Pentti Vuorio, Rolf Haikkola (toimittaneet): Lasse Virén kullatut sekunnit

Lasse Virén kullatut sekunnit, Weilin+Göös 1973, sivumäärä 224.

Lasse Virén (s. 1949) voitti ensimmäisen neljästä olympiakullastaan Münchenin olympiakisojen 10 000 metrin juoksussa tasan 48 vuotta sitten 3.9.1972, matkalla, jota hän ei ollut ajatellut juosta.

Lasse Viren kullatut sekunnit -kirja käsittelee Lassen valmistautumista vuoden 1972 olympiakisoihin. Kirjan ovat koonneet Pentti Vuorio (s. 1930), joka oli toimittaja ja päätoimittaja ja urheilijakirjailija sekä Lassen valmentaja  Rolf Haikkola (s.1927),  joka  oli yleisurheilija (5000 metrin ennätys 14.14.2), ja yleisurheiluvalmentaja. Kansikuvan kullattu teksti on kirjan selkämyksestä, ja kuva on sivulta 149, tällöin Lasse oli kaatunut kympillä mutta nousi ylös, juoksi muut kiinni, voitti uudella maailmanennätysajalla 27.38,4.

Vaikka Lasse Viren voitti vuoden 1976  Montrealin olympiakisoista myös kaksi kultaa vitosella ja kympillä, tulostasollisesti vuosi 1972 on ollut Lassen paras, sillä vuonna 1972 hän juoksi parhaat aikansa 3000 metrillä (7.43,2 SE), vitosella 13.16,3 (oli hetken aikaan ME ja vieläkin SE), ja kympillä tuon  27.38,4, joka oli ME, Suomen ennätys on Martti Vainiolla 27.30,99 EM-kulta juoksusta Prahan EM-kisoista. Lasse Viren  juoksi 1500 metrillä ennätyksensä 3.41,8 vuonna 1976.

Teos käy läpi Lassen juoksu-uran ja valmistautumista olympiakisoihin. Merkille pantavaa on se, että Lasse ei hermostunut huonoistakaan tuloksista eikä takaiskuista. Lasse jäi Juha Väätäisen varjoon Helsingin EM-kisoissa 1971. Julma-Juha voitti kympin ja vitosen. Vitosen mestaruus lohkesi ajalla 13,38,6 ja siinä kisassa Lasse Viren oli seitsemäs, kympin voittoaika oli 27.52,78.

"Oikeastaan osanottoni olympiakisoijen 10 000 metrille oli päähänpisto" s.18!
Näin siksi, että Lassen harjoittelu tähtäsi vitoselle. Suomessa oli tuolloin juoksuissa kova taso, mutta kesän aikana Lassen kunto kehittyi, ja onneksi Lasse valittiin kympille, ja hän osallistui molemmille matkoille.

Lasse Viren syntyi tavalliseen kotiin, ja eli aivan tavallista "pikkupojan" elämää. Perheen isä oli yrittäjä, ensin virvoitusjuoma-alalla ja sitten hänellä oli kuljetusliike. Lasse harrasti monipuolisesti urheilua talvisin hiihtoa ja kesällä juoksua. Lasse juoksi kesällä 1964 tuhat metriä aikaan 3,00,5. Seuraavana vuonna Lasse osallistui piirin mestaruuskilpailuihin maastojuoksussa ja hiihdossa, ilman mainittavaa menestystä. Lasse on edustanut aina Myrskylän Myrskyä. Harrastus jatkui ja vuonna 1967 Lasse oli A-poikien 6 km:n maastojuoksun SM-kilpailussa hopealla Aulis Viitalan jälkeen. Tapio Kantanen oli pronssilla. Kantanen voitti 1972 olympiakisoista pronssia 3000 m esteistä, ajalla 8,24,8 jäätyään niukasti taktikoineille kenialaisille. Aulis Viitalalla on Laukaan urheilijoiden ennätys 10 000 metrillä ajalla 30,48,4.

Lasse suoritti armeijan, jossa harjoiteltiin kovaa, mutta tuloskunto taantui. Ura meni kuitenkin eteenpäin. Lasse joka keskeytti ammattikoulun, ja meni isän yritykseen töihin,  mutta hän myös opiskeli Utahissa Brigham Young -yliopistossa, ja juoksi. Harjoittelu yliopistossa oli kovaa, ja kilpailtiin paljon, mutta tulokset eivät parantuneet. Suomessa Lasse luki itsensä  poliisiksi Otaniemessä, ja poliisina hän tei kolmivuorotyötä, joka ei tuloskunnon kannalta ollut paras vaihtoehto.

Aiemmin  oli paljon yleisurheilumaaotteluita eri läntisen Euroopan maiden kanssa, startteja oli kesäisin paljon.  Vuonna 1970 Lasse pyysi valmentajakseen Rolf Haikkolaa, ja harjoitusmenetelmät muuttuivat, ja pitkäjänteisimmiksi. Lasse aloitti myös talviharjoitukset etelässä. Silti vuoden 1971 EM-kisat oli pettymys, vaikka Lasse oli siis vitosella peräti seitsemäs, mutta saavutus jäi Julma-Juhan tuplakultajuhlien varjoon (mitä ei kirjassa sanota, vaan päättelen itse).

