Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
torstai 21. huhtikuuta 2016
Charlotte Brontë: Professori
Charlotte Brontë: Professori, Professor 1857, esipuhe ja suomennos Inkeri Koskinen, Tammi 2009, Milton-sitaatit ovat Yrjö Jylhän suomennoksia.
Charlotte Brontë (1816 -1855) yritti julkaista teostansa Professori salanimellä Currer Bell. Ilmeisesti teos on kirjoitettu 1846, kirjaa ei kuitenkaan julkaistu Charlotte Brontën elinaikana. Sen sijaan Kotiopettajattaren romaani julkaistiin Charlotten teoksista ensimmäisenä vuonna 1847 pian Professori-teoksen hylkäävän vastauksen jälkeen sekin salanimellä Currer Bell.
Charlotte ja Emilyn Bronte olivat olleet Brysselissä koulussa, jossa Charlotte rakastui naimisissa olevaan koulun johtajaan, ja näistä kokemuksista kumpusi Professori -teos.
Juoni lyhyesti
Professori -teoksen minä-kertoja on mies, eli William Crimsworth. Kirja alkaa Williamin kirjeellä ystävälleen, jossa hän selittää menevänsä isoveljensä Edwardin luo opettelemaan liike-elämän salaisuuksia. Edward on naimisissa, ja suhtautuu vihamielisesti latinaa ja kreikkaa lukeneeseen nuorempaan veljeensä. Koska William osaa myös saksaa ja ranskaa ja hieman matematiikkaa, hän saa konttoristin paikan veljensä liiketoimissa. Veli passittaa hänet tosin muualle asumaan. Veljen aliarvioinnista ja kiusaamisesta huolimatta (tai sen vuoksi) William ystävystyy rikkaan herra Hunsdenin kanssa, joka usuttaa väkeä ilmaisemaan mielipiteitään Edwardille, joka on täydellinen öykkäri. Veli pillastuu tästä ja William irtisanoo itsensä ja Hunsdenin suosituksin työllistyy poikakouluun Brysselissä. William Crimsworth alkaa opettaa myös viereisessä tyttökoulussa englantia. William Crimsworth on ilmeisesti aikansa tyylin mukaisesti ivallinen ja ilkeä opettaja ja tyranni luokassaan. Hänen opetusmenetelmänsä ovat ivaus, nolaus, nollaus sekä mielivalta. WC:n ihmiskäsitykseen kuuluvat myös päänmuodon, ja ilmeiden analysointi, sekä ihmisten rankkaaminen kansallisuuksien mukaan. Koulun ompeluopettaja alistettu Frances Evans Henri osoittaa osaavansa puutteellisesta koulutuksesta huolimatta englantia. WC:n nolauksesta ja nollauksesta huolimatta Frances opiskelee onnistuneesti, ja WC tutustuu lähemmin Francesiin ja ihastuu. WC:stä on kiinnostunut myös naiskoulun johtaja Zorraide Reuter, joka ei saa vastakaikua tunteilleen. Tämän vuoksi Zorraide Reuter raivaa hissukka-Francesin tieltään. WC kuitenkin etsii Francesin käsiinsä, sillä on vakuuttunut tämän kyvyistä, onhan hänen äitinsä ollut englantilainen ja hän on protestantti, ilmeet ja kallonmuotokin lienevät hänen standardiensa mukaisia. WC eroaa koulusta. Zorraide Reuter avioituu poikakoulun johtajan Pelet'n kanssa. Hunsdenilta WC kuulee veljensä tehneen konkurssin, mistä WC ei ole lainkaan pahoillaan, joskin lopussa veli on taas keinotellut itsensä Kroisokseksi. WC ja Frances avioituvat ja WC saa hyvän paikan Brysselissä. Frances ei halua jäädä kotirouvaksi, vaikka heillä on Victor-poika, vaan perustaa oivan tyttökoulun, missä Frances vaalii opiskelijoita hellyydellä ja hartaudella. Myytyään sijoituksensa he muuttavat Hunsdenin naapureiksi Francesin unelmamaahan Englantiin.
