sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Arto Melleri: Runot, Elävien kirjoissa



Arto Melleri: Elävien kirjoissa, Myöhempien aikojen historia lyhyt oppimäärä. Ostin Seven pokkarin Arto Melleri Runot, jonka osana tämä 1991 Finlandia-palkinnon voittanut teos on.

Teoksessa on neljässä osassa noin kolmekymmentä runoa ja neljä novellimaista kertomusta. Mellerin sanoissa ja ilmaisussa on voimaa ja tabua, hän käyttää arkojakin sanoja ja aiheita. Anatomia ja eritteet, hyväksikäyttö, stalkkaus, peräkammarin poika ja kerrostalokyttääjä esiintyvät teoksessa. Tulee mieleen jopa Rosa Liksomin tyyli Yhden yön pysäkissään.

Novellimaisessa tarinassa Rouva Kananpaska tilitetään kerrostalokyttääjän tunnot: ”Sitä ennen on tietysti muita häiriöitä: yläkerran everstin vesihana vuotaa … kolmannen kerroksen nuorenparin dalmatian koirat … niistä olen tehnyt valituksen

Iso tyttö parka –runossa Melleri kysyy ”miksi joku tahtoo pahaa toiselle, joka on kiltti”, hyvä kysymys. Ukrainassa sattuneeseen onnettomuuteen viitattaneen Energian suurassa ” Nähdään kalvaan Koiruohon kantavan satoa/vielä monen Ukrainan mustassa mullassa”, myöhemmin viitataan Persianlahden sotaan, ja muurin murtumiseen, yhdentyvään Eurooppaan ja pelkoihin siitä.

Useat runot ovat hyviä, kuten Syntymätön: ”Ei, en halua syntyä vaihtaa lapsiveden suloista solinaa” … Vaimon tuontiakin kommentoidaan ”Välitalon Uolevi on hommannut itselleen emännän Filippiineiltä” …

Teoksen lukeminen vaatii jonkin verran yleissivitystä, Platonin luolavertaukseen viitataan, ja Urho Kekkosen Pekka Peitsi nimimerkkiin ja samassa ”novellissa” viitataan kvartettiin Ryti, Tanner Kivimäki ja Linkomies. He saivat kaikki sotasyyllisyystuomion.

Elävien kirjoissa on elävä osoitus runouden voimasta. Mellerillä ei ole aina säkeitä, eikä juuri koskaan riimejä, mutta tunnetta on, ja elettyä elämää, voisi olla itse koettua, sen makuista on rosoista ja karheaa.

Pieni muistutus vielä, että nämä erite- ja anatomia-asiat jätin kommentoimatta, ja niitä näissä runoissa myös löytyy, elämää tietenkin sekin.

Arto Mellerin Johnny B Goethestä arvosteluni täällä.

4 kommenttia:

  1. Eipä ole tullut vielä tutustuttua Mellerin runouteen, mutta haluaisin kyllä.
    Minulla on sellainen mielikuva, että Mellerin runoissa on paljon sellaista sälää, jota en itse jaksa, tyyliin eritteitä ja erotiikkaa. Mutta varmasti niissä jotain voimaa on, ehkä rujoa, mutta todellista. Ja tosiaan, Finlandia-palkittukin hän on.
    Postauksesi perusteella aloin ajatella, että runot mahtavat olla myös yhteiskunnallisia ja ajankuvaa tarjoavia. Siitäkin perspektiivistä niitä olisi kiinnostava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päättelit oikein, "rujoa runoa osaa Melleri punoa", eritteitäkin on, ja erotiikkaa.

      Minulla on "kaikkien" blogi, joten jätän yleensä nämä käsittelemättä, jo heti ensimmäisessä runossa tulee voimakkaasti esille tämä e-puoli, runo on puolitoista sivua pitkä ja tämä e-puoli herää henkiin sivun jälkeen. Ensirakkaudesta voi romanttisemminkin runoa punoa.

      Poista
  2. Kiitos kiinnostavasta jutusta. En tiedä missä vaiheessa Melleri nyt mahtaisi lukulistalle ehtiä... mutta juttusi perusteella syntyi jokin käsitys. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Teos on sangen nopealukuinen, ostin sen pokkarina, joten saatavuus lienee hyvä.

      Poista