Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Roseanna (Martin Beck #1), alkuteos Roseanna 1965, suomentanut Kari Jalonen, WSOY 2021, sivumäärä 263.
Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön dekkari Roseanna käynnistää legendaarisen Martin Beck -sarjan. Roseanna-dekkari alkaa, kun Motalan kanavaa ruopataan. Kaivinkoneen kauhassa nousee ylös alastoman naisen ruumis. Motalan poliisi pyytää virka-apua ja Martin Beck määrätään Tukholmasta tutkimaan murhaa. Tutkinnan lähtökohtana on vain ruumis, jolle tehdään ruuminavaus. Motalassa asiaa tutkii Ahlberg, joka esittää teorian, mistä ruumis on tullut. Teoria ei saa kannatusta, mutta on oikea. Ruumiin henkilöllisyys saadaan lopulta selvitettyä, hiljalleen järjestelmällisesti päästään eteenpäin. En lähde paljastamaan juonta, mutta uhri on Roseanna McGraw, yhdysvaltalainen Nebraskan Omahasta, ammatiltaan kirjastonhoitaja.
K: Milloin tutustuitte Roseanna McGrawiin?
M: Lähes kaksi vuotta sitten
M: Kyllä marraskuussa --
Kuulustelua yksitoista ja puoli sivua
Martin Beck oli sodan aikana armeijassa ja aloitti sen jälkeen passipoliisina, mutta kävi poliisikoulussa rikostutkimuksen kurssit, ja on nyt rikoskonstaapelina. Beck asuu Tukholmassa, vaimo Inga on hapan ja takakireä, parilla on tyttö Ingrid ja nuorempi poika Rolf. Lapset käyvät koulua. Beckiä usein väsyttää, hänellä on huono olo tai flunssa. Beck on uskollinen, eikä hypi vieraissa, mutta salailee taksin käyttöä vaimoltaan. Beck ei aina halua matkustaa täydessä metrossa. Beck ei viihdy kotona, jossa hänellä on usein vatsa kipeä.
Rikostapauksessa uhrin henkilöllisyys pysyy pitkään salaisuutena. Lopulta kansainväliset kyselyt johtavat läpimurtoon. Kun Roseannan henkilöllisyys selviää, yhdysvaltalainen poliisi nimeltä Kafka kuulustelee Roseannan entistä "poikaystävää" ja naiskämppäkaveria. Tutkintaan saadaan vauhtia, sillä pystytään varmistamaan, että Roseanna oli risteilyllä, joka ajoi sulkualueen läpi. Laivan henkilökuntaa ja matkustajia kuullaan. Ongelmana on henkilöiden tavoittaminen, matkustajia on ollut useasta eri maasta. Tutkimukset polkevat paikallaan, kunnes aletaan keräämään matkustajilta, ja risteilylaivaa kuvanneilta valokuvia. Tämänkään jälkeen ei tule lopullista läpimurtoa, mutta ratkaisemalla yhden pulman, tulee seuraava ja lopulta rikollinen on selvillä ja vielä silloinkin poljetaan paikalla, mutta lopulta syyllinen on satimessa.
Martin Beck oli minulle tunnetumpi uudemmasta 2000-luvulla näytetystä tv-sarjasta, mutta ruotsalainen avopari Maj Sjöwall (1935 - 2020) ja Per Wahlöö (1926-1975) loivat alkuperäisen Martin Beckin hahmon kymmenessä dekkarissa 1965-1975, joista ensimmäinen on tämä Roseanna. Tuolloin dekkareista tehtiin myös elokuvat. Dekkarisarja oli mullistava sen kerronnan ja näkökulman vuoksi. Martin Beck oli lähtölaukaus Nordic noirille, uudenlaiselle dekkarille, jota moni - myös Henning Mankell jatkoi Wallander-sarjalla. WSOY-pokkareissa on huikeita saatesanoja. Henning Mankell on kirjoittanut tähän osaan avaussanat. Tajusin ne luettuani, kuinka paljon Mankell arvosti sarjaa, ja tajusin samalla kuinka paljon Wallander-sarjan ensimmäinen osa Kasvoton kuolema muistutti tätä kerronnan ja ajan suhteen. Kurt Wallanderilta kestää kauan ennen kuin pääsee syyllisten jäljille. Mankell nostaa itse aika-kysymyksen Roseanna-dekkarin kerronnassa etusijalle. Minusta Beck-sarja muistuttaa Wallander-sarjaa, mutta Wallanderin pohdinnat ovat toisenlaisia, koska Ruotsin tilanne on erilainen. Wahlöö ja Sjöwall sekä Mankell olivat "vasemmistolaisia" minusta, mutta analyysi (tai kritiikki) nojaa huomioihin, ei niinkään mielipiteisiin. Wallanderissa on oma hahmokatraansa. Wallanderin ja Rydbergin ammatillinen suhde on samantapainen kuin Beckin ja Kollbergin suhde. Muitakin yhteyksiä on. Beck sauhuttelee Virginiaa, Wallander John Silveriä. Molemmilla on usein huono olo tai flunssa. Wallander oli sarjassa jo eronnut vaimostaan Monasta, ja tytär Linda oli vanhempi, kuin Beckin lapset. Sarjan kuluessa Beck eroaa aina tyytymättömästä vaimostaan. Vaimo voi olla tyytymätön samasta syystä kuin Walladerin vaimo, eli poliisin työaika venyy, palkka ei, lisäksi työn arvostus on pientä. Kotona ei jää aikaa rakentaa perheidylliä. Wallander on aina myöhässä. Beck yrittää vältellä vaimoaan.
