Kaarlo Merimaa: Kräki-Kalle ja Limperi

Kaarlo Merimaa: Kräki-Kalle ja Limperi, WSOY toinen painos 1963, NTK-sarja 142 sivumäärä 112. 

Kaarlo Merimaan Kräki-Kalle ja Limperi on jatko-osa mainiolle Takapihan sankareille.  Kirjan päähenkilö  on  Kräki Kalle, eli ristimänimeltään Kalle Oksa. Limperi, lienee Lindberg. Kilju-Limperi on kirjassa etäisempi hahmo, hän asuu Kräkin Kallen pihapiirissä ja on kattilanpaikkaaja ja on mainoksensa mukaan tinassa. Poliisit vievät Limperin lopussa.

Tapahtumapaikkana on Turku, Kräki-Kalle käy lyseota, poikakoulua yhdessä monta kertaa luokalle jääneen Valosen eli Tuikun kanssa. Tuikku nimi tulee kahdesta suunnasta, ei hirveästi ideoita kouluaineissa, ja sukunimi Valonen. Koulun opettajien lempinimiä ovat Trilobiitti, Tynnyri, Naimi ja Surre, eli joka ajalla on omat väännöksensä, kuten aina pikkupojilla. Kräki-Kallen koulujuttuja on varsin paljon. Trilobiitin johdolla kerätään kasviota. Nipa ahneuksissaan ostaa kasveja Alfredin äidin kasviosta, mutta unohtaa vaihtaa nimilaput. Kräki-Kalle jää kiinni koulun rännin rummutuksesta. Opettajat ovat olleet tuolloin tiukkoja, mutta oikeudenmukaisia, joten lapsellisuuksiin on suhtauduttu oikein.

Turun lyseo on ollut tuolloin nykyisen Maariankadun ja Aurakadun kulmassa. Pojat asuvat Puolalanmäen kupeessa, jonka 'omistusoikeudesta' käydään taistelu Päivölän porukan vastaan, johon kirjan kansikuvakin viittaa. Pihapiirissä asuva Lispekin on mukana taisteluissa, jotka sitten keskeyttää parkkari eli puistovahti. Myöhemmin kiirii huhu, että Turun ruotsinkieliset olisivat valtaamassa puistoa, mutta 'hurrien' (=kirjan termi) aikeet hautautuvat syyssateisiin.

Lispe nousee kirjan loppuosassa nousee toiseksi päähenkilöksi. Lispe ja Kräki-Kalle houkuttelevat lemmenkipeän Tuikun Kunnallissairaalan portille, he ovat uhkauskirjeen myös lähettäneet tyttökoulun johtajattarelle. Poliisit nappaavat Tuikun, mutta päästävät vapaaksi. Kräki-Kalle ja Lispe tuntevat katumusta, ja käyvät pyytämässä jNaimilta anteeksi.

Perä-Eemelin äidiltä katosi Limperille paikattavaksi aiottu kattila. Sen oli vienyt oma poika osto- ja myyntiliikkeeseen, kun kattila oli lojunut pihalla. Lispe leikkii postinkantajaa äitinsä rakkauskirjeillä. Limperi olettaa kirjeen taustalla olevan Perä-Eemelin äidin, joka on siis yksinäinen nainen. Lemmen tarinaa ei synny, sillä poliisit kiikuttavat Limperin putkaan syy ei selviä, ehkä se on viinan teko tai myynti 

Kirja  kertoo samasta ajasta kuin Heikki Haavion kirja, koska Merimaa on hänen aikalaisiaan (syntynyt 1900-luvun alussa, ja kirjan tapahtumapaikkana on Turku). Tämä olisi ehkä hyvä kutosluokan kirja kunnon tehtävin. Kirja ei ole kovin uniikki, mutta kuvaa aikaa, mikä vallitsi ehkä 1930-1950-luvun lapsilla, ennen  tv:tä, radiota ja sisävessaa.  Koulua käydään, kasvioita kerätään, ja kaverin äidin kasveja lainataan, näärännäppyjä parannellaan ja Puolalanmäellä tapellaan, kuten Haaviokin vahvistaa, eli joka ajalla on omat kujeensa, niinkuin Tuikun "naisseikkailut" ja pikkupoikien aika viattomat kepposet.

Kaarlo Merimaan Kräki-Kalle ja Limperi on mukava kirja, tiivis, lyhyt, ja teoksen suoraa kerrontaa, minäkin ymmärsin jo lapsena, eikä ollut liian jännittävää. Kirja on nostalginen ja kertoo ajasta jolloin lapset saivat olla lapsia, ilman ohjelmoituja harjoituksia, jokapäiväistä päiväkodittelua,  ja kännyköitä.

*****

Kaarlo Merimaa (1902 – 1969) syntyi Haapajärvellä ja kuoli Helsingissä, mutta pääsi ylioppilaaksi 1922 Turun Lyseosta. Kaarlo Merimaa sai Topelius-palkinnon vuonna 1968 koko tuotannostaan.