keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Väinö Riikkilä: Lautalla yli Enonselän



Väinö Riikkilä: Lautalla yli Enonselän, Nuorten Toivekirjasto n:o 18, 1953, sivumäärä 140.

Tarina käynnistyy Korven perheestä, jossa kolme poikaa Konsta, Pekka ja Matti kaipaavat toimintaa. Isä on polttamassa suota nauriin kylvämistä varten ja alkavaa metsäpaloa joutuu jokainen estämään.

Isä-Konstan veljenpoika Aarne on tulossa kesäksi maalle. Paistjärvi mainitaan, ja metsähallituksen kartasta sellaisen löysin, ja on järvisuomea, tapahtumapaikat ovat ilmeisesti kolmiossa Kouvola-Heinola-Mikkeli, tapahtuma-aika voi olla 1930-lukua, kirja on julkaistu 1953. Lääkärin mukaan Aarnella pituutta on 'liikaa', paksuutta liian vähän. Aarne on lukumiehiä, nytkin hän lukee Kontikiä ja haaveilee lauttamatkasta. Aarne on kolmetoistavuotias kalpea kirjatoukka, kun Korven pojat ovat karaistuneita 9-12-vuotiaita. Aarne löytää perille ja pääsee naurismaalle ja kalastamaan. Pojat päättävät lähteä kalastamaan Enonselälle ja menevät saareen, mutta rajuilmassa vene jää sitomatta kunnolla kiinni. Matti on nelikosta ainoa, joka osaa uida! Hän lähtee hakemaan apua, mutta mutkia tulee matkaan. Matti päätyy konnan kyytiin, jolla on sorkkarauta ja kovat otteet. Matti on lopulta roisto-Ruuskasta taka-ajamassa, ja saa hälytettyä apua, mutta saareen jäänyt kolmikko alkaa tehdä Aarnen ohjeiden mukaan lauttaa. Lautalla päästään vain seuraavalle luodolle, jossa maalaisserkut kalastavat, ja kaupunkilainen sytyttää nuotion...

Myrskyn jälkeen kolmikko ja saarelle yllättäen putkahtanut Matti tulevat lautalla maihin.

Lautalla yli Enonselän on minusta nykypikkupojalle varmasti avartavaa lukemista. Ilman yhteiskunnan tukiverkkoja selvitään kaikista ongelmista, ei ole nettiä, eikä facebook-kavereista ole apua eikä haittaakaan.
****
Osallistun tällä hdcanisin NTK-haasteeseen täällä.
Väinö Riikkilän Pertsasta ja Kilusta on blogattu täällä.
Väinö Riikkilän Aikamiehet ja papuusi -teoksesta on blogattu täällä.

11 kommenttia:

  1. Hurjan hienoa, että bloggaat näistä pojille suunnatuista seikkailukirjoista. Olen tässä jonkin aikaa miettinyt, mm. Saran tyttökirjakirjojen myötä, että miksi tyttökirjaklassikoita luetaan edelleen, mutta poikakirjoja ei niinkään. Tai en ihmettele tyttökirjojen suosiota, luen niitä itsekin ja on upeaa, miten ne siirtyvät sukupolvelta toiselle. Mutta poikakirjat eivät niinkään, esim. oma mieheni ei ole niitä lapsena lukenut (oli ala-asteella 1980-luvulla) eikä oma poikanikaan. Ehkä minun täytyy koettaa ujuttaa heille iltalukemiseksi joku poikakirjaklassikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosi hyvä kysymys, miksi tyttökirjoja esim. Anna-kirjoja luettiin jo 1930-luvulla (tai jo aiemmin) Suomessa (esim. Eeva Kilpi viittaa kirjassaan lukeneensa), mutta poikakirjoja ei. Pelkästään lukemalla naisten ja lukioikäisten naisbloggareiden blogeja Annat, Runotyttö, ym kuluvat edelleen käsissä ...


      Itse lasken poikakirjoiksi luonnollisesti Pertsat ja Kilut, ja muita on Robinson Crusoe, Aarresaari, Vernen seikkailukirjat .. joista ei tosiaan mikään ole vakiinnuttanut ainakaan Suomessa pysyvää jalansijaa poikakirjoina.