Kirjan parasta antia itselleni on lukea Lassen valmistumisesta 1972 olympiakisoihin, ja kympin mukaan tulo ohjelmaan. Lasse suuntasi ensin Etelä-Amerikkaan, jossa hän osallistui Sao Paolon yöjuoksuun. Sitä ennen harjoiteltiin Etelä-Afrikassa, ja myöhemmin Espanjan Los Pacosissa. Jo tuolloin oli Fuengirolassa suomalaisyhteisö.

Matkustaminen tuolloin oli eri tyyppistä, tosin lentokoneella. Espanjassakin suomalais "rouva" teki urheilijoille ruokaa. Vuoden aikana Kanarian saarilla ja Pyreneillä käytiin harjoittelemassa. Pyrenein matka tosin epäonnistui kylmyyden ja lumen vuoksi. Kesällä oli paljon kilpailuja, Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, ja Lasse kohtaa tulevia vastustajiaan ja yrittää päästä olympiakisoihin. Viralliset tulosrajat olivat vitosella 13.35 ja kympillä 28.20, ja lisäksi pitää olla jossain lajissa kolmen joukossa Kalevan kisoissa.

Lasse teki ensimmäisen maailmanennätyksen kahden mailin ME-yrityksessä, jota tavoitteli etenkin britti David Bedford. Juoksu oli Tukholmassa ja Kalevan kisojen kanssa päällekkäin. Lasse juoksi Kalevan kisoissa 1972 vain 1500 metriä, ja säntäsi Tukholmaan seuran suostumuksella. Viren hyydytti sekä Bedfordin ja Puttemansin ja teki uuden ME:n 8.14.0. Puttemans oli toinen ja Ruotsin 1976 olympialaisten estemestari Anders Gärderud kolmas. Viren kertoo saaneensa itseluottamusta ennätyksestä.

Lasse valittiin olympiakisoihin, mutta Rolf Haikkolaa ei. Apu-lehti kuitenkin maksoi Rollen matkan paikan päälle. Kympillä juostiin pitkästä aikaa alkuerät, ja Lasse pääsi erästään neljäntenä jatkoon ajalla 28.04.4.
Loppukilpailusta tuli sellainen kuin aavisteltiin tai alku oli sellainen. Bedford lähtee pitämään vauhtia, ja nyki. Juoksun käännekohta oli Lassen kaatuminen, samaan aikaan tunisialainen Mohammed Gammoudi kaatui. Gammoudi lopulta keskeytti, mutta oli vitosella hopealla, hän oli voitanut Meksikossä kultaa vitosella ja Tokiossa 1964 hopeaa kympillä. Lasse nousi radalta, ajoi muut kiinni, ja voitti.

Lasse pääsi vitosen loppukilpailuun, kuten Juha Väätäinen. Väätäisellä oli ilmeisesti noidannuoli, ja hän jäi sijalle 13. Lasse tunnetusti kypsytti muut ja sai toisen kultamitalin.

Suomi sai Münchenin kisoista 3 kultaa Lassen tuomat kullat ja 1500 metriltä Pekka Vasalan kulta. Tapio Kantanen voitti 3000 merin esteissä pronssia. Hopeaa toi Reima Virtanen nyrkkeilyssä, ja pronssia saatiin nykyaikaisen viisottelun joukkuekipailussa (Risto Hurme, Veikko Salminen ja Martti Ketelä)  sekä kreikkalais-roomalaisessa painissa Risto Björlin, sekä jousiammunassa Kyösti Laasonen.

Kisojen jälkeen Lasse teki maailmanennätyksen 5000 metrillä, aika oli 13.16,3. Sitä ennen oli lentoasemalla vastaanotto, ja tasavallan presidentti Kekkonen tapasi mitalistit presidentin linnasta. Voittojen myötä Lassen yksityisyys kaventui.

Kirjassa Lasse mainitsee monesti hyvässä Seppo Tuomisen (s. 1943), jonka kanssa Lasse ilmeisesti harjoitteli ja kilpaili. Tuominen oli Helsingin EM-kisojen kympillä kahdeksas, loistava sijoitus nykyisin ajateltuna.

Vuonna 1972 oli Virenillä oli 46 starttia, 1 hiihdossa, 2 maastojuoksussa, 7 maantiellä tai katujuoksussa, loput 36 radalla, näistä vain 4 kympillä ennen olympiakisoja.

Lasse Virén kullatut sekunnit oli hyvin elävä ja hyvä kirja Se luettuani arvostan Lassen urotekoja yhä enemmän. Silloin ei ollut palkkioita, eikä sponsoreita, vaan opiskeltiin, mentiin armeijaan ja käytiin töissä. Stipendin kanssa oli mahdollisuus lähteä ulkomaille leirille, mutta kaikki piti hoitaa itse. Ei ollut kännykkää tai manageria.