tiistai 9. kesäkuuta 2015

Merja Jalo: Naapurin hevostyttö ja Nea, hevosenhoitaja


Merja Jalo: Naapurin hevostyttö, Karisto 1988, sivumäärä 105.

Merja Jalon Naapurin hevostyttö -kirja on viides osa Haavikon ravitalleista kertovasta 20-osaisesta kirjasarjasta. Kirjassa touhutaan ravitalleilla hevosten ja ihmisten parissa. Kerronta alkaa Jaana Waldénin miesmurheilla jonkunnäköinen suhde Juha Haavikkoon on katkennut ja naapurissa olevalla ravitallilla kohdellaan ravihevosia omituisesti ja huonosti. Ravivalmentaja Kalle Uusitalo on lisäksi juoppo. Jaana asustelee "talleilla", hänen vanhempansa ovat eronneet ja omistavat avokkeja. Jaanan ravuri Pauke on talleilla. Tuusulan iltaraveissa sattuvassa onnettomuudessa Jaana joutuu sairaalaan, myös Kalle loukkaantuu.

Kirjan nimi ja kansikuva viittaa kuitenkin uuteen tyttöön, köyhään mutta kauniiseen Elina Saraseen. Heillä on kaksi hevosta, joista vanhempi 20-vuotias Humina on astutettu ja saa Liekki-varsan. Elinan äiti on kuollut synnytyksessä, perheellä on vähän varoja, edes heiniin ja pahnoihin ei tunnu riittävän rahoja. Myös loimista ja muusta tavarasta on huutava puute. Juha, joka on kaikille tytöille lämmin ja varsin platoninen kainalo, on myös Elinalle tukeva olkapää. Sarasilla on epäonnea, myös Humina kuolee, ja varsa lähetetään Ypäjälle varttumaan.

Kunnon hevoskirjan tapaan vaikeudet voitetaan ja vastoinkäymiset kestetään. Elinalle löytyy harjoittelijan paikka. Jaanan ja Juhan välit lämpenevät jouluvalojen tuikkiessa. Juha tuntuu olevan täysikäinen, sillä Juha huristelee  punaisella toyotallaan. Elina on Juhan luokkakaveri ja haaveilee Ypäjän hevosopistosta.

Merja Jalon teksti on ehkä nuorelle teini-ikäiselle riittävän uskottavaa varsomisten, ja hevosten ruokkimisten ja talikon heilutusten suhteen. Ihmettelin itse, miksi Elina ei ollut pyrkinyt alaikäisenä hevosopistoon. Toisekseen ihmettelin selvitystä, että Saraset ovat niittäneet talveksi heinää tienvieriltä. Kyllä halvemmaksi tulee tehdä se traktorilla. Sekä hevosen hoitaminen, ratsastus, ja varsominen niittäminen ja lukuisat heinätyöt ovat itselleni tuttuja, ja tiedän myöskin kuinka paljon hevosen ylläpitäminen maksaa. Sen sijaan ravihevosten valmennuksesta en tiedä oikeastaan mitään. Ratsuhevoset syövät kauraa, ja muutakin rehua esimerkiksi melassia. Kirjassa vain heinästä puhutaan. Hevonen tarvitsee kuitenkin muutakin rehua siis kauraa, mahdollisesti kivennäisaineita. Huippuratsu voi saada helposti ähkyn, joten hevosen ruokinta on vaativampaa kuin lehmän, joka pärjää ilman väkirehua.

Myös tallien sosiaalinen verkosto ja suhteet ovat mielenkiintoisia. Tässä se pyöri lähinnä ihastumisten ja vihastumisten tiimoilla, mutta se on paljon monimutkaisempi maailma.

Jalo kirjoittaa ravikohtaukseen lauseen "pari romaaniheimon jäsentä" sivu 58. Minusta täysin irrallinen lause, kyse ei varmaankaan ole kirjoista, joten oikea termi on luullakseni romaniheimon.

Tätä kirjaa on hankala arvioida koska pitäisi lukea useampi opus. Luullakseni näitä on joku muukin lukenut, kun parisenkymmentä osaa rustattu.


Takakannessa on ravihevosia, joita talleissa on ja hoidetaan ja valmennetaan. Kannen on tehnyt Eino Tepponen. Varsin imelä kuva sisältöön nähden, köyhän Sarasen tallissa oli ankeaa ja kalseaa.

Merja Jalo (s.1951) kirjoitti vuosina 1978 - 2001 Haavikon ravitallista kaksikymmentä kirjaa, joista tämä on kuudes.

Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarja alkoi vuonna 1977. Sarjaa on julkaistu yli 80 osaa. Viime vuonna 2014 ilmestyi kolme osaa: Arvoitusten yö, Kadonneen hevosen jäljillä sekä Vihreä Lohikäärme. Päähenkilönä häärii suomalainen Kikka, joka on nykyisin Repen siippana. Repellä on oma menneisyytensä. Sarja on ehkä jo liian pitkällä, kun talliin tehdään "yöllinen hyökkäys, jossa koko kartanon porukka oli otettu panttivangiksi talliin". Jatkossa Repen Kafka-hevonen viedään. Kun Kafka katoaa, mieskin itkee. Päähenkilöt laukkaavat ulkomailla. Kirjat näyttävät päättyvän aina koukuttavaan kohtaan ja seuraava on pian kaupassa. Repe on saamassa Kafkan takaisin, mutta yllätys-yllätys hän onkin ottanut yöllä tallista väärän hevosen tai oikean hevosen, mutta ei Kafkaa. Kafkan ja luikero Luigin perässä laukataan ja ravataan vielä vuonna 2015 teoksissa  Salaisuuksien torni ja Saalistaja. Aika erityylisiä kirjoja kuin yllä esitelty. Kaikesta päätellen  suosittu sarja. Lisäksi on julkaistu "Muistoja" eli Kikka ja Repe, Päkä ja Titta, Siru ja Kati sekä Hannu ja Kari. Tämän muistojutun päättelin kirjojen "mainoksista".


Merja Jalo: Nea, hevosenhoitaja, Otava 1991, 135 sivua
Jätin omalla tavalla parhaan kirjan arvioitavaksi bloggauksen lopuksi. Merja Jalon Nea, hevosenhoitaja on kolmas osa luultavasti 22-osaisesta sarjasta. Nea Kivi on nuori tyttö, joka on käynyt ratsastuksen alkeiskurssin ja sen jälkeen edellisessä osassa töppöillyt Hubertus-ratsastuksessa. Tässä osassa menee paremmin. Hän suorittaa hyvin hevosenhoitokurssin ja saa oman hoitohevosen tai ponin, jota hän saa hoitaa. Lisäksi ratsastuksen opettaja Joni antaa vastuuta Nealle, joka rohkaistuu ja saa oman paikkansa tallin hierarkiassa.

Nea on varakkaasta perheestä, isä on asianajaja ja äiti tuomari, Nealla on ainakin yksi pikkuveli. Mutta Nea on myös rajusti koulukiusattu, koska hän on ylipainoinen ja hänellä on silmälasit, hän on myös tallikiusattu, läskiläppä lentää kuin lantapallot tallillakin. Nykyisinhän, kaikki jotka eivät ole alipainoisia, ovat jonkun mielestä läskejä. Minusta jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Tämän kirjan vahvuus on siinä, että se tuo minusta oikealla tavalla esiin Nean ajatuksia ja tuntemuksia, ja on tavallisten tallitapahtumien tasolla, eikä vilistele Sloveniassa, kuten yllä oleva Kafka-hevosen jäljitys.

Tallidynamikka on Nea-sarjassa kuvattu minusta suhteellisen realistisesti. Lisäksi hevosen hoitaminen lähtien kavioiden puhdistamisesta on kerrottu tarkasti ja minusta oikein, lisäksi teoksessa ilmenee hevosen ruumiinlämpö, joka on korkeampi kuin ihmisen, lämpöhän hevosella muistaakseni mitataan takapäästä hevosta. Kirjan ongelmana on ehkä se, että tämä on tarkoitettu varsin pienelle kohderyhmälle, eli juuri ratsastuksen aloittaneille alakoulutytöille, toisaalta sarja on varmasti edennyt ja joku haluaa lukea kaikki kirjat uudestaan ja uudestaan. Nämä olisivat myös tallityttöjen vanhemmille hyvää luettavaa, tietäisivät, mitä peliä on "reilu peli" parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Tarkkaavainen lukija huomasi, että ensimmäinen kirja oli Kariston, toinen esitellyistä oli WSOY:n ja tämä viimeksi mainittu oli Otavan.

Ehkä tämä riittää tästä teoksesta eli Merja Jalon tuotantoa löytyy paljon ja monelta kustantajalta.
*****

Lisäksi Marvi Jalo on julkaissut Tammelle hevostyttökirjasarjaa, yläkuvan kirja on vuodelta 1979 ja sarjan toinen osa, ensimmäinen on Hevostytön syksy. (Olisin niputtanut tämän samaan, mutta onneksi kommentoijat ovat itseäni fiksumpia :)

Tässä Kevät tulee hevostyttö -teoksessa pääroolissa on Raila, joka on kotiutunut Peppe ja Timo Nevan ratsastustalleille, jossa ratsastuksenopettaja toimii Rahikaisen Osku.

