Murong Xuecun: Unohda minut tänä yönä, Chengdu

Murong Xuecun: Unohda minut tänä yönä, Chengdu, Chéngdū, jīnyè qĭng jiang wŏ yíwàng, 2003, suomentanut Rauno Sainio,  Basam Books 2015, sivumäärä 362.

Unohda minut tänä yönä  -kirja alkaa, kun romaanin päähenkilö Chen Zhong saa puhelun vaimoltaan Zhao Yuelta, mutta päättää jäädä kaupunkiin ja menee pelaamaan mahjongia rahasta ystävänsä Li Liangin luo. Kun peli loppuu aamuyöllä,  Chen Zhong vie muut pelaajat kotiin ja on lopuksi fyysisessä kanssakäymisessä rakennusyrittäjän tyttären Ye Mein kanssa. Kun Chen Zhong tulee kotiin, hän kuulee vaimonsa Zhao Yuen puhuvan hänen oman rakastajansa kanssa puhelimessa (eli molemmat puolisot pettävät toinen toistaan).

Itsekeskeisellä 28-vuotiaalla miespäähenkilöllä on yllättäen kaksi opiskelusta tuttua kaveria. Ensimmäinen on aiemmin mainittu Li Liang, joka avioituu Ye Mein kanssa. Päähenkilö hommaa morsiamelle abortin ja karkeloi vielä toistekin Li Liangin tulevan vaimon kanssa. Li Liangin avioliitosta ei tule pitkäaikainen, Li Liangilla on "fyysisiä ongelmia" ja kun  Li Liang kuulee karkeloinnista vielä psyykkisiäkin, tulee ero ja Liang sortuu huumeisiin, joista kylläkin vieroittautuu.

Chen Zhongin toinen ystävä on Isopää-Wang, joka on jonkinsortin virkamies poliisissa. Hän junailee asioita ja ottaa lahjuksia. Chen Zhong ottaa etäisyyttä Wangiin tämän otettua 50 000 lahjuksia Li Liangin huuumepidätyksen yhteydessä, mutta Chen tarvitsee Wangin apua omissa "haasteissaan", ja yksi on tosiaan haaste oikeuteen. Chen Zhong on velkaa yhtiölleen satoja tuhansia epäselvien kululaskutusten vuoksi. Asiakkaita kestitetään, mutta päähenkilö kestittää etenkin itseään.

Chen Zhong on töissä moottoriöljyä myyvässä yrityksessä (tai liittyy kuitenkin autohuoltoon), jossa juonitellaan jatkuvasti. Chenin pomo on Läski-Dong. Dong juonittelee Chen-kolmosen kanssa. Kaikkein pahin juonittelija on kuitenkin päähenkilö Chen Zhong itse, ja hän saa lopulta maksaa tekosistaan täyden hinnan, ero tulee niin petollisesta vaimosta, kuin työpaikaltakin, machomies saa kenkää.

Teos on kirjoitettu alunperin jatkosarjana nettiin, ja painettu myöhemmin kirjaksi. Tässä on minusta samanlainen idea ja toteutustapa kuin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjassa, sekin muistaakseni meni ensin nettiin, ja moralistien kauhuksi myös kirjapainon kautta myyntiin. Senkin jälkeen on tullut helmiä Vuorisen hanurista myyntiin asti paljonkin. Tämäkin on tyypillinen äijäkirja, minusta länsimaissa on tällaisia teoksia, joissa heijastetaan haaveita paperille, kaikki ei ole jokapojan todellisuutta. Päähenkilö Chen muistelee myös yliopistoaikaansa, muistelut toivat mieleen minusta amerikkalaiset elokuvat. Suomessa lukemistani ehkä Reijo Mäki esittää jossain kirjoissa tätä machomiesten pinnallista (piinallista) elämäntapaa, ollaan töissä, illat notkutaan baareissa ja irtonaisia pyörii. Unohda minut tänä yönä, Chengdu  -teoksessa viinanjuonti on vähemmällä, mutta "huorissa" (tätä sanaa käytetään) käydään  ja uhkapelataan, puhutaan aborteista (ja teetetään), lisäksi on tarinoita "lahjonnasta"  ja makeasta elämästä. Kuinka hyvän kuvan tai realistisen kuvan antaa Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailut sodan jälkeisestä Suomesta? Minusta ei anna kovin realistista, vaikka ovat hyviä "kioskikirjoja". On tässä tosin "runonpätkiä" ja viitataan edesmenneeseen runoilijaan Hai Zi'hin, joka jättäytyi junan alle 1989 (kirjan ja englanninkielisen wikipedian mukaan).

Omppu on ollut varsin "innostunut" kirjasta täällä.
Ulla pohtii kirjan herättämiä ajatuksia näin.
*****
Murong Xuecun on oikealta nimeltään Hao Qun (s. 1974). Hän  kirjoitti suomentajan Rauno Sainion alkusanojen mukaan tämän siis nettiin ja oli  suurinpiirtein samanikäinen kuin kirjan päähenkilö. Sainio on ostanut kiinankielisen kirjan Chendusta, ja se ei ole ensimmäinen painos, eikä luultavasti ole juurikaan sensuroitu.

Murong Xuecun palkittiin Kiinassa 2010, mutta hän ei saanut pitää kiitospuhetta. Hänen internet-tilejään on laitettu Sainion mukaan kiinni. Tämä antaa varsin toisenlaisen kuvan, kun lukemani kirjat yleensä Kiinasta. Googlen hakujen mukaan Kiinassa on korruption vastainen kamppailu, Kiina ei ole vähiten korruptoitunut maa eli työtä on. Transparencyn "vähiten korruptoituneet maat" listojen mukaan se on sijalla 83, kun rankattuja maita on listassa 167, lähde täällä. Suomi on tässä vuoden 2015 listassa toinen, ykkönen on Tanska ja kolmonen Ruotsi.

Itse uskon kirjan antavan kuvaa pintaliitäjien elämäntyylistä (vrt Vuorinen, Mäki ja Outsider Suomesta). Talouskasvu tuo vaurautta Kiinaan ja ihmisen rikastuminen myös rappeuttaa. Kiinassa varmasti taistellaan lieveilmiöitä vastaan. Raha luo uudet arvot, rahan tienaaminen itsekkyyttä ja vanhempien arvoista luopumista. Myös moraalin perusta voi rappeutua. Tämä on kuitenkin minusta viihdekirja, ei dokumentti, vaikka yrityksen päivittäisiä keskusteluja käydään vinoilun hengessä, iltatoimintaa on, ja yliopistoelämää muistellaan.

Chengdu, joka jää kirjassa pelkäksi kulissiksi, on kaupunki, joka sijaitsee Lounais-Kiinassa, jonka taloudellinen ja poliittinen keskus se on. Asukkaita on 14 miljoonaa. Kirjankannen kuvassa on luultavasti Rauhallisuuden silta, joka ylittää Jingjiang-joen.

Kiinalaista kirjallisuutta paremmin edustaa nobelisti Mo Yan ja hänen teoksensa Seitsemän elämää. Mo Yanin Viinamaakin on tätä parempi.

Osallistun tällä ja aiemmilla Kurjen siivellä haasteeseen.