sunnuntai 2. huhtikuuta 2023

Kaksitoista teesiä opettajalle

 


Kaksitoista teesiä opettajalle, toimittanut Olli Luukkainen ja Raine Valli, PS-kustannus 2005, sivumäärä 239.

Kirjassa on 12 artikkelia, ja kirja on omistettu Juhani Aaltolalle (s. 1942) joka oli Chydenius-instituutin kantavia voimia. Kokkolassa Chydenius-instituutissa voi opiskella luokanopettajaksi, erityisopettajaksi tai varhaiskasvatuksen opettajaksi. Aaltola, joka on yhteiskuntatieteiden tohtori, valmistui kansakoulunopettajaksi 1964, ja aloitti kansankoulun opettajana Jämsänkoskella. Olli Luukkainen oli vuoteen 2022 asti OAJ:n puheenjohtaja. Raine Valli on myös yhteiskuntatieteiden tohtori, dosentti ja toimii Kokkolan yliopistokeskuksessa.

Blogini täyttää bloggauksen ilmestymishetkenä 12 vuotta. Valitsin blogattavan kirjan numeron 12 mukaan mutta myös teeman vuoksi, olin nuorempana 12 vuotta opettajana eri kouluasteilla ja sitä ennen tein opettajan sijaisuuksia muutaman vuoden eri peruskouluissa ja lukioissa. Opettamisen jälkeen toimin myös opettajien ja opojen lähijohtajana vuoteen 2013 saakka. Yksi työ vie toiseen ja kolmanteen ja  opettajuus on minulla luultavasti lopullisesti takana päin. 

Nyky-yhteiskunnassa puhutaan paljon opettajuudesta, opettajan asemasta. Suomessa kannetaan huolta opettajan auktoriteetin murtumisesta, curling-vanhemmista (vanhempia, jotka harjaavat tehokkaasti lasten koulutietä puhtaaksi, ja lähettävät viestejä kouluun), oppilaiden psyykkisistä ongelmista, erilaisuuden hyväksymisestä ja pedagogiikasta. Itse kannatan sitä, että koulutus tähtää sivistykseen ja vapaaseen kansalaiseen, joka pystyy vastaamaan itsestään. Peruskoulussa pitää varmistaa se, että oppilaat oppivat riittävän hyvin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ja siten myös ajattelemaan itsenäisesti. Lisäksi on hyvä opetella keskittymään ja tulemaan toimeen ihmisten kanssa. Näitä teemoja on joitain teoksessa, nimeenomaan sivistys ja vapaa ja vastuullinen kansalainen. Tällöin Pisa-tulokset olivat huipussaan, joten luku- ja laskutaidosta ei oltu huolissaan, vaan tavoitteet olivat ihanteellisia.

Teoksessa on 12 esseetä. Ensimmäisen Juhani Aaltola pohtii koulun haasteita ja opettajan työtä. Aaltola on harvinaisen oikeassa siinä, että aikaa pitää varata oppimiseen ja kasvuun. Juha Hakala käsittelee motivaation merkitystä  oppimisessa, varsinkin sisäinen motivaatio on olennaisen tärkeä.

Päivi Atjonen pohtii eettisiä näkökulmia, ja painottaa totuudellisuutta, huolenpitoa ja oikeudenmukaisuutta, etenkin arvioinnissa.  Oppilaan ikäkausi pitäisi ottaa huomioon. Tämä on minusta tärkeää, nyt jo alakoulun oppilailta vaaditaan itsenäistä otetta ja valintoja.