1. Roseanna,1965
2. Mies joka hävisi savuna ilmaan, 1966
3. Mies parvekkeella, 1967
4. Bussimurha, 1968
5. Kadonnut paloauto, 1969
6. Missä viipyy poliisi, 1970
7. Komisario Beck tähtäimessä, 1971
8. Suljettu huone, 1972
9. Poliisimurha, 1974
10. Terroristit, 1975
Kiitos perusteellisesta bloggauksesta! En ole näitä lukenut ja olen luvannut itselleni, ettei enää tarvitse aloittaa pitkiä dekkarisarjoja. Mutta jos kuitenkin edes vähän kokeilisi... :)
VastaaPoistaTässä rikos on vastenmielinen, kaikissa ei ole, mutta murhia kuitenkin. Perusteellisisa bloggauksia tulee sarjasta, mutta viimeinen eli kymmenes on hyvin perusteellinen, se tulee sitten ensi vuoden toukokuussa.
PoistaKiitos Jokke antoisasta Beck- ja Wallander -sarjojen taustoituksesta ja "kantaäiti" Roseannan avauksesta.
VastaaPoistaSarjat ovat tuttuja ja niistä olen paljon pitänyt. Yhteistä niissä on myös se, että molemmat ovat toimineet myös tv-sarjoina hyvin, sillä useimmiten on mainion ja kiintoisan kirjan luettuaan on pettynyt sitä seuraavaan visuaaliseen esitykseen luotuaan omat mielikuvansa henkilökaartista juonineen.
Poliisin ammatin ja perhe-elämän onnistunut yhdistäminen tuottaa ihan omat ongelmansa, enkä ole hämmästynyt siitä, että tuttavapiiriin kuuluu muutama pariskunta, joista molemmat työskentelevät ko. alalla;)
Kiitos juuri näin. Sarjat toimivat myös tv:ssä, Beckiä olen katsonut vähemmän kuin Wallanderia, joita aloin lukea jo 1990-luvun lopulla.
PoistaOlen seurannut tv-sarjaa Martin Beckistä. Hyvä päähenkilö. Oletko seurannut sarjaa?
VastaaPoistaKiitos Mai, olen katsonut osan sieltä toisen täällä, nyt enemmän kuin olen lukenut kirjat.
PoistaOlen lukenut useimmat Beck-dekkarit kauan sitten ja arvostan niitä paljon. Hienoa, että nostat ne esille.
VastaaPoistaKiitos, ovat laadukkaita. Jossain kohtaa paistaa kylläkin tuonaikaiset asenteet, mutta kerronnallisesti ja näkökulmiltaan loistosarja.
Poistanähny jonku filmin
VastaaPoista:)
Poistakesämuist: pikkuveljen kans ongittiin joskus piikkisiä räkäkiiskejä Aurajoesta, vaikee perata, mut ahvenan sukulainen, namia kun paistettiin voissa 🙂
VastaaPoistaKiiskiä on tosiaan Turun seudulla. Triathlonkilpsilijst joutuivat uimaan Aurajoesaa viime viikonloppuna 😀
Poistaolitko näiden joukoss? Opin uimaan kuraisessa Aurajoessa Liedon suunnalla
VastaaPoistaEn, enkä ole uinut Aursjoessa. Opin kunnolla uimaan 6-vuotiaana
Poista