Anna Sewell: Uljas Musta

Anna Sewell: Uljas Musta, Hevosen tarina, alkuteos: Black Beauty 1973, suomentanut Liisa Tuliniemi, TaskuSet, WSOY 1973, sivumäärä 166.

Anna Sewellin Uljas Musta on legendaarinen kirja, jossa hevonen nimeltään Uljas Musta on minäkertojana. Tarina alkaa kun Uljas Musta on varsa ja on yhdessä äitinsä Herttuattaren kanssa. Nelivuotiaana  alkaa koulutus, kuolaimiin ja satulaan totuttaminen ja valjakon veto. Uljas Musta myydään läheiseen kartanoon Birtwick Parkiin herra Gordonille . Kartanonherran poika on kuollut metsästysonnettomuudessa, ja Uljas Mustan "veli" on lopetettu. Kartanossa hevosia kuitenkin kohdellaan hyvin. Uljas Mustalle on kerrottu, että on ihmisiä, jotka välittävät hevosista ja osaavat hoitaa niitä. On myös ihmisiä, jotka ovat hevosille raakoja, kaikkein vaarallisempia ovat ihmiset, jotka ovat tietämättömiä hevosten pidosta ja hoidosta, he vahingoittavat eniten hevosia. Ilkeät ihmiset ymmärtävät hevosen arvon. Uljas Musta kertoo teoksessa sekä omia että toisten hevosten kokemuksia. Kartanossa oleva Kipakka on hermostunut hevonen, jota on kohdeltu huonosti. Erityisesti sitä on stressannut ryhtivyön käyttö, jolla nostetaan valjashevosen pää luonnottomaan asentoon. Ketterä on mukava poni, joka sekin hermostuu pikku poikien väärästä ratsastamisesta. Myöhemmin Kapteeni-niminen hevonen kertoi raakoja tarinoita Krimin sodasta. Kapteeni joutuu rattaiden yhteentörmäykseen, kun juovuksissa oleva ajuri, ajaa olutrattaat Kapteenin päälle. Kapteeni joudutaan myöhemmin lopettamaan.

Hevosia pidetään kuitenkin kartanossa hyvin. Kartanon rouvan terveysongelmien takia Gordon muuttaa vaimoineen ulkomaille ja hevoset myydään Jaarlille, jonka rouva vaatii ryhtiremmin käyttöä. Kipakka protestoi, ja siitä tehdään metsästyshevonen. Kirjassa on tämän jälkeen dramaattisia tapahtumia, tallipalo syttyy tupakasta, rouvan sairastuminen ja Uljas Mustan sairastuminen. Uljas Musta paranee vielä tästä, mutta ei erään juopon tallipojan hurjasta ratsastuksesta, jonka seurauksena kavio halkeaa, ja polvet vaurioituvat. Tästä alkaa Uljas Mustan "alamäki" ensin vuokrahevoseksi, sitten lukuisille omistajille, jotka ovat julmia, tietämättömiä tai juoppoja. Välissä on tosin vastuullinen vaununajaja, joka kärsii herrojen oikuista. Uljas Musta ajetaan ylirasitustilaan, mutta hevosystävä Throughgood "pelastaa" Uljaan Mustan ja lopulta rengas sulkeutuu, kun Uljas Mustaa hoitanut nuori tallipoika ostaa Mustan itselleen..

Uljas Musta on varsin hyvä teos, se tähdentää, että hevonen on arvokas eläin, ja vaatii kunnon kohtelua. Minusta teoksen teemat voi yleistää kaikkien kotieläinten ja jopa ihmisten kohteluun. On terveellistä nähdä eri näkökulmasta meidän käyttäytymisemme seurauksia muissa luontokappaleissa (ja lähimmäisissä). Minusta perusasiat hevosista, ja hevosten pitämisestä ja hoidosta olivat kuosissaan. Uljas Musta on lopussa ilmeisesti 14-vuotta eli elinvuosia on hyvällä hoidolla vielä paljon jäljellä.

Uljas Musta sopii minusta hyvin 7-12-vuotiaille, ja hevosharrastajille ikään katsomatta ja oma lukukokemukseni oli miellyttävä, olen lukenut tänä vuonna monta huonompaa kirjaa. Tämä kirja nimittäin kertoo ihmisistä ja ihmisluonnosta todella paljon. Olen aina ihmetellyt raakuutta heikoutta vastaan. Ymmärrän omien oikeuksien ja heikkojen puolustamisen ja rikollisten rankaisemisen, en heikkojen ja syyttömien alistamista. Usein heikko on niin alistettu, että hän ei osaa vaatia tai tajua perätä oikeuksiaan, eikä kukaan pidä hänen puoliaan. Nykyään liian moni toitottaa hätäänsä, mutta todellisilla hädänalaisilla sorretuilla ihmisillä ja eläimillä ei ole minusta äänitorvea, lisäksi osa syrjäytyneistä on tajunnut jo, että heitä ei kukaan kuitenkaan auta eli kannattaa vaan olla hiljaa ja yrittää selviytyä.

Anna Sewell (1820 - 1878) kirjoitti Uljaan Mustan vuosina 1871- 1877, ja sen julkaisuvuodeksi mainitaan 1877. Kirja kiinnittää huomiota hevosten oikeaan kohteluun. Anna Sewellin äiti on julkaissut lastenkirjoja.