Anton Tsehovin Lokki

Kansikuva skannattuna

Luin pokkarina ostamani kirjan Anton Tsehov: Lokki. En ole Romeota ja Juliaa lukuun ottamatta lukenut näytelmiä eikä minulla ole teatterien kanta-asiakaskortteja, vaan käyn teatterissa ehkä kerran vuodessa tai harvemmin. Lokki teoksessa on sivuja sata, josta Kirsikka Moringin esittely kattaa osan. Esittely on asiallinen, mutta paljastaa näytelmän lopun. Kuitenkin näytelmä oli hyvä, ja paljon parempi kuin ennakolta luulin. Teksti on normaalia puhe- tai kirjakieltä, eikä sisällä mitään ah, voih -ilmaisuja eikä mitään sonetteja eikä runonlausuntaa, vaan minulle sopivaa tekstiä, vaikka sisältää rakkautta, joka ei kohtaa oikeaa kohdetta ja luoteja, jotka kohtaavat kohteensa välillä kuolettaen, välillä haavoittaen.

Näytelmässä on alle kymmenen henkilöä, jotka Sorinin maatilalla eräänä kesänä puhuvat kirjoittamisesta, taiteesta ja rakkaudestakin, krokettia pelataan ja ongitaan, mutta ensimmäisessä näytöksessä on myös näytelmä. Konstantin Treplev niminen kirjailijan alku on kirjoittanut näytelmän näytelmän. Pääosan esittäjä Nina, on perinnöttä jäänyt tyttö, joka haaveilee näyttelijän urasta ja pommittaa kysymyksillä kirjailijaa Trigorinia. Tässä on hullunkuriset parit, sillä Trigorin taas riiustaa Irina Arkadinan (Treplevin äiti) kanssa, eikä ole lainkaan arka. Irinan poika Konstantin Treplev on aika parka, koska on ihastunut Niinaan, joka on lätkässä Trepleviin ... Jouduin aluksi plaraamaan monesti alkuun ja katsomaan henkilöitä, koska joskus henkilöistä käytetään etunimeä välillä sukunimeä.

Näytelmässä on neljä näytöstä, ja jännite kasvaa, ja viimeiselle sivulle tultaessa loppu ei ole ennakoitavissa, vaikka viitteitä on toisaalta ollut. Lokki on lopputulemaltaan tragedia, mutta siinä tarkastellaan ajankohtaisia asioita, kuten rakkautta, kuuluisuutta, taidetta, kirjailijan uraa, ja pieniä mustasukkaisuuden piikkejä, epätasapainoa, häpeää ja köyhyyden kahleita.

Kirjailijan työtäkin käsitellään: Trigorin kirjoittaa, ja kirjoittamisen jälkeen kirjoittaa, kirjoitettuuan hän kokee tyydytystä, mutta teoksen ilmestyessä ahdistusta ... Toisaltta hän sanoi että joko kirjoittaa tai onkii, ja jos onkii on sama, jos tulee kiiski tai ahven. Itse ongin mielummin ahvenia, ovat hyviä, ja vähemmän piikkisiä kuin kiisket, jotka varsinkin verkossa ovat ikäviä.

Lukubloggausharrastuksen innoittamana uskalsin tarttua Lokkiin, se on osin naurulokki, mutta lopputulemaltaan siis surulokki. Lokki on yksi mutta vain yksi kantava sana. En täysin ymmärtänyt lokin merkitystä. Treplov ampuu lokin puolessa välissä, joka myöhemmin täytetään. Nina kirjoittaa ja puhuu Trigorinin pauloista päästyään Treploville, että hän on Lokki, haluaako hän kuulaa, vai mistä fantasiassa on kyse, se jäi minulta oivaltamatta. Kuten näytelmässä todetaan, "on helpompi olla filosofi paperilla, kuin oikeasti", eli en ymmärtänyt lokin merkitystä, voisin toisaalta kirjoittaa ymmärtäväni, mutta oikeasti en ymmärtänyt, Niinakin sanoo näytelmässä, ettei ymmärrä. Selityksiä vapaudesta voi tarjota, olihan Nina Treplovin näytelmää näytellessään tunteistaan vapaa, mutta ei haaveistaan.

Kannen yksityiskohta, kaksi naurulokkia

Toisessa näytöksessä eli näytelmän puolivälissä  sivulla 50 on tämä avainkohtaus: Treplov on ampunut lokin ja antaa sen Ninalle, jos lokki kuvaisi Ninan ja ”Kostjan” rakkautta ei se sovi myöhempiin tapahtumiin, Nina toisaalta tunnustaa, että ei ymmärrä ammutun lokin symboliikkaa. "nähtävästi lokki on vertauskuva, ... en ymmärrä sitä ... (panee lokin pöydälle)  Minä olen niin yksinkertainen, etten ymmärrä teitä". Treplov puhuu tämän jälkeen näytelmän epäonnistumisesta ja rakkauden saamumisesta...

Oliko Niinalla valkea puku, oliko hän viaton? Viattomuus on alas ammuttu, vai onko kyse Treplovin viattomuudesta tai naiiviuden haaksirikosta?

Hahmoista Treplov on ehkä tyypillinen kirjailija, taiteellinen ja kunnianhimoinen uraa uurtavakin, voimakkaita visioita näkevä, ja ailahtelevainen ja herkkä. Trigorin vaikuttaa niljakkeelta, kuten hieman Treplovin äitikin, molemmat sammuvia tähtiä, ja miksi Trigorin menee "avokkinsa pojan haavepesälle", jos ei kanna vastuuta tekosistaan. Nina ja Masa ovat nuoria ja naiiveja neitoja, heidän hairahduksensa ovat anteeksi annettavia, kun rahastakin on puute ...

Tsehov on kirjoittanut yli sata vuotta sitten näytelmän, jossa on ytyä vielä tällekin päivälle. Suosittelen näytelmän ystäville.
--
Kirja on ostettu pokkarina.