Vitello löytää isän

Aiemmin kirjoitin Mäkkärin kirjoista,.Vitello löytää isän teos oli herättänyt keskustelua sopiiko kirja lapsille.

Etsin ja pyysin kirjaa ja sain sen arvosteltavaksi ja tässä subjektiivisen objektiivinen arvostelu, jonka objektiivisuuutta lisää se, että pyysin kolmen pojan äidin lukemaan teoksen, ja hän oli pitkälti samaa mieltä kanssani, että kirja oli hellyyttävä ja (ironisen) hauska. Huumori on vaikea taiteenlaji, eli vanhempien kannattaa esilukea kirjat ennen varsinaista lukemista.

Juonipaljastuksia, lukutaitoisille :)

Vitello on hellyyttävä pikkupoika, joka asuu äidin kanssa  lähiössä, "...lähellä moottoritietä. Liikenteen melu haittasi, mutta kaupunkiin oli lyhyt matka" Mutta lause kumoaa aina edeltävän asian, ja kirja esittääkin elämän nurjia puolia, mutta kuitenkin selvitään naapurienkin kanssa. Naapurin kaksoset kyselevät Vitellon isästä. Äidin mukaan isä on hulttio, ja Vitello ei ole nähnyt isää.

Kohukohta kuuluu seuraavasti: 

-Isäsi on hulttio, nyt tiedät sitten senkin, äidillä oli tapana sanoa.

-Minäkin rupean isona hulttioksi, Vitello sanoi -Ja riehun puukko kädessä.

-Etkä tasan rupea! sanoi äiti

Vitello alkaa etsiä isää, kun "rivitalon lapsilla oli isä. Ainakin osalla heistä". Rivitalon kaksoset, joilla oli "vähän väliä autoaan pesevä" isä, kyselevät Vitellon isästä, ja Vitello alkaa etsiä sitä.

Tässä kuvastuu pikku pojan luonnollinen halu löytää omat juurensa saada isä tai äiti, tai kuvitella ne. Isän löytämisessä Vitellon silmin nähdään isien auton pesu- kännykkäriita- meininkiä. Vitello tapaa myös mukavan sähkömiehen, jota pyytää isäksi. Sähkömies, joka on omien lasten isä, vettynein silmin antaa pojalle pulloja, joista saa rahaa... Lopulta Vitello löytää isän mallin ja tarinan voi kuvitella päättyvän onnellisesti ja hän uskaltaa kohdata kaksoset ja pystyy elämään rivitaloyhteisössä.

Lapsen maailma on nykyään haastava. Vertailu ja  läheisten saavutusten kertailu ovat tärkeitä, tärkeämpää, kun minä olin joskus pikku poika.

Minusta Vitello-kirja oli hyvä, hellyyttävä ja hauska, en ota kantaa siihen minkä ikäiselle se on hyvä ja olisiko puukko-sana pitänyt ottaa pois. Voihan lukija sensuroida kohdan, jos tuntuu pahalta. Kaikki eivät tykkää kaikesta, särmää kirjassa on.

Lasten kirjoissa on leskeyttä ja yksinhuoltajuutta käsitelty jonkin verran. Tom Sawyerin isästä ei ole mainintaa, Huckleberry Finnin äidistä ei ole tietoa, isä oli kirjailijan mukaan juoppo, Pepin äiti oli kuollut, isä oli merillä. Anna Vihervaara oli orpo. Vitello auttaa ymmärtämään lasta, joka ei näe toista vanhempaansa.

Olen arvioinut hyviksi myös lasten kirjat Pekka ja Pupu lääkärissä ja Jussi kirjat. Itse minulle luettiin pienenä kirjaa, jonka nimi oli Kani kuriton. Kanilla ei homma mennyt ihan äidin toivomalla tavalla, vaan hän piirsi seinään ja oli kovin kuriton. Kani kuitenkin muistaakseni paransi tapansa. Jussin eläinystäviä pidän erittäin hauskana, kun pallo osuu jonkun päähän. Jonkun mielestä pallon päähän osuminen ei ole hauskaa, mutta siinä on koko jutun idea, osuma aiheuttaa röhkimistä, ammumista ja haukkumista ja sitten arvuutellaan eläntä, ja tarinaan tulee rytmi.

Kirjoihin voisi tietenkin laittaa ikärajan, mutta nekin ovat ehkä keinotekoisia, joku voi lukea Harry Pottereita kymmenvuotiaana, toinen 18-vuotiaana.

--

Tasokkaan kirjan tekijöinä ovat Kim Fupz Aakeson ja Niels Bo Bojesen. Aakeson on kirjoittanut yli 60 lasten kirjaa. Bojesen piirtää kuvat. Kuvat ovat modereneja yhdellä pohjavärillä ja perspektiivit ovat ovelia, tässä on sama kuin kukan elämää, kuvat voivat jakaa mielipiteitä, mutta taidokkaita ne ovat.
--

Viime vuonna oli jaossa ilmeisesti Vitello ja ällöttävä tyttöystävä. Se tarkastelee Vitelloa ja naapurustoa ymmärtävästi ja viiltävästi. Kuvat ovat taidokkaita ja perspektiiveiltään ovelia ja tarinana on uuden perheen muutto naapurustoon, ja Vitello tutustuu perheen tyttöön, jonka leikit ja huone on kovin toisenlainen kuin Vitello on tottunut.  Tytöllä on hamsteri, koruja, taitoa tarjoilla pikkuleipiä ja leikkiä prinsessaa. Vitello taas pitää pyssyleikeistä. Siinä sitten prinsessa ja lännen mies leikkivät ja jo kansikuva kertoo paljon.
Väritys on usein vaaleanpunaista ja tyttöjen ja poikien maailma kohtaavat.

Pidin enemmän Vitello löytää isän teoksesta, mutta oli tämäkin hyvä.

Kannattaa lukea ennen itse, ennenkuin lukee lapselle. Minusta maailmaa voi tarkastella näin sekä kuvin, että tekstein. Minusta laadukas lastenkirja.