Railakin on "läski" (kuten ylempänä Nea), mutta hän on päässyt sisälle tallipiireihin, mutta tässä osassa alkaa nousta neste päähän toisaalta hän on kiinnostunut myös Jiristä.

Raila fantasioi Beldan-hevosesta ja ratsastavansa kouluratsastuskilpailuissa, ja  pohtii  "Beldan oli kokenut jotain kammottavaa -joutunut roistojen saaliiksi niinkuin ponikirjoissa kerrottiin ..." s.36. Asiasta onkin hyvä unelmoida, sillä oikea kouluratsastusura on epätodennäköinen, Sekä ratsastajan pitää harjoitella pitkään että ratsun, lisäksi hevosen ja ratsastajan kommunikaation pitää toimia. Kouluratsastusohjelmat ovat vaativia. Suomen kuuluisin ja menestynein kouluratsastaja lienee Kyra Kyrklund, joka on saavuttanut MM-hopeaa hevosen Matador II:n kanssa, sekä ollut olympiavitonen hevosella Edinburg vuonna 1992. Wikipedian mukaan hän on kilpaillut myös hevosella Max. MM-hopeaa ja olympiapistesija tuli varsin varttuneella iällä, joten Railan tie huipulle on pitkä ja vaatii vielä oikean hevosen ja paljon paljon työtä. Jos Raila olisi syntynyt vuonna 1967 hän voisi olla yhä hyvässä iässä, joskin nykyhuippukouluratsastajat ovat suhteellisen nuoria esimerkiksi Helen Langehanenberg on syntynyt 1985.

Marvi Jalo on wikipedian mukaan syntynyt 1949.
*****
Runonurkassa on ruotsalainen hevoskirja Malin Stehnin Tunkeilija talleilla arvioitu täällä.
Ainon bloggaus Marvi Jalon Elämän laukasta täällä.

6 kommenttia:

  1. Tuon vihreäkantisen kirjan, kevät tulee hevostyttö on kirjoittanut Merjan sisko Marvi Jalo. Nimet menevät helposti sekaisin. Itse luin äskettäin Marvi Jalon kirjan Elämän laukka, joka kertoo hevosriparilla olevasta tytöstä, joka odottaa lasta. Hevoskirjat ovat tietynikäisten hevoshullujen tyttöjen kirjoja, joita nykyään suolletaan tuutin täydeltä. Tuo Marvi Jalon Elämän laukka on tässä genressä hieman poikkeuksellinen vakavan teemansa vuoksi.

    VastaaPoista
  2. Olipas nostalgista lukea juttuasi, Merja Jalon (ja muutama siskonsakin) kirja tuli kahlattua alakouluikäisenä kerran jos toisenkin. Etenkin Haavikko- ja Nea-kirjoja tuli luettua, Nummelaa vain jonkin verran. Moneen vuoteen en ole näitä lukenut, mutta Nea-kirjoista pidin muistaakseni eniten, se maailma kun oli omaa harrastustaustaa lähinnä, mutta Haavikko-kirjoissa pidin kovasti ravikilpailumaailman kuvauksista. Hauska lukea näistä kirjoista pitkästä aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Minusta Nea-sarja on kaikkein realistisin, näin pikaisella satunnaisotannalla. En ole aiemmin näitä enkä koko genreä lukenut. Hämmästyin kuinka paljon kirjoja todella on markkinoilla myös ulkomaista tekoa ...

      Poista
  3. Tämä on kyllä muistoja herättänyt kirjoitus. Minä olen lukenut alakouluikäisenä kaikki silloin ilmestyneet Nummelan ponitalli -kirjat, Haavikot ja Nea-kirjat. Silloin kaksikymmentä vuotta sitten nuo Nummelan ponitallikirjat olivat kovin suosittuja, niissä oli ehkä sopivasti sellaista sadunomasisuutta eli eivät olleet liian realistisia, sisälsivät seikkailuja ja vähän rakkauttakin. Nea-kirjat olivat kaikkein relistisempia, mutta minua suretti kovasti, miten Neaa kohdeltiin tallilla. Haavikoista en muista oikeastaan paljoakaan, ravimaailma oli minulle itselleni vieras, mutta hevoshulluna sitä ahmi kaikki mahdolliset heppakirjat. Muistelin, että Haavikot olisivat olleet Marvi Jalon kirjoittamia, mutta olin ilmiselvästi väärässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Samanlaisen käsityksen sain omalla tutustumisella, eli Nea sai paljon lantaa päälleen.

      Poista