Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti

Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti, alkuteos Lufslottet som sprängdes 2007, suomentaja Marja Kyrö, wsoy-pokkari, sivumäärä 782.

Stieg Larssonin Pilvilinna joka romahti alkaa siitä, mihin Milennium-trilogian edellinen osa Tyttö joka leikki tulella päättyi eli Lisbeth Salander ja hänen isänsä Aleksander Zalatšenko ovat käyneet kamppailua, jonka loppuvaiheisiin on tullut mukaan  Mikael Blomkvist. Lisbeth Salander nousi kamppailun aikana haudasta luoti päässään vielä isäänsä vastaan ja löi tätä kirveellä päähän. Lisbeth on viety kriittisessä tilassa sairaalaan, pahin vamma on luoti, joka on aivoissa. Myös Mikael pidätetään. Zalatšenko eli ruotsalaiselta nimeltään  Karl Axel Bodin ei tunnusta sairaalassa mitään ja hänen apurinsa ja Lisbethin velipuoli massiivinen kipua tuntematon Robert Niedermann on kadonnut.

Teknisiä juonipaljastuksia Millennium-sarjasta
Kirjan polttopiste on turvallisuuspoliisin perustama Salainen sektio, jolla on ollut ja on oma näkymätön budjetti ja paljon salaisuuksia, joista kuumin oli GRU-loikkari Zalatšenko. Sektio on vastuussa myös Lisbethin kaltoinkohtelusta. Jo eläköitynyt Sektion johtaja Evert Gullberg ryhtyy vastaiskuun. Organisaatio ei saa paljastua. Kaikki keinot otetaan käyttöön, puhelinkuuntelu, varjostus, todistusaineiston hävitys, ja murhat. Laittoman luupin alla ovat Mikael Blomkvist, hänen sisarensa Annika Giannini, joka on Lisbethin lakimies, Millennium-lehti, Lisbethin työpaikka Milton Securitas, ja sen johtaja Dragan Armanskij, nämä ovat kaikki hyviksiä lisättynä asianajaja Holger Palmgrenillä. He perustavatkin Typerän pöydän ritarit, ja taistelevat salaisen organisaation letaaleja lonkeroja vastaan.

Tässä kirjassa on kiinnostavia teemoja. Kuinka pitkälle mennään puhelinkuuntelussa, myöhemmät paljastukset paljastavat, että melkein kenen vaan puhelinta voidaan kuunnella?!?
 
Toisaalta voimalla on aina vastavoima, tai tässä tapauksessa voimalle hajautettuja vastavoimia. Mikael ujuttaa kännykän sairaalaan, ja saa toimitettua Lisbethin kämmentietokoneen sairaalaan. Lisbeth itse ottaa yhteyttä "hakkeritasavallan kansalaisiin", joista Trinity ja Bob the Dog tulevat paikan päälle hakkeroimaan tarvittavat  puhelimet ja tietokoneet, tarkkailuun joutuvat petollinen syyttäjä Eriksson ja psykiatri Peter Teleborian, jolla on sairaita mieltymyksiä alaikäisiin, ja näihin liittyviä tiedostoja koneellaan. Hakkerit kaappavat siis tietokoneet ja kännykät. Samassa yhteydessä puhutaan jo silloisen maailman meiningistä:
Trinity ja Bob the Dog käyttivät kirjan mukaan tekniikkaa, jonka oli kehittänyt NSA. "NSA:lla oli valtavat resurssit ja se keräsi suurella haavilla kännykkäpuheluita tietyllä alueelta yhtä aikaa. Jokainen puhelu eriteltiin ja prosessoitiin digitaalisesti tietokoneille ..." s.426

Kolmas osa Millennium-sarjasta on siis salaliittoteorioiden ytimessä. Lisbeth on yritetty hukuttaa mielisairaalan suljetulle ja unohdetulle osastolle ja nyt uudestaan ja lopullisesti. Zalatšenkoa ei ole virallisesti olemassa. Hän on ollut Säpon agentti tai tiedonantaja. Kirjassa otetaan yhteyttä jo nykyiseen hallitukseen ja entiseen pääministeriin viranomaisten taholta, eli myös viranomaiset tutkivat toisiaan. "Kissa hiiri" -leikki etenee, ja mukaan tulevat siis vallan vahtikoiratkin.

Aiempien osien tyyliin osan tyyliin kirjassa on paljon puhetta seksuaalisuudesta, alistamisesta ja näitä asioita ruoditaan liiankin syvältä. Erika Berger on syvissä vaikeuksissa Svenska Morgon Postenissa. Hänelle tulee kaikennäköistä törkyä, ja lehden taustaltakin paljastuu ikävä yllätys. Kotiin murtaudutaan ja viedään henkilökohtaisia kuvia ja videoita, perässä on stalkkeri, jonka perään "säntää" netissä myös Lisbeth ...

Stieg Larssonin trilogiassa on voimakkaita kohtauksia, monet liittyvät tavalla toisella naisten alistamiseen tai väärään kiinnostukseen lapsiin. Tämä on selvä jakolinja. Mikael sukeltaa kyllä kukasta kukkaan mutta vierailee aikuisten naisten sylissä heidän myötävaikutuksellaan, tahollaan Erika ja Lisbeth ovat toimeliata. Tässä osassa Mikael tutustuu agentti Monica Figuerolaan hyvin syvästi. Totuuden torvilla nämä aikuisten leikit siis kisaillaan vapaaehtoisuuden pohjalta, mutta ketkut konnat alistavat avuttomia ja alistettuja uhrejaan.

Tässä trilogiasta on paljon sananvapaudesta ja Mikaelin majakkana on Totuus. Oikeus lopulta voittaa, eikä kapina jää napinaksi.

Dekkarina ja trillerinä tämä on vaikuttavaa, kirjaa tulee luettua ja luettua, kunnes loppu on käsillä. Sivulatuja on minun makuuni liikaa ja vääränlaisia. Lopun perhetapaaminen on taas karmiva, sisarpuolten (Salander ja Niedermann) yhteenotto on vimmainen, ja aivan uskomaton, Lisbethin naulapyssy laulaa. Lisbeth Salanderin hahmo on kuin sarjakuvista yksiuloitteinen kaikkivoipa hakkeri, ja kuolematon taistelija, mutta samalla hauras kuin paperi, jolla ei ole tarttumapintaa muihin.

Tarinan oli tarkoitus jatkua, mutta Stieg Larsson kuoli 9.11.2004. Olisiko Lisbethin sisar Camilla tullut kuvioihin, on epäselvää?

Kalle Blomkvist vertauksia trilogiassa on useita. Kallesta täällä.
*****
Ruotsalainen Stieg Larssonin (1954 -2004) Millennium-sarjan osat ovat
1. Miehet jotka vihaavat naisia
2. Tyttö joka leikki tulella
3. Pilvilinna joka romahti

David Lagercrantz: Se mikä ei tapa vahvistaa, Det som inte dödar oss 2015, suomentanut Outi Menna, sivumäärä 545.

Kymmenisen vuotta on kulunut edellisistä alkusysäyksestä. Mikael Blomkvist paistattelee päivää Millenniumissa, jossa on uusi osaomistaja.
Tekoälytutkija Frans Balder murhataan juoneen liittyy NSA, itämafia ja Lisbet Salanderin kaksoissisar Camilla (Thanos), joka yrittä listiä myös Lisbetiä ja Balderin autistista August-poikaa, joka kuten isänsä on algoritmeissä nero. Lisbet ja August hakkeroivat myös NSA:ta.
Mikaelin ja Lisbetin viilenneet suhteet lämpenevät.
Lyhyesti tämä on minusta parempi kuin odotin, mutta en lähde avamaan tätä enempää.