torstai 18. tammikuuta 2024

Rex Stout: Liian monta kokkia

 


Rex Stout: Liian monta kokkia, Too Many Cooks 1938, suomentaja Eila Pennanen, SaPo 240, sivumäärä 268. Nero Wolfe #5

Rex Stoutin Liian monta kokkia on sarjan parhaimpia. Dekkarissa massiivinen yksityisetsivä Nero Wolfe lähtee New Yorkin asunnostaan  Les Quinze Maîtres -tilaisuuteen Länsi-Virginiaan. Valitut huippu keittiömestarit pitävät ajoittain tilaisuuksiaan. Yksi huippukokeista Marko Vukcic on Wolfen ystävä, he lounastavat kuukausittain. Wolfe matkustaa apulaisensa ja tarinoiden minäkertojan Archie Goodwinin kanssa junassa, jossa hän tapaa toisen huippukeittiömestarin Jerome Berinin, jolla on mukanaan hehkeä tytär Constanza,

Les Quinze Maîtres viittaa viiteentoista kokkiin, mutta kolme kokeista on kuollut, ja kahdella on este. Paikalle saapuu kymmenen kokkia läheistensä kanssa, avecina on tytär, vaimo tai työnantaja. Mukana on myös kokki Phillip Laszio. Laszio on kaikkien vihaama. Hän on naimisissa Vukcicin entisen vaimon kanssa, hän on varastanut Berinin reseptin, viekoitellut palvelukseensa toisten apulaisia, vienyt työpaikkoja, häntä inhotaan. Laszion vaimo pyytää Wolfelta suojelusta miehelleen, Wolfe ei ole henkivartija, joten hän kieltäytyy. Illalla Laszio löytyy murhattuna veitsi selässä. 

Nero Wolfe ei osoita kiinnostusta juttua kohtaan ennen kuin Vukcic on epäiltynä ja Berin vangittuna. Laszio on tapettu kastikekilpailun aikana. Laszio on valmistanut Sauce Printemps'iä yhdeksän annosta, osallistujien on pitänyt tietää, mikä mauste kustakin annoksesta puuttuu. Berin on epäiltynä siksi, että hänellä oli vähiten oikeita vastauksia. Laszion ruumiin löytää Nero Wolfe, joka oli viimeinen maistaja.

Nero Wolfe kuulee myös muuta keittiöhenkilökuntaa, jotka ovat mustia. Mustat eivät kerro havainnoistaan poliisille. Nero Wolfe kertoo, että arvostaa kaikkia ihmisiä taustasta huolimatta, ja kertoo, että on itsekin muuttanut maahan, ja syntynyt Montenegrossa. Musta tarjoilija  (ja college-opiskelija) Paul Whipple kertoo havainnoistaan, joka osaltaan auttaa ratkaisemaan rikoksen. Wolfe saa valkoisilta tutkijoilta kitkerää ja rasistista palautetta: "Me ei herroitella n*kruja täällä Länsi-Virginiassa eikä me tarvita ketään joka tulee ja selittää meille ..." ss 170-171, kommentti kuvaa varmasti asenteita 1930-luvulla? 

Lopuksi ennen kotimatkaa Nero Wolfe pitää ruokapuheen ja sen jälkeen kertoo murhakeissin kulun, motiivin ja syyllisen.

Liian monta kokkia dekkarin resepti on onnistunut ja se on lukijalle ammattitaidolla tarjoiltu.

*****
Nero Wolfe yrittää ostaa Jerome Beriniltä Keskiyön makkaroiden reseptiä yksityiskäytöön. Nero Wolfella on keittiössään sveitsiläinen kokki Fritz Brenner. Lopulta hän saa palkkioksi Beriniltä hänen  Saucisse minuit'n reseptin yksityiskäyttöön. Kirjan lopussa on yhteensä  18 reseptiä, varmasti oikeita, mutta tuskin kukaan Suomessa haluaa tehdä Philadelphian kilpikonnakeittoa, voissa muhennettua suokilpikonnaa, Tenneseen piikkisikaa, tosin Saucisse minuit'n ja Sauce Printemps'n reseptit ovat myös listassa.
Rikostutkinnassa, tai viimeisten todisteiden hankinnassa Nero Wolfe turvautuu yksityisetsivä Sam Panzerin apuun, ja soittaa myös ylitarkastaja Cramerille. Archie Goodwin on lähitukena ja New Yorkissa  Wolfen orkideoita hoitaa Theodore Horstmann. Nero Wolfen painosta on erilaisia arvioita eri kirjoissa, tässä Archie arvelee, että Wolfe voisi painaa enemmän kuin muissa kirjoissa, eli yli 250 kg, sen takia pitkä junamatka on hyvin rasittava. Yleensä painoarvio on 130 kilon korvilla.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, yritän lukea ja blogata  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa. Tämä on dekkareista numero 5. Dekkarissa 27 Oikeus kuolla Nero Wolfe tapaa uudestaan Paul Whipplen, joka on Columbian yliopiston antropologian apulaisprofessori ja dekkari tapahtuu tammikuussa 1964, kansalaisoikeusjärjestössä toiminut nainen Susan Brooke myurhataan. Susan seurusteli Whipplen pojan Dunbarin kanssa, joka vangitaan epäiltynä. Nero Wolfe selvittää tapauksen kiitollisuuden velasta.

10 kommenttia:

  1. Rex Stout ja Nero Wolfe ovat genrensä ehdotonta aatelia, joiden seurassa lukija ei pitkästy:)

    VastaaPoista
  2. Kirjoissa olevat ruokareseptit ovat kiintoisa yksityiskohta, jotka saattavat hyvinkin innoittaa ruoanlaittoon. Tosin nuo mainitsemasi ovat todellakin hieman liian eksoottisia ja ehkä turhiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monessa osassa ruokalajeja mainitaan, mutta tässä on reseptitkin.

      Poista
  3. Wau. Sinulla on aikamoinen lukuhaaste edessä, 33 dekkaria samaa sarjaa. Tsemppiä Nero Wolfen seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä haastetta, mutta onneksi on kirjasto.

      Poista
  4. Vaikuttaa hyvältä. Hauskuttavan sopiva nimikin, Liian monta kokkia pilaa keiton (vai miten se menee?) Too many cooks spoil the broth. ☕️ Jännä yksityiskohta tuo Montenegro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä osassa Nero Wolfe joutuu matkustamaan Jugoslaviaan ja siellä Montenegroon. Minua tuo kokki homma kiinnosti.

      Poista
  5. kokkiveitset aika jännät tuossa kannessa

    VastaaPoista