lauantai 12. marraskuuta 2011

Segal Erich: Love Story



”Mitä voi sanoa kaksikymmentäviisivuotiaasta tytöstä joka on kuollut?”,  alkaa Love Story ja 153 sivun jälkeen se on todella loppu. Love Story on alun perin ilmestynyt vuonna 1971 Tammen kustantamana, ilmeisesti Anna-Liisa Suurpään käännös on alkuperäinen.

Harvardissa opiskeleva Oliver Barrett IV on rikkaan suvun vesa, jonka isä on olympiaurheilija, rikas, suosittu, hyvin koulutettu, mutta pojan mielestä Kivikasvo ja ”paskiainen”. Poika opiskelee neljättä vuotta Harvardissa ja rakastuu katoliseen Jennifer Cavilleriin. Rikas ja köyhä seurustelevat. Jenny on köyhän lisäksi fiksu ja opiskelee musiikkia. Ollie tähtää lakimieheksi ja jääkiekkoilee Harvardin väreissä. Avioliiton jälkeen on vain kaksi köyhää. Kirjan alku on hapuilua, kuten varmasti nuorten suhde, mutta rakkaustarina tiivistyy, avioliitto ei synny ilman uhrauksia, eikä lakimieheksi valmistuta helposti. Kun kaikki on valmista, haikara ei tule käymään, eikä onni odota oven takana.

Kirjan pääpaino on Oliverin minäkerrontaa, ajatuksia, ja dialogia, joka on hyvinkin napakkaa. Varsin Oliver Barrett IV ottaa yhteen III:n kanssa, mutta Jennyn kanssa Oliver ei pärjää. Rakkauden yksityiskohtia ei juuri kuvata, mutta tunnelmana ne välittyvät.

Kirjan tarinan lopputuloksen tietää jo takakansitekstistä ja ensimmäisestä virkkeestä. Kirjassa on silti jännitettä miten sukupolvien kuilu murretaan, ja miten arjesta selvitään. Minua hieman ärsyttivät lukuisat kirosanat, jotka olisi voitu käännöksessä välttää. Mikäli käännös on alkuperäinen, ymmärrän sanavalinnat. Aiemmin mainitsema naseva sanailu  ja alun suvannon jälkeen ripeä kerronta tekevät kirjasta lukemisen arvoisen, luultavasti kannattaa lukea alkukielellä. Teos on minusta hyvin amerikkalainen (Kaikki Isäni hotellit, Kultahattu, Jumalat juhlivat öisin, Sieppari ruispellossa ja Meren urhoja)

Kirjan lukee yhdessä illassa, mutta teoksen muistaa varmasti pidempään.

Kirjan sain syntymäpäivälahjaksi, se on painettu 2010, ilmiesesti kirjailijan poismenon vuoksi.
--
Kirjassa on monta hyvää teemaa.
WASP-termi avaa ovet eli walkoinen, anglosaksi, protestantti oli kuulemma 1970-luvulla valttia lakimiesmarkkinoilla.
Lapsen tekeminen, eli Oliver toteaa, että ensin yritetään olla saamatta lasta, ja sitten yritetään kovasti saada sitä. Tässäkin ajaudutaan tutkimuksiin, minusta tämä lyhyt teema on käsitelty asiallisesti.
Lukukausimaksut, tämäkin teema tulee ilmi
Isän odotukset pojasta, urasta, avioliitosta, hyväksyminen ja anteeksianto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti