sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Karl Ove Knausgård: Taisteluni viides kirja

 


Karl Ove Knausgård: Taisteluni viides kirja, alkuteos Min kamp, femte bok 2010, suomentaja Katriina Huttunen, LIKE 2015, sivumäärä 683.

Karl Ove Knausgårdin (s. 1968) romaanisarjan Taisteluni viides kirja kattaa vuodet 1988 - 2002. Edellinen osa päättyi Karl Oven  Roskilden festivaaleihin, jossa hänen unelmansa täyttyi (hän sai ensimmäistä kertaa pesää). Neljäs kirja kertoi vuodesta jolloin ylioppilas Karl Ove toimi opettajana vuoden pohjoisessa. Nyt alkavat opinnot Bergenin kirjoittaja-akatemiassa. Karl Oven isoveli Yngve opiskelee myös kaupungissa. Vanhemmat ovat eronneet, äiti asuu vanhempiensa lähellä Keski-Norjassa, ja isä avovaimo Unnin kanssa pohjoisessa. Karl Ove on minusta jumissa, opiskelut eivät etene, parisuhteissa tökkii ja hän liehuu Yngve-isoveljensä luona ja hengaa hänen kaverinsa kanssa. Kirjan kannessa on katkenut lyijykynä, eli esikoisromaanin kirjoittaminenkin tökkii. Eronnut isä tekee pohjoisessa viinalla hidasta itsemurhaa, ja lopulta isä kuoleekin. Karl Ovella on omat haasteensa, eikä viinanjuonti niitä ratkaise, vaan aiheuttaa hankalia tilanteita.

Karl Ove Knausgårdin viides nide Taistelustaan on johdonmukainen kertomus nuoruudesta, jossa mies etsii tietään hapuillen, välillä kännissä hortoillen. Isä on kaukana ja sitten poissa, mutta poika pelkää vielä isää. Kirja oli hyvin luettava ja informatiivinen, mutta jätti minut jotenkin ulkopuoliseksi.

Pidemmässä oppimäärässä käsittelen teosta laveammin:
Karl Ove saapuu Norjaan liftausmatkaltaan, ja ajattelee Ingvildiä, johon on "rakastunut". Karl Ove tapailee Ingvildiä muutaman kerran, mutta Ingvild tutustuu isoveli Yngveen, ja alkaa seurustella hänen kanssaan. Asia käy pikkuveljen tunteisiin. Karl Ove on hyväksytty Bergenin Kirjoittaja-akatemiaan, jossa on kuuluja opettajia kuten Jon Fosse (s. 1959) ja Ragnar Hovland (s. 1952). Karl Ove on vuosikurssinsa nuorin ja kärsii alemmuuskompleksista, ja lintsaa paljon.
Elämä jatkuu, ja Karl Ove löytää kiltin, rauhallisen ja fiksun tyttöystävän Gunvorin, suhde kestää aikansa ja näivettyy. Karl Oven kännipanot vieraissa eivät edistä suhdetta, mutta Gunvor luultavasti ei aavista niitä. Myöhemmin Tonje astuu kuvioihin, pari seurustelee ja avioituu, mutta avioliitto ei kestä.
Veljeksillä on bänditouhua. Karl Ove paukuttaa bändissä rumpuja, hän myöskin tekee sanoituksia.
Karl Ove opiskelee sekalaisia aloja yliopistoissa, ja tekee myös sekalaisia töitä Sandvikenin sairaalassa psykiatrisessa osastolla. Myöhemmin hän on sivarissa radiohommissa.

Geir Gulliksen uskoo kuitenkin Karl Oveen ja hänen esikoisnovellinsa on lupaava. Lopulta myös romaani saadaan julkaistua. Samaan aikaan kuolee isä, ja lama alkaa. 

Bloggaan päättöosasta 23.10.2022. Päättyykö K-O:n taistelut voittoon, häviöön vai ratkaisemattomaan?

Karl Ove Knausgårdin (s. 1968 Norjassa)  Taisteluni -sarja 

10 kommenttia:

  1. Tämä viides ei jätä epäselvyyttä siitä, etteikö Knausqård olisi
    Jakobin-painiaan paininut. Aseistariisuvuuden ja suoruuden edessä lukijana jäin vähän hämillenikin: etsiikö kirjailja kenties eräänlaista katharsista, kehityskaaren järkiperäistämistä?
    Vai oliko tarinan vain yksinkertaisesti tultava kerrotuksi, painolastin poistamiseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota viimeistä itse ajattelen, että tässä purkautuu jotain.

      Poista
  2. Tuosta haahuilusta kun lukee niin ihme, että hän sai kirjoitetuksikin. Näitä kirjoja tuskin luen, mutta edelleen mietin vähän sitä uutta Aamutähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa oli kirjoitusintoa. K-O heräsi aikaisin ja kirjoitti ennen kuin vaimo ja lapset heräsivät. Itse en kehtaisi kirjoittaa näin suoraan.

      Poista
  3. odottaa kirjahyllyssäni, osa kirjaston pois-siivous-hyllystä, olen lukenut hänen uudempia

    VastaaPoista
  4. Moro Jokke, pystyn taas kommentoimaan blogeja. Ongelma oli kolmannen osapuolen evästeissä, jotka olin kieltänyt (ehkä ihan syystä, tietoturvan kannalta).

    Kirjoitat hyvin tästä autofiktiosta.

    Ongelma minun näkökulmastani on, että mikään Knausgårdista kirjoitettu ei innosta minua lukemaan kyseistä kirjailijaa. Onko vika kirjailijassa vai minussa, en tiedä. Luultavasti minussa.

    Jotenki ajattelen että sepitteen pitää olla sepitettä. Tai sitten luen tietokirjaa. Sorry!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä inhoan autofiktiota, mutta jossain vaiheessa halusin lukea koko sarjan. Viimeinen osa on varsinainen tiiliskivi, joka on omiaan murskaamaan lukuilon 😉

      Poista
  5. Onnittelut, urakka on jo pitkällä!

    Mistä osasta olet pitänyt eniten? Minä pidin kakkosesta, koska siinä tuli niin vilpittömästi esiin isän rakkaus ja samastuminen omiin lapsiinsa sekä pohdiskelu, miksi Karl Ove tuntee norjalaisena vierautta ruotsalaisten miesten keskuudessa.
    Tätä viidettä harpoin ja kuudes minulla on vieläkin lukematta.
    Nyt taas tuntuu siltä, että haluaisin lukea sen mammutin, onhan se loppuosa ja sisältää Hitler-esseen.

    Eniten Knausgårdin teoksista pidän hänen pienestä romaanistaan Kevät. Se on tyylipuhdas, ei turhia rönsyjä, ja sen sävy on niin haikean kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin pidin kakkosesta eniten, mutta pidin paikoin kutosesta. K-O pohtii myös Hitlerin isää ja Hitleriä. Kiinnostavampaa oli sukuriitojen kuvaus

      Poista