torstai 10. maaliskuuta 2022

Zane Grey: Yöllinen hyökkäys


Zane Grey: Yöllinen hyökkäys, alkuteos Raiders of Spanish Peaks ilmestynyt 1938, suomentanut Tauno Nuotio, Riksin sarja WSOY 1960, sivumäärä 226.

Yhdysvaltalainen Zane Grey (1872 - 1939) kirjoitti 56 lännenkirjaa, ja yli sata teosta. Zane Greyn kirjoja julkaistiin kuutisenkymmentä hänen elinaikanaan, ja loput postuumisti. Hän oli siviiliammatiltaan hammaslääkäri, harrasti baseballia ja kalastusta, joista julkaisi kirjojakin. Greyn lännenkirjoista tuli suosittuja myynniltään, mutta arvostelijat pitivät kirjojen henkilöitä epärealistisina ja tapahtumia oli "liikaa". Kirjoja julkaistiin myös Zane Greyn kuoleman jälkeen, tällöin oli kyse niistä jotka odottivat julkaisuvuoroa ja varhaistuotannosta.

Yöllinen hyökkäys -teos alkaa kun kirjan sankari Laramie Nelson on saapumassa Kansasiin, kun hän huomaa Nopsajalka -hevosensa ontuvan ja leiriytyy. Leiripaikan viereen tullaan hirttämään nuorta Mullhallia. Laramie pelastaa Mullhallin hirttäjänsä Pricen kynsistä. Laramie ja Mullhall menevät kaupunkiin, jossa vapauttavat vankilasta Mullhallin ystävän Buffalo Jonesin. Lisäksi sankareihin kuuluu Ted Williams, jota sanotaan Vainukoiraksi, Mullhallia sanotaan Yksinäiseksi.

Idästä tullut John Lindsayn perhe tekee ranchikaupat Spanish Peaksista, myyjänä on epäilyttävä Lester Allen ja  kauppaan kuuluu tilanjohtaja Luke Arlidge. Perheen isä John tarvitsee kuivaa vuoristoilmaa. Tila on suuri ja kaukana muista tiloista, kauppaa kuuluu eläimet, joita on 10 000 päätä, nautoja ja hevosia pääosin. Johnin lisäksi ranchille aikoo muuttaa perheen äiti, esikoistytär 25-vuotias Harriet, 19-vuotias kaunis  Florence, ja 16-vuotias hehkeä ja villi  Lenta, sekä perheen hemmoteltu poika 18-vuotias Neale.

Tila on Kansasin rajalla Coloradossa, kaukana kaikesta, hankalan matkan päässä.



Lindsay tapaa kaupungissa  Buffalo Jonesin, joka selittää Lindsaylle, että eläimiä on varmasti vähemmän ehkä vain 3000, ja hän epäilee, että Allen ja Arlidge varastavat loputkin omille rancheilleen. Lindsay pestaa Buffalo Jonesin suosituksesta Vainukoiran, Yksinäisen ja Laramien. Harriet on ihastuu kaupungissa Laramie Nelsoniin ja Laramie tykästyy Harrietin olemukseen.

Matka ranchille on vaivalloinen, ja talon kunto on pettymys perheen äidille ja isä on sairas. Laramie valaa toivoa Lindsayn perheeseen. Tilalle tulee miesjoukko, jossa ovat myös Luke Arlidge ja Price. Miesten välille tulee riitaa, mutta Laramie saa tilanteen rauhoittumaan. Tila kunnostetaan, mutta Lindsayn perheen asema on huono. Karjasta on varastettu puolet, ja jatkuvasti katoaa karjaa ja hevosiakin varastetaan, pian nautoja on 500,  hevosia ei lainkaan. Harriet hoitaa Lindsayn perheen asioita. Arki on haudannut Harrietin tuntemat hellät tunteet. Idän ihmiset eivät ymmärrä Lännen lakeja. Harriet on rauhanomaisuuden kannalla. Laramien mukaan pian ei ole lainkaan karjaa, jos asialle ei tehdä pian jotain. Harriet kieltää kuitenkin väkivallan käytön.

