maanantai 5. syyskuuta 2011

Marianne Käcko: Tapa minut. äiti!

Teoksen kannessa lukee vielä: "Äidin kertomus tytöstä, joka kieltäytyi syömästä".

Luin pieninä annoksina teoksen, ja pahaa teki.  Kyse on Marianne Käckon kertomus tyttärestään, jolla puhkeaa anoreksia yksitoista vuotiaana, ja selviää siitä, mutta tauti puhkeaa vielä uudestaan neljä vuotta myöhemmin, ja kuvailee ensi oireita, hoitojaksoja ...

Kirja on hyödyllinen niille, joilla on kokemuksia asiasta, minulla oli vaikea lukea, niin kauheasta sairaudesta on kyse. Pienistä asioista se voi lähteä, ja se mikä alkaa, on vaikea saada päättymään. Anoreksia on yleisempi tytöillä kuin pojilla, ja sairastuneet ovat älykkäitä ja fiksuja nuoria, joilla tuntuu olevan tahdonvoimaa, mutta tarkkana saa olla kaikki vanhemmat, ja lapset.

Tämä sairaus -maallikon mielipide- tuntuu olevan sama kuin päihteiden käyttäjällä, eli sitä ei pysty tunnustamaan ja tunnistamaan, ja kun se on liian pitkällä, sille on vaikea enää tehdä mitään.

Ruuan syömisen vähentäminen, lopettaminen, karkkilakot, liikunnan lisääminen, pakonomainen painonkontrolli, niitä nyt ainakin kannattaa seurata, varmasti hyödyllisiä, mutta eivät kuitenkaan aina...

Ajatuksena herää ne yhteiskunnan viestit, että ylipaino on ongelma. On suurinta pudottajaa ja pienintä painoa, eli signaalit laihduttamiseen ovat, ja jotkut ottavat asian liian tosissaan, ja se on  hengenvaarallinen juttu.

Tämän kirjoittaminenkin on minulle vaikeaa, ja varmasti äidille vielä miljoonasti vaikeampaa, mutta laitan tämän lähinnä siksi, että tässä ainakin kirja äidin silmin koettuna vakavasta ongelmasta, ja yksikin tapaus vähemmän on hyvä.

--
Poikaiässä podin joskus huonoa omaatuntoa karkin syönnistä limonaadin juonnista, tai jos söin "roskaruokaa", syömisongelmaa eikä alipainoa ollut, mutta nyt ajattelen taaksepäin jossain siinä 10-12 -vuotiaina pyöräilimme, uimmme, ja juoksimme koko kesäpäivät, jolloin energiavajettahan karkeilla täytettiin, sama kuin armeijan alokasaikana sotkun munkeilla, eli onko ne kaloripitoiset ruuat kaikille niin epäterveellisiä, kohtuu toki kaikessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti