torstai 7. huhtikuuta 2016

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista


Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista, Allt jag inte minns 2015, suomentanut Tarja Lipponen, Johnny Kniga, 291 sivua-

Ruotsalaisen Jonas Hassen Khemirin  teoksen Kaikki se mitä en muista lähtökohta on hyvä. Päähenkilö Samuel on kuollut auto-onnettomuudessa. Nimetön kirjailja selvittelee Samuelin viimeistä päivää ja sen jälkeen taustaa ja tapahtumia pidemmältä ajalta. Tässä on hieman sama idea kuin Citizen Kanessa, eli haastatellaan kämppäkaveri Vandadia, naispuolista ystävää Laidea, naispuolista ystävää Pantteria, äiti lähettelee sähköpostia, jututetaan isoäidin hoitokodin henkilökuntaa ja lopulta mummoa itseään. Tästä ei vain kasva mitään yhtenäistä tarinaa, vaikka tragedia viedään osoittelevasti maaliin, kysymykseen miksi, ei riittävästi saada valaistusta.

Kirjassa on rasittava tapa jakaa kerronta kappaleisiin, joiden välissä on asteriksi (*) -merkki
*
Välillä Vandad kertoo tarinoita, joiden totuusarvon lukija voi päätellä loppuosassa kirjaa varsin alhaiseksi. Vandad osoittautuu rikolliseksi.
*
Vandadin väitteen kumoaa Laide, tai antaa ainakin toisen näkökulman. Laide osoittautuu maailmanparantajaksi, joka kuitenkaan ei kanna vastuuta muista eikä ehkä edes itsestään.
*
Peräkkäiset repliikit ovat aina eri näkökulmia, yleensä kahden eri henkilön "dialogia"
*
Vastauksia ei tule, eikä mihinkään haluta porautua syvemmälle, kaikki jää riipin raapin, minusta tämä oli pitkästyttävä kirja, jonka lopulliset "vastaukset" arvasin miltei heti.
*
Päähenkilö Samuel on pelannut nuorena koripalloa, kuten hänen ystävänsä Pantteri, tosin Pantteri tyttöjen joukkueessa. Tarinan mennessä eteenpäin selviää, että Samuelin ystävät ovat maahanmuuttajien lapsia. Samuel - nimen on keksinyt maahanmuuttajaisä, Samuel ei nimittäin herätä ikäviä tuntemuksia työ- ja asuntomarkkinoilla. Kirjan suurin ansio on minusta siinä, että se paljastaa avosylisen kansankodin arjen sirpaleita.  Sirpaleista ei valitettavasti tule minkäänlaista yhtenäistä kuvaa.

Samuel on töissä maahanmuuttovirastossa ja hänen naisystävänsä Laide on tulkki, jolla on halua auttaa. Laide majoittaa asuntoa tarvitsevia Samuelin mummon asuntoon keneltäkään lupaa kysymättä, mummo on hoitokodissa. Mummonmökki on kuin hollitupa, ihmisiä huinii talossa puolen sataa, ja Samuel käy korjailemassa tuhot, ja  lopulta talo vielä palaa. Minusta Laidekaan ei ole kovinkaan vastuullinen, sillä hän muuttaa myöhemmässä vaiheessa maasta, ja apua tarvitsevat asukkaat jäävät sitten aivan yksin tai paremminkin Vandadiin "hellään valvontaan", josta seuraa vaan onnettomuutta ja kärsimystä. Useita räikeitäkin epäkohtia tuodaan esiin, mutta jäävät pintaraapaisuiksi. "Kun hän (Vandad) otti Samuelin isoäidin talon hallintaansa, hän alkoi kiristää asukkailta rahaa, korotti vuokria viikottain takavarikoi asukkaiden passit, uhkaili poliisilla niitä, jotka eivät pystyneet maksamaan" s. 281.
Nämä epäkohdat eivät minusta suoraan johdu ruotsalaisesta yhteiskunnasta vaan eräistä muista asioista, jotka ovat minusta henkilöiden itsensä tai heidän lähipiirinsä aiheuttamia, esimerkiksi jotkut talon asukkaat ovat paossa perhettään.

Kirjassa on kuvausta myös biletyksistä. Pantteri ja Vandad käyttävät juhlissa tiettyjä lisäaineita, kuten myös Samuel. Rahaa tuntuu olevan riittävästi päihteisiin, ja vielä matkusteluunkin. Ei ihme jos muisti pätkii, ja kaikki se mitä ei muista, pitää kirjoittaa listaksi. Itse  asiassa kirjassa en päässyt kiinni nimeen "Kaikki se mitä en muista". Muistaminen on yksi asia, halu kertoa on toinen ja puhua totta on kolmas ulottuvuus.



Kirjassa on paljon "mielipiteitä", joita en ymmärrä. Eräs pienimmäistä on valitus siitä, että Samuel suoritettuaan valtiotieteellisen tutkinnon joutuu muun muassa kirjoittamaan raportteja töissä. minusta raporttien kirjoittaminen ja monet muut rutiinit ovat virkamiehen arkipäivää. Valtiotieteellisestä valmistunee Ruotsissakin satoja tai tuhansia ihmisiä, ja useimmat päätyvät jonnekin virastoon raportteja ja sähköposteja kirjoittamaan.

Koin tämän hirveän raskaaksi kirjaksi, enkä oikeastaan ymmärtänyt, mitä tällä haluttiin sanoa.
Näistä blogeista lisänäkökohtia:

Leena Lumi on blogannut tästä näin,
Omppu on blogannut näin,
Lumiomppu kirjoittaa näin,
Bloggauksien lopussa on linkkejä vielä muihin bloggauksiin.

2 kommenttia:

  1. Jokke, onpas raikas kirjoitus mukavin murreilmaisuin höystettynä. Tällaista on kiva lukea.
    Nauroin ihan ääneen ... "ihmisiä huinii talossa" ja tuo "ei ihme, jos muisti pätkii".
    Kirjan nimi kuulostaa niin haaveelliselta ja panee odottamaan jotain syvällistä, ja sitten - pläts - se onkin tällaista huumehörhöilyä hollituvaksi muuttuneessa mummonmökissä!

    Minulla oli tämä kirja lainassa, selasin vähän ja päätin, että ei ehkä innosta minua. Nyt ei kaduta, etten lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Kirjan sanoma jäi minulle epäselväksi, piilosanoma oli minusta varsin masentava, sillä henkilöt harrastivat luvattomia toimia ja käyttivät päihteitä.

      Tämähän oli saanut jonkun palkinnonkin, jonka myöntämistä ihmettelen. En usko, että kirja on omiaan lisäämään esim harmoniaa kansankotiin.

      Toisaalta jos ongelmia on, hyvä että kirjoitetaan niistä, mutta en tiedä onko tämä toimiva formaatti.

      Poista