Luen Suuren Suomalaisen kirjakerhon teosta vuodelta 1980 eli Isä Camillo vauhdissa, se on takakansitekstin mukaan "kokoelma kaikkein hauskimpia Isä Camillo -tarinoita". Sivuja 276 ja juttuja lienee 34.
Päähenkilöinä oli katolinen pappi Isä Camillo ja kommunisti-pormestari Peppone. Lampaanreisi ja Turski, ja piispa.
Hyvää satiiria, mutta minut on kasvatettu olemaan puhumatta uskonnosta, politiikasta ja rahasta, ja näitä varsinkin kahta ensimmäistä käsitellään. Joskin tähän tyyliin tottuu juttu jutulta, ja jalkapallo-ottelu on aivan mainio, kovine uhoineen, ja lahjoittuine tuomareineen. Koska juttuja on monia tämä alttaridialogi loppuu, ja sitä kaipaa. Seuraavissa jutuissa konepistooleilla yritetään toista nujertaa, mutta Pepponella ja Camilolla on sentään järkeä päässä. Seuraavaksi Camillo on hieman jopa taka-alalla, ja äänestyksiä jännitellään ja "vallankumouksellista toimintaa" organisoidaan. Kolhoosikin perustetaan, ja sille käy kun Neuvostoliitolle, ei toimi kuin paperilla. Traktori sentään saadaan toimimaan, kun Peppone pyytää Camilloa sitä vihkimään.
Toistuvan teemana on vastakkainasettelu kommunisti-Pepponen ja katolisen isä Camillon välillä. Yllättävän hyvin päästään aina sopuun. Pepponella on aattensa, ja Isä Camillolla on tapana puhua alttarin kanssa. Teoksessa hän puhuu alttarille käyttäen sanaa Jeesus, ja saa vastauksia, ja tämä minua haittaa tässä eniten. Voin olla vanhoillinen, sinäänsä alttarin suunnasta tulee teräviä ja hyviä vastauksia, koska Camillo on vain ihminen omassa äkkipikaisuudessaan ja "erinomaisuudessaan". Alttarikeskustelut tosin loppuvat, ja niitä jää kaipaamaan, ristiriitaista!
Pepponen joukot saavat konflikteja aikaan, ja piispa karkoittaa Isä Camillon toviksi aikaa vuoristoon, mutta otetaan riemusaatossa takaisin, mutta heti Peppone ja Camillo alkavat nahistella tällä kertaa korttipakasta.
Teos kertoo Po-joen laakson (siis Pohjois-Italian) elämästä. Italiassa sodan jälkeen oli voimakas vasemmisto ja katolisuus on ollut (ja oleva) yhtä vahva voima ja särmiä hiottiin, mutta myös teoksessa tapellaan, väitellään, töherryksiä tehdään ... Kuitenkin konservatismin siteet ovat vahvat, yllättäen monessa asiassa ollaankin samalla puolella, tuntuu, että väittelyä on väittelyn vuoksi? Molemmat kuuluvat kylään Camillo ja Peppone?
Sain kirjan ja olisin voinut sen jättää lukematta, mutta se on jossain satasen listassa.
Kirjassa on juttuja vuosilta 1948, 1952 ja 1963, ilmeisesti teoksista Isä Camillon kylä, Isä Camillo ja hänen laumansa, Isä Camillon paluu, Toveri Don Camillo ja Isä Camillo ja nykynuoret. Teos on vuodelta 1969 ja tämä on painettu 1980.
Toistuvan teemana on vastakkainasettelu kommunisti-Pepponen ja katolisen isä Camillon välillä. Yllättävän hyvin päästään aina sopuun. Pepponella on aattensa, ja Isä Camillolla on tapana puhua alttarin kanssa. Teoksessa hän puhuu alttarille käyttäen sanaa Jeesus, ja saa vastauksia, ja tämä minua haittaa tässä eniten. Voin olla vanhoillinen, sinäänsä alttarin suunnasta tulee teräviä ja hyviä vastauksia, koska Camillo on vain ihminen omassa äkkipikaisuudessaan ja "erinomaisuudessaan". Alttarikeskustelut tosin loppuvat, ja niitä jää kaipaamaan, ristiriitaista!
Pepponen joukot saavat konflikteja aikaan, ja piispa karkoittaa Isä Camillon toviksi aikaa vuoristoon, mutta otetaan riemusaatossa takaisin, mutta heti Peppone ja Camillo alkavat nahistella tällä kertaa korttipakasta.
Teos kertoo Po-joen laakson (siis Pohjois-Italian) elämästä. Italiassa sodan jälkeen oli voimakas vasemmisto ja katolisuus on ollut (ja oleva) yhtä vahva voima ja särmiä hiottiin, mutta myös teoksessa tapellaan, väitellään, töherryksiä tehdään ... Kuitenkin konservatismin siteet ovat vahvat, yllättäen monessa asiassa ollaankin samalla puolella, tuntuu, että väittelyä on väittelyn vuoksi? Molemmat kuuluvat kylään Camillo ja Peppone?
Sain kirjan ja olisin voinut sen jättää lukematta, mutta se on jossain satasen listassa.
Kirjassa on juttuja vuosilta 1948, 1952 ja 1963, ilmeisesti teoksista Isä Camillon kylä, Isä Camillo ja hänen laumansa, Isä Camillon paluu, Toveri Don Camillo ja Isä Camillo ja nykynuoret. Teos on vuodelta 1969 ja tämä on painettu 1980.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti