tässä kuvassa on todella  myrskyä ja tunnetta. Vilijonkan takana on myös hahmo kirjassa, mutta ei näissä luonnoksissa.

Väitöskirjassa on paljon kuvia mustavalkoisena ja värillisenä: staattisia, dynaamisia. Jo teoksen alussa on kuvasivu, jossa on luonnos Taikatalven kulusta kuvin ja sanoin Muumipeikon ja Tuutikin kohtaaminen on aivan luonnostasolla, samoin kuin Orava ja Pikku Myy, hieno mahdollisuus nähdä, miten kirjan tarinaa on luonnosteltu kuvien ja tekstien kautta. Tove teki luonnokset käsin, ja kirjoitti kaikki tekstit käsin (ei siis kirjoituskoneella). Jäärouvan Tove jätti kuvituksesta tarkoituksella pois, ja Tove antaa jokaisen kuvitella se.

Toven varhaisia kuvituksia on laajahkosti esillä. Kuvat muodostavat olennaisen osan teoksesta. Suosittelen teosta niille, jotka ovat kiinnostuneita Toven kuvataiteellisista kyvyistä. Huomion arvoista on myös tarinoiden synty kuvina ja sitten tekstinä, eikä päinvastoin.

Happonen avaa Kuka lohduttaisi Nyytiä teoksen kuvitusta ja värimaailmaa. Harmaa on pelon ja irrallisuuden väri, värimaailma muuttuu tarinan kuluessa. Teoksessa on värimalleja ja layouteja. Kuinkas sitten kävikään tarinaa avataan myös, ja siinä tarkastellaan myös fontti-tyypin muutoksen merkitystä.

Happonen analysoi väitöskirjamaisesti monia kuvakokonaisuuksia, esimerkiksi tanssikohtauksia, joita on muumikirjoissa todella paljon (Kometjakten, Trollvinter, Pappan och havet ...). Tanssi oli tärkeää Tove Janssonille.

Luonnoksia esitellään, moni ei ole päätynyt itse tarinaan, kuten kuusi luonnosta tarinasta Maailman viimeinen lohikäärme.
Tarkastelussa on Näkymättömän lapsen monet novellit ja niiden kuvat enimmin ehkä 
Vilijonkka, joka uskoi onnettomuuksiin, kuten ylempänä oli puhetta, mutta myös novellin kuvat, jossa Kampsun asento kuvaa torjuvuutta, varjoliikkeet, myrskyn rikkoessa ikkunan Vilijonkan hahmossa esiintyvä toisaalta pelko toisaalta toive. Taikurin hatun kuvassa, missä Niiskuneiti katsoo laivan keulakuvaa, hänen katsessaan on narsistista ihailua.

Liiteosa on myös upea, siinä on kirjankansia sekä piirrosten eri versioita.





Sirke Happonen: Muumiopas, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012, 248 sivua on täydellinen kokoelma muumihahmojen kuvailusta aakkosjärjestyksessä. Aakkosjärjestys on hyvä ja huono. Hyvä, että etsimänsä löytää, huono siksi, että A:sta aloitetaan ja sarjakuvissa esiintyvät agenttihahmot (ja vakoojat) eivät ole kovinkaan olennaisia. Kuvitus on sen sijaan loistava, teokseen on kerätty hahmon kehitys, ja pieniä yksityiskohtia. Sarjakuvissa Niiskuneiti on taipuvainen ihastumaan. Niiskuneidin miehet ovat kokoelma täydellisiä luusereita ja nynnyjä pässinpäitä.

Kiinnostavin hahmokatras löytyy sivulta 104, eli muumit. Muumimamma, Muumipappa, ja Muumipeikko, sitten Mymmelit sivulla 138 ja Mörkö sivulla 144, Mörköä taustoitetaan hyvin, ja nimen merkitystä pohditaan. Muumipappa ja meri teoksessa Mörkö on jo hieman lämpimämpi.