Leena Krokfors tarkastelee kasvatustieteen asemaa yliopistoissa. Kun opettajakoulutus siirrettiin yliopistoihin, joutui se todistamaan asemansa tieteenä. Krokfors pohtii samaa kuin Olli Luukainen, eli opettajan työn muutosta. Alkuun opettaja oli "kansankynttilä", sittemmin "muutosagentti", seuraavaksi eettinen ja kriittinen päätöksentekijä. Yhteiskunta muuttuu, koulu kehittyy ja opettajuus muuttuu  Luukkaisen esseessä jopa  reflektoivaksi tutkijaksi ja  yhteiskunnalliseksi kasvattajaksi. Osa esseistä on kirjoitettu kasvatustieteilijöille. Michael Uljens pohtii aikamme kasvatus- ja sivistysteoreettisia haasteita, joita hänen mukaansa ovat kysymys moderniuden jatkuvuudesta tai sen epäjatkuvuudesta, teleologinen historiafilosofia ja Kantin kasvatustieteelliset paradoksit.  Juha Suoranta ja Olli-Pekka Moisio pohtivat kriittistä pedagogiikkaa aikalaisanalyysinä.

Rauni Räsänen pohtii, onko erilaisuus koulussa ja opettajankoulutuksessa enemmän haaste vai rikkaus. Räsänen puhuu erilaisuudesta, ja kategorioi hakijat tytöiksi ja pojiksi, joka ei minusta ole nykysin relevantti lähtökohta. Tuolloin Suomea pidettiin homogeenisena maana, vaikka maan kahtiajako oli taloudellisesti suurta, 1970-luvulle saakka oli rinnakkaiskoulujärjestelmä oppikouluineen. Räsänen ennakoi uskonnon (opetuksen) haasteita, ja ennustaa, että perheet ovat moninaisia. Lisäksi hän mainitsee saamelaishaasteen. Ansiokas essee, varsinkin kun hän vielä huomaa, että koulun profilointi on uhka peruskoulun tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle. 

Helena Rasku-Puttonen kirjoittaa opettajien ja oppilaiden osallisuudesta kouluyhteisössä. Yhteishenki vaikuttaa aina motivaatioon.  Jouni Välijärvi pohtii muutoksen kohtaamista opettajan työssä, taustalla kasvava muutostahti, lisääntyvät odotukset, ja lisääntyvät tehtävät. Tarvitaan tiimityötä ja mentorointia (ainakin). Hannele Niemi pohtii opettajan kasvatusvastuuta taloudellisten arvojen puristuksessa. Kilpailu kovenee jatkuvasti ja on pakko erikoistua, toisaalta tarvitaan yhteistyötä. Tämä ristiriita näkyy myös koulussa. Globalisaatio muuttaa maailmaa. Tehokkuus ei voi olla koulun arvopohja. Oppilaiden pitäisi kehittyä täyteen mittaansa, tulla osallistuviksi ja vastuullisiksi kansalaisiksi. Koulu kohtaa yhteiskunnan paineet. Nuoret ovat yhteiskunnan ilmapuntareita.

Päättöesseessä Kaarina Määttä pohtii pedagogista rakkautta ja hyvää opettajuutta. Se, että opettaja itse osaa ja hallitsee oppiaineensa, ei riitä myönteisiin oppimistuloksiin. Lähimmäisenrakkaus luo perustan hyvälle oppimiselle. 

Antoisa, joskin ajoin varsin korkealentoinen opus.

Kiitos lukijoille ja kommentoijille 12 vuotta on täynnä. Vuoden 13 bloggaus on valmis, ja se on Reijo Mäen teos Kolmastoista yö. Lukua ja bloggausta 14, en ole vielä pohtinut, sitä voitte ehdottaa. Kiitokset yhteisestä matkasta.

12 kommenttia:

  1. Ensinnäkin lämpimät onnitteluni 12-vuotiaalle viikarille ja kiitokset monista antoisista, avaavista ja mielenkiintoisista kirjoituksistasi!

    Tästä postauksestasi huokuu positiivisesti asiantuntemuksesi aihealueesta. Kuten moni muukin asia koulu- ja opiskelumaailma ovat mullistuksessa ja uusimisen sekä kehittämisen tarpeessa.