Lähiseudun miehet piirittävät Lindsayn tyttöjä. Lenta on liian avoin ja rempseä. Isä laittaa Lentan kotiarestiin, mutta Lenta on jo sekoittanut miesten päitä. Tilalla alkaa tappelut. Isällä on vaikeaa. Karjaa ja hevosia varastetaan, ja Vainukoira eli Ted Williams on lähtenyt vihille Florencen kanssa.

Näistä aineksista Zane Grey on keittänyt kasaan vauhdikkaan tarinan. Jännite kasvaa, ja tapahtumat kärjistyvät, kun Allen ja Price jatkavat karjavarkauksia, ja myös hevoset varastetaan. Gaines kaappaa yöllä myös perheen tyttären Lentan. Laramie, Williams ja Mullhall lähtevät perään... kuinka käy ?

Jokainen arvaa, kuinka käy, mutta tapahtumat ovat varsin uskomattomia. Kirja on julkaistu Yhdysvalloissa 1930-luvulla, joten suorat "hellyyden" kuvaukset ovat varsin pidättyviä. Tässä suudelma aiheuttaa jo sellaisen säväyksen kuin nykyisin hieman pidemmälle menevä toiminta. Jos on hellyyttä kuvattu varovasti, niin etnisyyttä ei. N-sana on ahkerassa käytössä, ja sivulla 187 on kumma kuvaelma "keltakasvoinen, mulkosilmäinen n**k*ri. Enkä tätä seuraavaakaan ymmärtänyt "Voi teitä naisia, ylpeitä valkoisia rääsyjä, kuten n**k*rit sanovat" s.187. Tasa-arvo toteutuu ainoastaan niin, että karja- ja hevosvarkaat ihonväristään huolimatta hirtetään. Länsi on Zane Greyn kirjoissa villi.

*****
Zane Greyn seikkailu Erämaan kultaa -tarina on myös hyvä.

Helmet lukuhaasteen kohta 4 rastittuu, en haluasi olla mukana tapahtumissa.

6 kommenttia:

  1. Zane Grey hurjan villin lännen ja intiaanien vauhdikas kuvajaa, oli paljon lukemani mielikuvitusta ruokkiva, jännittävä kirjailija aikanaan; avauksesi hauska muistutus hänen kanssaan vietetyistä monista ratevista tunneista, kiitos:)

    Totta: kyllä ovat entiset säväykset - miinus ehkä ensisuudelma - pahasti kärsineet inflaation ja koettaisiin nykymaailmassa ehkä pelkiksi latteuksiksi kuin myös rodulliset sanonnat vaihtuneet "siistimmiksi" ja tasa-arvokin, jos nyt ei vallan toteutunut, niin ainakin kohentunut. Vaan mitäs me "ylpeät valkoiset rääsyt" kuin maailman menoa ihmetellään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasa-arvo on harppaillut eteenpäin, mutta siinä on aina tekemistä. Onhan nämä jännittäviksi kirjoitettu, ja hauska silloin tällöin lukea. Kiitos kommentista.

      Poista
  2. Vauhdikkaalta kuulostaa! Ei ehkä ihan minun kirjani, mutta mukavaa oli lukea arviosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on upea ja kirja maisemat, ja nämä kirjat varmasti olivat suosittuja ennen radiota ja televisiota (ja internettiä :)

      Poista
  3. Olen joitakin Zane Greyn kirjoja lukenut, mutta olen todennut, että ei kaikki kuitenkaan ole kultaa, mikä kiiltää. Toisin sanoen, vaikka näissä on hyvin vetävät ja kiinnostavat kansikuvat, niin tarina ei aina ole niiden veroinen. Curwoodista pidän ehkä hieman enemmän, vaikka ei hänenkään kaikki tarinat ole "vallan mainioita".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riksin sarjan kannet ovat minustakin hienoja, ja onhan näissä käänteitä, jos väänteitä. Curwoodia olen itsekin lukenut. Kiitos kommentista.

      Poista