Teoksen etu on pikkutarkkuus, millä hahmot on poimittu, ja koitettu löytää kattava kooste kuvista, tämän jälkeen teos toimii hyvänä hakuteoksena. Happonen on poiminut tekstin keskelle hyvinkin kiinnostavia havaintoja esimerkiksi Tove Janssonista, Tovesta ystävistä ja joitain Toven maalauksia, ja kuvatekstissä on huomioita maalauksissa esiintyvistä hahmoista ja niiden merkityksestä.

Kirjassa kerrotaan, että Nuuskamuikkusen esikuva olisi Atos Wirtanen, Toven ystävä, luulin aiemmin, että hahmossa olisi Toven veljiä esimerkiksi Larsia, Muumimamman esikuvaksi mainitaan oma äiti. Tuutikin esikuva lienee Tuulikki Pietilä (oma luulo). Muumipeikon avulla tekstin mukaan käydään läpi miehenä ja naisena olemisen ominaisuuksia.

Kirjaan on poimittu lainauksia. Nuuskamuikkuseen on poimittu Muumipeikko ja pyrstötähden toteamus, "minä omistan kaiken, mitä näen ja mistä ilahdun". Hahmojen kehitys on myös tuotu hyvin esille. Tove Jansson piirsi uudestaan ja paranteli teoksiaan eri painoksiin, siinä on huomion arvoinen tieto.

Sirke Happosen Muumiopas on muumikeräilijälle hyvä lisä ja kattava hakuteos, josta Villasukka kirjahyllyssä on loistavasti postannut näin. Villasukan kirjahyllyssä Näkymätön lapsi bloggauksessa näet Vilijonkka ikkunassa kuvan "lopullisen version" täällä.

7 kommenttia:

  1. Kuka lohduttaisi Nyytiä on minulle se rakkain muumitarina. Ihastuttavia ja ajatuksiaherättäviä ovat toki kaikki.

    Sukupolvesta toiseen jaksaa tuo Mörkö pelottaa. Kuopukseni on vasta 1,5v ja kun isoveli katsoi Muumeja, hän lähti itkien olohuoneesta - Mörön takia, kenenpä muun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)

      Mainitsemasi "Kuka lohduttaisi Nyytiä" kirja on hyvä kirja, siksi sen nostin esiin yli 300 sivun "analyysistä".

      Mörkö on pelottava. Osin puhumattomuus minusta on painostavaa.

      Poista
  2. Minusta taas mörkö on ihana...kuka voi olla enemmän yksinäinen, jos ei lasketa näkymätöntä tyttöä mukaan. Tove Jansson kirjoittaa ihanasti erilaisista ihmistä, erilaisuudesta ja erikoisten ihmisten hyväksymisestä satumaisesti.
    Tuo Muumiopas sopisi kirjahyllyyni, kun ensin vien kirpparille kirjoja, kun ensin olen tehnyt kevätsiivouksen, kun ensin olen tehnyt päätöksen, mistä raskin luopua, kun ensin keitän kahvit ja nautin sen vaikka Mörkö-mukista.
    ps. minun tyttöni pelkäsi Pelle-Hermannia ja katseli sitä tuolin takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minustakin Mörkö on yksinäisin.

      Poista
  3. Olipa kiva nähdä nuo Vilijonkka -kuvan luonnokset, minusta Näkymätön lapsi -kirjaan päätynyt kuva on todella hieno ja myrskyisä :) Mielenkiintoista, että luonnoksista puuttuva patsas päätyi lopulliseen versioon. Vilijonkka ikkunassa vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta, täytyy kurkata löytyykö meidän kirjastosta...

    Kiitos kehuista ja linkityksestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain virikkeen lukea Happosen Muumioppaan sinun bloggauksen ansiosta, eli kehut menivät kyllä oikeaan osoitteseen. Vaimollani oli kirja ja myös väitöskirja, joka kannattaa etsiä kirjastosta pelkästään jo upeiden kuvien vuoksi,linkkaan vielä näkymätön lapsi juttusi, koska siinä on tämä kuva "lopullisena", kysyin sitä tausta hahmoa, mutta tiesit sen olevan patsaan.

      Poista
    2. Kiva, sittenhän blogitekstini teki tehtävänsä :)

      Vaimollasi on hienoja kirja-aarteita!

      Poista