Minna Canth: Köyhää kansaa

Minna Canth: Köyhää kansaa, 1886.

Minna Canthin Köyhää kansaa kertoo Kuopion laitakaupungin murjussa asuvasta Holpaisen perheestä, joka kituuttaa pienessä alivuokralaishuoneistossa. Perheen isä Holpainen on työtön, äiti Mari on nälkiintynyt ja loppuun ajettu. Perheen kahdeksanvuotias aliravittu Hellu hoivaa paljon Anni-vauvaa. Perheen pojat Petu ja Ville yrittävät selvitä nälän ja puutteen keskellä.

Kirja alkaa kun perheen vauva  Anni on kipeä, isä lähtee hakemaan jonkinlaista apua - lääkäriä, tai edes rohtoa. Mari yrittää imettää vauvaa. Petu, jolla on vaatteenaan pormestarinnan antama leninki ja Ville kähveltävät naapurilta leivän, josta tullaan reklamoimaan. Mari-äiti antaa vitsaa molemmille pojille.

Köyhyyden kuvaus on aidontuntuista, eli eläminen viheliäistä ja ahdistavaa. Vuokraisäntä tulee perimään maksurästejä. Mari antaa perheen viimeisen sängyn ja tyynyn. Mari hakeutuu rouvakerhoon ja tarjoutuu tekemään käsitöitä, ja yrittää hakea kaupasta tavaraa velaksi. Kunnan "rouvat" tulevat katsomaan lasten elinolosuhteita. Annin tila tulee huonommaksi ja huonommaksi. Köyhän osa ei tule koskaan paremmaksi, köyhyys ahdistaa ja lannistaa, nälkä saa mielen sekaisin. Perheen isä tulee takaisin. Anni on vielä elossa, mutta pian perheen pienin on poissa. Mari sekoaa lopullisesti ja viedään Harjula mielisairaalaan.

Perheen isä saa ratatöitä nälkäpalkalla 80 pennillä. Hän työskentelee Harjulan mielisairaalan lähellä, mutta koittaa keskittyä vaan kaivuutyöhön eikä kuuluvaan mielipuolten vaikerointiin ja mölinään. Kaiken kukkaraksi muut nuoremmat työläiset kiusaavat Holpaista. Perheen kolme lasta koittavat selvitä.

Tässä kuvataan perheen vastuunkantajaa pientä Hellua,

"Hellu lämmitteli itseään uunin edessä. Ojensi pieniä, laihoja käsiään valkeata kohden ja hieroi niitä aina välillä yhteen. Hän oli surkean näköinen, tyttöparka, silmät kipeät, toisella vielä vähän näki, toisella ei ollenkaan. Kaulassa oli suuri arpi, ja ruumiiltaan hän oli niin onnettoman kuihtunut, ettei olisi luullut häntä kuin viisivuotiaaksi korkeintaan, vaikka oli jo kahdeksan täyttänyt. Mutta hiljainen hän oli aina ja tyytyväinen; hoiti pikku Annia päivät päätään ja oli äidille kuin oikeakäsi. Siksipä ei voinut häntä lasareettiinkään viedä, sillä hän oli kotona tarpeen; äiti ei olisi päässyt lapselta mihinkään ilman häntä".

Äidin ollessa hoidossa Hellu hoitaa:
"Ja Hellu kun sattui kaupungilta saamaan makuluita, löi hän ne rikki ja auttoi tulelle.

Kyllä Hellu osasi valkeata hoitaa, mutta pata oli vaikea saada kakluuniin ja sieltä taas pois. Kerran hän siinä touhussa poltti kätensä, jonka jälkeen hän ei enää uskaltanut yrittääkään. Ellei isä ollut kotona eikä Tiina Katri, kävi hän talon puolelta pyytämässä apua ja aina sieltä joku tuli.

Isä istui enimmiten kumarassa, pää alaspäin, ja imeskeli tyhjää piippuaan. Ei hän puhunut niinkään paljoa kuin ennen, mutta Hellusta kumminkin oli niin turvallista, kun hän oli kotosalla. Hän melkein toivoi, ettei isä saisikaan työtä, sillä kovin heitä peloittaisi, kun hän aamusta iltaan olisi poissa ja heidän täytyisi olla yksin kamarissa, hämärän aikana, ehkä välistä pilkkoisen pimeässäkin".

****
Minna Canth (1844 - 1897) syntyi Tampereelle 19.3 ja oli nimeltään Ulrika Wilhelmina Johnson. Minna Canth avioitui ja hänellä oli seitsemän lasta, Canth jäi leskeksi 1879, ja julkaisi esikoisnäytelmänsä Murtovarkaus 1883. Minna Canth kuoli 53-vuotiaana sydänkohtaukseen vuonna 1897.
Minna Canth käsittelee teoksissaan usein naisen asemaa aviolitossa ja sen ulkopuolella, ja köyhyyttä.

Minna Canth bloggauksiani
Anna Liisa TÄÄLLÄ

Työmiehen vaimo  TÄÄLLÄ
Papin perhe TÄÄLLÄ
Köyhää kansaa TÄÄLLÄ
Hanna TÄÄLLÄ

Salakari Täällä