Juuse Tamminen: Varjagien aarre

  

Juuse Tamminen: Varjagien aarre, WSOY 1954,  Nuorten toivekirjasto NTK no: 49, sivumäärä 147. 

Juuse Tammisen nuortenkirja Varjagien aarre on jännittävä ja hyvä nuortenkirja, joka sai Topeliuspalkinnon 1955. Tarinan päähenkilöt ovat 16-vuotias Tero Haukkavuori ja hänen naapurinsa ja ystävänsä 15-vuotias Merja Isopää. He asuvat kylässä joen varrella. Teron vanhemmilla on vuohia ja lehmiä. Kaskiviljelystä saadaan ruista ja ohraa. Elantoa saadaan myös kalastamalla ja metsästyksellä. Kauppaa käydään varjagien ja novgorodilaisten kanssa, etenkin suolaa vaihdetaan nahkoihin. Rikalan kauppapaikasta puhutaan. Rikala on nykyistä Saloa Halikossa.

Eletään aikaa jolloin palvotaan Ukko-jumalaa. Päähenkilö Tero on hyvin tehokas, hän korjaa laidunaitoja, kalastaa ja metsästää, mutta etenkin hän keksii parempia tapoja tehdä asioita, kuten metsästää ja kalastaa. Hän on punonut kaksinieluisen katiskan, ja tehnyt itselleen jalkajousen, jolla hän saa kaadettua karhun, joka syö perheen uuhia. Tero kaataa tarinan aikana lisäksi kolme sutta, hirven ja ilveksen. Merja on yhtä reipas, ja hän on lähtee usein Teron matkakaveriksi. Eräällä matkalla  Tero tekee savesta padan, ja keittää siinä merivettä, ja saa hieman suolaa jäämään. Enemmän he saavat vaihtokaupoissa. Tero ja Merja näkevät kesällä uponneen veneen järven pohjalla. Talvella Tero keksii tavan päästä veneeseen käsiksi. Hän alkaa "kaivaa isoa kuoppaa  jäähän" ja saa jään kasvamaan alaspäin. Veneestä löytyy "varjagien aarre" aseita, koruja ja erilaisia rahoja, myös kultarahoja, joita voi käyttää isoissa markkinapaikoissa. Varjagit vaikuttivat pääosin ennen 1000-lukua, ja olivat sknadinaaveja ehkä viikinkejä, ja suuntasivat retkillään itään.

Kesällä Tero kehittää "snorkkelin", jolla pystyy piiloutumaan veden alle. Eräällä matkalla kyläläiset ottavat peuroja kiinni, ja kesyttävät peurat vetämään rekiä.

Elämä on turvatonta ja myös Haukkavuoren isäntä näkee muutoksen merkit. Kylä on kauppareittien varrella, ja Haukkavuori vaatii, että peltoa raivataan lisää, jotta kylää pystytään puolustamaan. Metsästys- tai kalastusretkillä olevat miehet eivät ehdi apuun hyökkäyksen tullen. Linnavuori on kyläläisten paikka tähyillä tulijoita, puolustautua ja suojautua vihollisia vastaan. Vaikeuksia onkin tulossa. Ensin itäläiset tulevat Isopään talolle ja heitä ruokitaan, he kaappavat Merjan "kalakeiton keittäjäksi". Tero lähtee vimmattuun takaa-ajoon. Merja pääsee pakenemaan ryöstäjiä, ja upottautuu veteen. Rosvot luulevat Merjan hukkuneen, mutta Merja käyttää Teron tavoin snorkkelia. Merjan saadaan kotiin, ja miehet saavat pitää henkensä. Lisää vaikeuksia ilmaantuu kun novgorodilaiset hyökkäävät. Kyläläiset joutuvat taistelemaan olemassaolostaan, mutta kukistavat tunkeutujat.

Loppu jää auki, mutta koska Tero antaa aarteesta ottamansa varjagi-soljen Merjalle, he varmaankin avioituvat.

Yllä kerrottu juonikyhäelmä ehkä tiivistää liikaa, sillä minusta teos on oikeasti hyvä, ja siinä on paljon suvantopaikkoja, missä kuvaillaan elämää ja askareita, paikoin kertomus on jännittävä, ja varmasti on ansainnut vuoden 1955 Topelius palkinnon.

*****

Juuse Tamminen (1888 - 1962) oli kansakoulunopettaja, mutta kirjoitti tukun kirjoja. Nuorten toivekirjastossa julkaistiin neljä historiallista teosta eli  Ensimmäinen Marathon (no:5), Salamiin voittajat (no:13), lisäksi Varjagien aarre (no: 49) ja  Rapolan kuninkaan vangit (no: 61).