sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

 

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki, Teos 2015 kolmas painos 2016, sivumäärä 330.

Emmi Itärannan romaani Kudottujen kujien kaupunki on dystopia. Eletään joko vaihtoehtoisessa takapajuisessa menneisyydessä, tai luonnonkatastrofien pilaamassa tulevaisuudessa. Tarina tapahtuu Saaressa, josta voi kulkea manterelle vaijerien varassa kulkevien ilmagondolien avulla. Saarta johtaa kasvoton Neuvosto, joka hallitsee Tornissaan. Ihmisten käyttäytymistä kontrolloidaan vuosittaisilla tatuoinnilla ja  liikkumisrajoituksilla. Koulutusta ei ole, lukutaitoa ei opeteta tytöille. Saaren suurimmat viholliset ovat unennäkijät, jotka teljetään Tahrattujen taloon, jonka asukit asuvat vankeina selleissään ja päivisin sukeltavat verikorallia, saaren ainoaa vientituotetta. Puuha on vaarallista, lisäksi merenpohja on saastunutta. Saarella rakennukset ovat kudottuja. Kutojia on Seittien talossa. Kirjoja kopioidaan Sanojen talossa. Päähenkilö nuori nainen Eliana on kutoja, joka työskentelee Seittien talossa. Sen pihalta löytyy henkihieverissä oleva tyttö Valeria.  Valerian käteen on tatuoitu näkymättömällä musteella sana "Eliana". Valeria asutetaan Elianan huoneeseen ja tapahtumat lähtevät vyörymään.

Pidin enemmän Emmi Itärannan kirjasta Teemestarin kirja, missä maailma oli helpommin käsitettävissä. Tässä maailman selittämiseen ja ymmärtämiseen kuluu paljon energiaa, ja minulle eräät asiat jäivät hieman hämäriksikin tai ne oli selitetty tai perusteltu hatarasti. Loppu on hyvinkin mielikuvituksessa  leijuvaa.

Juoni on jännittävä, mutta tämä ei ole perinteinen "voita paha diktaattori ja pelasta maailma" -juttu, vaan saaren historia on paljon monimutkaisempi. Saaren alkuperäiset asukkaat olivat kehrääjiä, jotka kommunikoivat unien välityksellä. Osa ihmisistä oppi tämän. Sittemmin useimmat kehrääjät kuolivat (?) ja Neuvosto alkoi vainota unennäkijöitä ja päätti estää unennäön. Diktatuurille on aina vastavoima, ja tarinassa ilmenee, kuinka vastarinta organisoidaan, mutta tepsiikö se?

Teoksen kieli on aika ajoin sangen runollista: "Kutojaneitsyt aloitti taivaasta. Raajoillaan hän venytti avaruutta, kunnes Kaikkeuden Verkon jalokivet loistivat siitä läpi   ... Sitten hän alkoi uneksia. Hänen unestaan nousivat ne, jotka kävelivät neljällä jalalla ja ne, jotka kävelivät kahdella, ja ne, jotka eivät kävelleet lainkaan. Hän uneksi meret ja saaret ja puut....". Tämä sivujen 298 ja 299 vino teksti on selitys kudotun maailman synnystä?

Emmi Itärannan naseva dystopia Kudottujen kujien kaupunki on punottu sanojen seitistä. 
Kirjasta on paljon bloggauksia, 2021 siitä on blogannut Villis.

*****
Emmi Itäranta (s. 1976) kirjoittaa teoksensa Ison-Britanniasta, esikoisteos Teemestarin kirja herätti sangen laajaa huomiota ja pokkasi sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Nuori Aleksis –palkinnon.

12 kommenttia:

  1. Mää oon miettiny tän uudelleen lukemista, just koska jäi vähä hämäräksi asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämärää tosiaan oli. Itse en ehkä viitsi lukea, eli kerta riitti. Kiitos kommentista.

      Poista
  2. Tämä on tulevaisuuteen sijoittuva dystopiateos, jossa on mukana fantasiaa. Äärimmäisen kaunis teos <3

    VastaaPoista
  3. Itärannan kirjat ovat vielä kokematta. Kaunis kieli kyllä houkuttaa.

    VastaaPoista
  4. "Teemestarin kirja" jäi kesken. Runollinen teksti ja mielikuvituksen lento kyllä houkuttelevat, mutta tuntuu siltä, että tuota dystopiaa on juuri nyt riittävästi tarjolla IRL:ssa. Teoksen nimi kuten aiemmankin on mukaansa kutsuva ja ote "hän uneksi meret ja saaret ja puut"...

    VastaaPoista
  5. Minulla kävi samoin. PIdin Teemestarin kirjasta ja odotukseni olivat korkealla kun aloitin Kudottujen kujien kaupungin. Teemestarissa vaikuttavaa oli tyyneys, joissakin arvosteluissa sitä kutsuttiin jopa hartaudeksi. Kudotuissa kujissa taas päällimäisenä oli sekavuus ja selittely.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on samat tunnelmat selittelut ja sekavuus ja sitten vielä sekavia selittelyitä. Mutta oli tämä silti mukava lukukokemus, mutta Termestarista pidin enemmän.

      Poista
  6. Minulle Teemestarin kirja ei ollut kuin keskinkertainen lukuelämys, mutta kaikki muut Itärannan kirjat ovat kolahtaneet isommin. Tästäkin pidin muistaakseni viiden Goodreads-tähden verran. :) Ilmoittaudun myös mukaan Finlandia-haasteeseen. Jostain syystä en saanut lähetettyä kommenttia ko. postaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että Finlandioita luetaan. Hienoa on se, että lukumaku on erilainen. Ehkä odotukset itsellä oli liian korkealla.

      Poista