sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten

 


Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten, Crime Time 2017, sivumäärä 365.

Päätin lukea yhden kirjan Seppo Jokisen suositusta Koskinen-sarjasta. Teokseksi valikoitui sattumalta tämä Vakaasti harkiten, koska sitä myytiin kirjakaupassa, mutta se olisi voinut olla joku muukin 26-osaisesta sarjasta, vakaasti harkiten on osa 22.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat kesään 2016. Tamperelainen rikoskomisario Sakari Koskinen on lähestymässä kuuttakymppiä, eronnut ja hänellä on pojanpoika Eino. Hänellä on suhde Ulla Lundeliniin, jolla on kolme tytärtä. Ulla on myös poliisi. Poliisilaitoksella rikoksia tutkivat lisäksi rikoskonstaapeli Anni Kanninen ja Risto Pekki. Koskinen ei koe ikäkriisiä, mutta hänen on usein vaikea ymmärtää naisten käyttäytymistä, lisäksi hän uhriutuu, kun naispomo antaa hänelle palautetta.

Tarinan alussa uimarannalta löydetään ruumis. Uhri on tapettu naskalin iskulla niskaan. Uhri on nimeltään Visa Saljonsaari, joka oli saanut kahden vuoden linnatuomion 19-vuotiaan  Nina Vornasen pahoinpitelystä. Nina oli lopettanut parin seurustelun, ja Visa oli potkaissut Ninaa, joka potkun seurauksena neliraajahalvaantui. Nina on ollut kuntoutusjakson jälkeen kotihoidossa vanhempiensa luona. Isä Eero Vornanen on amiksessa puutyön opettajana, ja äiti Eeva piti ennen onnettomuutta kampaamoa, nyt hän on Ninan katkerotunut omaishoitaja, joka polttaa ketjussa. Perheen apuna auttaa Ninan serkku Eerika, joka seurusteli tapauksen jälkeen uhrin kanssa. Eerika on nyt töissä lemmikkiruokakaupassa, jossa on omituinen pomo Jussi Raatola, Ninan pikkuveli Niki on intissä Parolassa. Niki vihaa Visaa. 

Tapaus on poliisien mielestä selvä, isä Eero on suunnitellut teon ja toteuttanut sen ja niin asia kirjan alussa kerrotaankin. Hänet vangitaan, mutta Eero Vornanen ei tunnusta. Hieman myöhemmin tapahtuu toinen murha, metaa myyvä huumekauppias Suppari eli Eelis Endberg saa myös naskalin niskaansa.

Lehdistö luo painetta, ja epäilee, että syytön mies on vangittuna. Koskinen kumppaneineen käy kuulustelemassa uudestaan kaikkia, Vornasten intissä olevaa poikaa,  serkku Eerikaa, ja tutkii Supparin lähipiiriä....

Seppo Jokinen kirjoittaa hyvin, ja mielellåäni luin Koskisen ajatuksia ja tekemisiä. Itse rikokset eivät tuottaneet kovinkaan paljon haastetta, enkä niitä enempää avaa. 

Ymmärrän, miksi sarja on suosittu. Murhat ovat uskottavia, ja Koskisen persoona on kiinnostava ja realistinen. Kun hänen pomonsa Eini Passi antaa korjaavaa palautetta, Koskinen raapustaa jo eläkeanomusta. Vastaavasti Koskinen on epävarma Ullan tunteista, kun ex-mies pörrää maisemissa.

Kirjassa on paljon huumoria, tämä seuraava ei ehkä ole parhaimmasta päästä, mutta yhden poliisi nimi on Siiri Peippo, hänelle kollega tokaisee: "Älä Peippo muuta viserrä" s. 220

Dekkarien erikoisasiantuntija Kirsi on arvioinut tämän Vakaasti harkiten  Kirjanurkassaan.

******

Seppo Jokinen (s.1949) on Tampereen klassikon kasvatti, ja ollut päätoiminen kirjailija 2006 alkaen ja kirjoittanut Koskista yhteensä 26 osaa, ja sarja jatkuu ainakin yhden osan verran :)

Helmet-kohta 31, tässä on jotain minulle tärkeää eli pidetään oikeusvaltioperiaatteesta kiinni. Vakavat rikokset selvitetään.

4 kommenttia:

  1. Paljonpuhuva kansi. Teos kuulostaa avauksesi perusteella hyvältä kesälukemiselta. Uskottavuus on tärkeä elementti dekkareissa ja yleisemminkin kirjallisuudessa kuin myös huumori, jota tässä hauskasti edustaa mainitsemasi peiponviserryksen lisäksi varsin vähän houkuttelua markkinointimielessä herättävä lemmikkiruokakauppiasnimi Raatola;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggaan kesällä paljon pokkareista ja dekkareista. Kesällä on helppo niitä myös lukea.

      Poista
  2. Äiti tykkää näistä kovasti, liekö lukenut kaikki. Itse en ole ainakaan vielä tarttunut.

    VastaaPoista