    "Globalisaatio muuttaa maailmaa. Tehokkuus ei voi olla koulun arvopohja. Oppilaiden pitäisi kehittyä täyteen mittaansa, tulla osallistuviksi ja vastuullisiksi kansalaisiksi. Koulu kohtaa yhteiskunnan paineet. Nuoret ovat yhteiskunnan ilmapuntareita." Tuo periaate on helppo jakaa, mutta toteutus ja toimenpiteet odottavat tulemistaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, opettajana olo oli mukavaa aikaa, nyt tehdään muuta ja blogataan kirjoista. Minusta koulukeskusteluissa unohdetaan oppilaiden ja opiskelijoiden näkemykset, lähinnä opettajat ja huoltajat keskustelevat.

      Poista
  2. Onnea saavutuksesta. Bloggauksen iloa edelleenkin. Olet puhunut tärkeistä asioista ja tuonut esiin kiinnostavia näkökohtia. Toivottavasti pidät oman tyylisi edelleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, linja on muuttumaton myös jatkossa, Kiitos onnitteluista, sinullahan on vielä pidempi ura bloggarina 😀

      Poista
  3. "Peruskoulussa pitää varmistaa se, että oppilaat oppivat riittävän hyvin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ja siten myös ajattelemaan itsenäisesti." Olen aivan samaa mieltä.

    Kirjoittamasi mukaan aiot jatkaa bloggaamista vielä ainakin muutaman vuoden. Loistavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, perusosaamisen päälle kaikki rakentuu.
      Olen jatkamassa bloggausta omaan tahtiin.
      Tähän voin laittaa tiedon, että Juhani Aaltola on Mika Aaltolan ja eduskuntavaaliehdokas Elisa Aaltolan isä. (Jos wikipefian tieto on oikea).

      Poista
  4. olis jännä lukee, ei hyviä kokemuksii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on suomeksi sanottuna hieman kuiva kirja, mutta minkä tahansa asian voi oikealla asenteella kokea mielenkiintoisena.

      Poista
  5. Onnittelut 12-vuotiaalle Jokken kirjanurkalle :)

    Suomessa on nojattu Pisa-tutkimuksiin, mutta niiden tekemisessä oli outoja piirteitä. Ilmeisesti niissä pyrittiin löytämään optimiryhmät, joille tehdä testit, eikä se, että tulokset voisi yleistää kaikkiin Suomen peruskoululaisiin. Tutkimuksiin voi tutustua tarkemmin netissä.
    Nykyisin kuulee paljon paremmin peruskoululaisten osaamista kuvaavista tutkimustuloksia, kuten esim. se, että peruskoululaisten ruotsin kielen osaaminen sai kouluarvosanan 6. Luulenpa, että vastaavat tulokset näkyvät muissakin aineissa viime vuosien inkluusion ja muiden koulua koskevien karsimisten vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, lähipiiri oli huomannut, että ensin otettiin pisa-opiskelijoiksi hyviä, ja sitten yksi vuosi opiskelijoita, jotka eivät olleet niin hyviä. En tiedä oliko tämä sattuma.
      Olen itsekin huolestunut siitä, että kaikille ei taata kunnon valmiuksia.

      Poista
  6. Täysi tusina. Onneksi olkoon blogikaveri 🌷📚📙

    Yllätystieto että olet ollut opetusalalla.
    12 siinäkin merkittävä luku 🙂

    Tavallaan koulu ja opettaminen on sitä samaa mitä se on aina ollut, mutta toisaalta opetuksen ja opiskelun luonne on muuttunut huimaavasti noista ajoista. Kun opettaja rakastaa työtään ja oppilaitaan homma onnistuu todennäköisesti ♥♥♥

    Mukavaa että aiot jatkaa kirjablogin pitämistä 🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, opettajana oli mukavaa aikaa, lähinnä oppilaat ja opiskelijat olivat mukavia ja heidän oppiminen. Uskon, että olet juuri tuollainen sydämellä opettava 😀

      Poista