Arviointi
Teos on hyvin kankea, koska mies on valittu minäkertojaksi ja kirjassa on kummallisia jaarituksia. Kiinnostavinta teoksessa on kuitenkin Francesin -hahmo. Hän on luultavasti köyhyydessään, yritteliäsyydessään ja hyvyydessään Charlotte Bronten omakuva. Olisin halunnut lukea enemmän Charlotten opetusmenetelmistä ja oppilaista sekä perhe-elämän ja työn yhdistämisestä. Tämä on feministisyydessään hyvä teos. Muuten teos on varsinainen riman alitus, vaikka se siis sisältääkin osittain hyviä teemoja. Mies-kertoja on ensimmäinen heikkous. Lukiessani ajattelin koko ajan Williamia naisena, välillä piti kalibroitua. Kirja alkaa Williamin epäuskottavalla kirjeellä ystävälleen, jossa hän selittää menevänsä isoveljensä Edward luo opettelemaan liike-elämän salaisuuksia. Bloggauksen lopussa on liirumlaarum-kirjeen alkua englanniksi. Vastaanottajan viisautta oli olla vastaamatta siihen. Kirje oli kymmenen sivun mittainen. WC tarkkailee jatkuvasti omia ja lähipiirin ilmeitä ja tunnetiloja, on kiinnostunut kukista ja puutarhoista. Hänen veljensä on täydellinen öykkäri, mutta myös WC on kuin likasanko. Hänen ihmiskäsityksensä on minusta hyvin stereotyyppinen ja omituinen. Flaamilaisista apuopettajista annetaan tyhmänoloinen kuva ja puhutaan heidän tyhmyydestään kuten oppilaidenkin. Ranskalaisia pidetään rumina, eli kirja lietsoo kymmenillä sivuilla varsin suuria ja täysin perusteettomia ennakkoluuloja. Ilmeet paljastavat WC:n maailmassa luonteen ja älyn. Ihmisten "uskontoja" myöskin laitetaan järjestykseen. WC nöyryyttää oppilaita ja pitää pelossa, heidän ulkonäköään ruoditaan negatiivisessa hengessä.
Minusta oli onni, että tätä ei julkaistu ennen Kotiopettajattaren romaania, jossa siinäkin öykkäri Edward Rochesteria arvostettiin ja Bertha Masonia nolattiin syntyperänsä vuoksi, osin tosin myös tekoja, mutta teot johtuivat kirjan mukaan Berthan "perimästä". Tätä käsitystä, miksi Bertha oli hullu, on muuttanut Jean Rhys teoksellaan Siintää Sargassomeri. Ihmiseen vaikuttavat myös ympäristö ja etenkin kohtelu ja koulutus.
Charlotte Bronte on joka tapauksessa kirjoittanut Kotiopettajattaren romaanin, joka on edelleen jokaisella klassikkolistalla, eikä sitä sieltä oteta pois seuraavaan 200 vuoteen, tämä on Jokken kirjanurkan arvaus, ei tieto.
Charlortte Bronten syntymästä on nimittäin tänään kulunut 200 kokonaista vuotta.
Haihatteleva kirje
"DEAR CHARLES,
"I think when you and I were at Eton together, we were neither of us what could be called popular characters: you were a sarcastic, observant, shrewd, cold-blooded creature; my own portrait I will not attempt to draw, but I cannot recollect that it was a strikingly attractive one—can you? What animal magnetism drew thee and me together I know not; certainly I never experienced anything of the Pylades and Orestes sentiment for you, and I have reason to believe that you, on your part, were equally free from all romantic regard to me. Still, out of school hours we walked and talked continually together; when the theme of conversation was our companions or our masters we understood each other, and when I recurred to some sentiment of affection, some vague love of an excellent or beautiful object, whether in animate or inanimate nature, your sardonic coldness did not move me. I felt myself superior to that check THEN as I do NOW.... tätä jatkuu seuraavat piinaavat kymmenen sivua, eikä Charlesista tosiaan kuulu eikä näy pihahdustakaan, ilmeisesti kaveri on jonkin verran järkevämpi ja on jo naimisissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuulostaapa erikoiselta tekeleeltä, jota en taida ottaa lukulistalleni. :) Luin aiemmin keväällä Kotiopettajattaren romaanin uudelleen, ja onhan se tosian klassikkostatuksensa arvoinen. Juonessa oli muutamia kömpelyyksiä siinäkin, tai sitten en osannut tarpeeksi arvostaa joitakin onnekkaita sattumuksia. :)
VastaaPoistaNo oli tämä ehkä lukemisen arvoinen, mutta en kylläkään ihmetellyt, miksei tätä julkaistu.
PoistaMinä luen parhaillaan Bronten Kotiopettajatten romaania. Olen aiemmin lukenut eri käännöksen, joten tämä uusintaluku on aika uudenlainen kokemus. En minä ole ajatellut, että tämän "ullakkonaisen" kansallisuus olisi ollut hulluuden taustalla, vaikka perimästä puhutaan. Minä ymmärrän asian niin, että kyseessä oli perinnöllinen mielisairaus, joka voi esiintyä suvuttain. Täytyisi varmaan lukea kirja seuraavaksi alkukielellä.
VastaaPoistaEi tosiaan varsinaisesti kansallisuus, mutta muistini mukaan vahvasti mutta ehkä epäsuorasti viitattiin siirtomaihin ym ja juuri sukurasitteeseen ...
PoistaHankin juuri tämän kirjan. En tiennyt koko kirjasta.
VastaaPoistaSain itsekin tämän lahjaksi, ja painos on näköjään 2009 vuosikertaa ...
PoistaKotiopettajattaren romaani on suursuosikkini, mutta muut Charlotten kirjat ovat jääneet vieraiksi. Professorin miespäähenkilö ei vaikuta kovin sympaattiselta henkilöltä. Katsotaan, tartunko tähän jossain vaiheessa.
VastaaPoistaKotiopettajattaren romaani on minustakin todella hyvä, tämä ei yltänyt sille tasolle, mutta Bronten ystäville varmasti kelpaa lukemiseksi.
Poista