      Poista
  2. Näistä Riikkilän kirjoista on kiinnostava lukea, en ole ihan varma olenko mitään niistä lukenut vaikka jotain muita vastaavia ajan poikakirjoja kyllä (vaikka ihmettelen että järvi-Suomen seutuvilla olisi poikia jotka eivät osaa uida?)

    Mutta myös mietin samaa että poikakirjoja on kyllä luettu varmaan monina vuosikymmeninä mutta oikein mitään niistä ei jää sukupolvet ylittäviksi klassikoiksi vaan ovat tietyn aikakauden juttuja. Ja ne jotka jäävät vaikuttamaan tapaavat usein tehdä sen liikkuen muodosta ja mediasta toiseen. 80-luvun lapsena olen taas lukenut vaikkapa Kolmea etsivää (jota kai tytötkin lukivat, mutta jotka ovat minusta silti poikakirjoja). No, Verneäkin luin mutta Robinson Crusoe ja Aarresaari odottelevat yhä vuoroaan...

    Heitän hatusta sen tarkemmin harkitun spekulaation: poikakirjoissa keskitytään enemmän toimintaan kuin henkilöihin, joten ne myös vanhenevat nopeammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti totta, toiminta -henkilö -juttu. Monet sarjat, jota pojatkin lukevat, ovat myös tyttöjen suosiossa, mainitsemasi Kolme etsivää ja Harry Potter (luultavasti myös pojat lukivat).

      Meinasin aiempaan Katjan kommenttiin kirjoittaa Ilkka Remeksen nuorten sarjan, Aaro Korpi (kaverina Niko) ja Aaro pysyy 13-vuotiaana, kuten Neiti Etsivä alaikäisenä tai ainakin nuorena. Kirjan Pauloissa Paula on blogannut Tiina-kirjoista (olen pari lukenut kokeeksi). Poikakirjoista Tom Sawyerkin lienee menettänyt suosiotaan.
      Itse luin nuorena aika paljon scifiäen tiedä onko se poikien kirjallisuutta (tytöt tai naiset lukevat tätäkin :)

      Uimataito on varmasti ennen (ja nyt) ollut puutteellinen sillä hukkumisia on ollut, luulisi, että jos käyvät kalassa osaisivat uida, jos olisi ollut pelastusliivit päällä olisi turvallisempi uida. Tässä kuten kartastakin selviää on järviä paljonkin, vaikka poikien oma talo ei ole järven rannalla.

      Oikeastaan lainasin tämän kannen ja Väinö Riikkilän nimen perusteella, en ollut lukenut tätä, ja sitten tämä on vielä alkupään NTK-kirjoja.

      Poista
  3. Nostalgisia kirjoja nämä NTK-kirjat itselläkin on muutama. Ei kylläkään tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Ei ole itselläkään, mutta onneksi kirjastossa oli

      Poista
  4. Suomalainen pienoisrobinsoni siis.

    VastaaPoista
  5. Meillä kotona oli kirjahyllyssä paljon isän vanhoja poikakirjoja. Niitä oli myös ala-asteen kirjastossa, jonka kokoelmaa ei ollut luultavasti juuri uudistettu koulun perustamisen jälkeen. Niinpä luin niitä tosi paljon lapsena, itse asiassa enemmän kuin tyttökirjoja, joita pidin vähän nynnnyinä. Reipas luonnossa liikkuminen viehätti ihan oikeassakin elämässä enemmän kuin sisällä nyhjääminen. Kiitos Jokke kun kirjoitat poikakirjoista! Aina tulee nostalginen olo, vaikken ole tätäkään kirjaa muistaakseni koskaan lukenut. Genre on kuitenkin kovin tuttu.

    VastaaPoista
  6. Väinö Riikkilää tuli lapsena luettua. Ei tosin tätä kyseistä kirjaa, vaan Pertsaa ja Kilua. Tyttökirjoja en koskaan oikein lukenut, mutta nämä vanhat poikakirjat oli enemmän mun makuun. Täytyykin ottaa Riikkilää uudestaan lukuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      MInullakin on joitain Väinö Riikkilöitä kokonaan lukematta mm. Punapää Iikka.

      Poista