Tamminiemen pesänjakajat ja Ulla-Maija Salo: Haluaisin tavata teidän Ylhäisyyden

Tamminiemen pesänjakajat: Kekkonen lähtee – Kuka tulee.

Lauantaiseura oli kirjannut tosiasiat UKK:n terveydentilan heikkenemisestä ja kirjassa arvioidaan suomalaisen politiikan tilaa syyskuussa 1981 eli 30 vuotta sitten. Kirjassa arvioidaan mahdollisia ehdokkaita, joita ei luonnollisesti ollut tuolloin tiedossakaan.

Teos alkaa presidentin esittelyn kuvauksella, jonka pääosaan tulee muistikatkos. Sitten kerrataan UKK:n uraa ja myös niitä lieveilmiöitä. Kirja kirjoitti Kekkosen lähipiirin olleen Matti Kekkonen, Olavi J. Mattila, Eino Uusitalo, Martti Miettunen, Eino S. Repo ja joukko vuorineuvoksia s.14.

Tämän jälkeen esitellään mahdollisia ehdokkaita ”Mauno Koivisto, Yksinäinen sheriffi: Jos kansa saisi päättää, Mauno Koivisto olisi seuraava presidentti” s.16. Tiedämme kuinka kävi. Sitten esitellään Kalevi Sorsa ja Ahti Karjalainen, kumpikaan ei ollut ehdokkaanakaan. Esittelyyn on aina liitetty kommentti, joka saattoi olla totta, mutta myös pistävä, esim. Ahti Karjalainen Ns Henkilökohtainen ongelma s.32. Luin useimmat selvitykset henkilöistä, joiden kuvat ovat kirjan kannessa. Johannes Virolaisen vieressä on Suomen ulkoministerinä ja EU-neuvotteluissa 1990-luvulla ollut Heikki Haavisto. Myös edesmennyt valtioneuvos Harri Holkeri on esitelty, kuten ulkoministerinä ollut Keijo Korhonen.

Paavo Väyrynen, nytkin ehdokkaaksi haluava on esitelty neljäntenä. Kommenttina on Liian paljon liian varhain. s.39. Paavo Väyrysen uraa tässä kerrotaan, ja hänen sanotaan olleen YLE:n toimittaja ennen 1970 eduskuntavaaleja, josta hänet valittiin. Myöhemmin Väyrynen on ollut mm. ulkoministerinä ja presidenttiehdokkaana. Kirjassa on esitelty monia sen aikaisia vaikuttajia. Kirja herätti silloin kohun ja johti tekijöiden selville saamisen jälkeen potkuihin (Aarno Laitinen), mutta nyt lukien kirja on ”varsin” kesy, koska politikoista kaivetaan paljon esille, eli yksityisen minän ja julkisen toiminnan raja on muuttunut, mutta paljon enemmän tuodaan julkisuuteen myös virkatehtävistä.

Aivan toisenlainen on Ulla-Maija Salon teoksen Haluaisin tavata teidän Ylhäisyyden tunnelma.

Kirjassa on lasten piirustuksia Tasavallan Presidentille ja lyhyitä kirjeitä, tai lainaukset lienevät lyhyitä. Kirjoittajien ikä ja sukupuoli on mainittu. He lähettävät Tarja Haloselle luokkakuvia, ja kertovat perheestään, lemmikeistään, ja elämästään myös vanhempien avioerosta. Kirja on lämminhenkinen, luin sen monessa osassa.

Minusta lapsissa on potentiaalista, ja yksi tv:n lempiohjelmiakin on Yle teeman Lapset kertovat, tässä on samaa mukavaa tunnelmaa.

Pian on presidentin vaali, ja on Tarja ainakin lasten kirjeiden perusteella ollut hyvä Presidentti, toivottavasti saamme ainakin yhtä hyvän tilalle.

Kesäpäivä Kultarannassa on 2004 painettu valokuvakertomus presidentin kesälinnasta Luonnonmaalla tehnyt Sari Savikko. Siinä on kerrattu paikan historia, arkkitehti Sonck, rakennuttaja Kordelin, muutama sana presidenteistä, jotka ovat siellä olleet, ja näin ensimmäisen yhteiskuvan Juho ja Alli Paasikivestä. Pääpainoa on laitettu ulkokuville, puutarhasta, ja lopussa on Halosen kissoistakin kuvat: musta oli Miska ja harmaa Rontti.  Sain Kyösti Kallio teksti- ja valokuvakirjan Otava 1941, ja siinä on myös Kultarannan kuvia, sekä sisä- että ulkokuvia. Vaikka kuvat ovat mustavalkoisia, ne ovat upeita. Kyösti Kallio kärsi terveysongelmista talvisodan alla, joten tämä on ilmestynyt postuumisti. Kallio menehtyi 1940.

Hannu Lehtilän Tarja Halonen yksi meistä on rutiinikirja, joka kertaa asiallisesti Tarjan Halosen uran. Teos lienee tehty presidentinvaaleihin 2005. Vaaleissahan Tarja Halonen meinattiin valita jo ensimmäisellä kierroksella, mutta ei enää sitten toisella kierroksella, jolla oli varmasti vaikutusta hänen arvovaltaansa toisella kaudella.