sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee



Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee, alkuteos The Wind in the Willows 1908, Aurinkokustannus 2013, suomennos Maarit Varpu, kuvitus David Roberts, sivumäärä 256.

Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee on yksi ajattomista lastensaduista. Minulle on lapsena luettu itse kirjaa ja olen katsonut kirjan pohjalta tehtyä animaatiota.

Kirja alkaa kun Myyrä ja Vesirotta kohtaavat ja Myyrä tutustuu jokeen, sen vuolauteen ja niittyjen vehmauteen.  Joenvarressa Myyrä tapaa Rotan ystävän Saukon, näkee kuningaskalastajia, uikkuja ja liejukanoja. Myyrä muuttaa Rotan luo asumaan joenvarteen.

Läheisessä Konnankartanossa asuu Rupikonna, joka on rikas, omahyväinen ja jonka mielihalut vaihtelevat nopeasti. Konna innostuu purjehtimisesta, joka kuitenkin vaihtuu ruuhella sauvomiseksi ja asuntolaivalla oleiluksi. Konna tekee matkavaunut ja lähtee matkalle yhdessä Myyrän ja Rotan kanssa. Konnan elämä muuttuu, kun auto säikäyttää vetohevosen. Konna on tapauksen jälkeen autojen ja autoilun lumoissa. Vauhti villitsee Konnan ja johtaa sen tarinan kuluessa perikatoon.

Mäyrä asuu Korvessa, jossa asuu myös Kärppiä ja Näätiä. Myyrä totuttelee elämään maan päällä. Hän eksyy Korpeen. Rotta etsii ystäväänsä ja he päätyvät vierailulle viisaan Mäyrän tyköön, jolla on laaja maanalainen asunto.

Mäyrä koittaa saada Konnaa aisoihin, mutta Konna joutuu törttöilyistään vankilaan, josta pakenee. Näädät ja Kärpät ovat vallanneet Konnankartanon, jonka Mäyrä, Rotta ja Myyrä valtaavat takaisin.

Lopussa Konna on muuttunut oikeasti.

Kirjassa eläimet kuvataan ihmisiksi. Varsinkin ruualla herkuttelu tuntuu aikuisesta humoristiselta. Rotta ja Myyrä syövät toistuvasti kinkkua, pekonia, kieltä ja munia. Mistä sianliha tulee? Se jäi minulle epäselväksi. Sama pätee kuvitukseen eräät kuvat ovat upeita, osa nerokkaita, ihan kaikista en pitänyt. Tarina on muutenkin varsin epäyhtenäinen ja kattaa useamman vuoden.

Kaikesta huolimatta Kaislikossa suhisee -teos on kestänyt aikaa, se on kaunis ja mukava kirja. Tarinassa on tärkeää varsinkin Myyrän ja Rotan ystävyys ja erilaisten persoonien kiintyminen toiseen ja luottamus. Molemmilla on omat kriisinsä, joissa toinen auttaa. Lisäksi viisas Mäyrä asettaa Rupikonnan siihen raamiin, mikä ei onnistunut poliisilta eikä vankilalta. Konnahan sai autovarkaudesta, hurjastelusta sekä poliisin vastustamisesta kahdenkymmenen vuoden vankeustuomion, joka jäi karkaamisen vuoksi suorittamatta. Kirjan alkuosa on hyvinkin auvoista ja suloista luonnon kuvausta, mutta lopussa kirjan sävy muuttuu kummalliseksi. Aikuisena minua ihmetyttää kirjan antama malli eli laittomuudet selvitetään karkaamalla, ja omaisuus vaihtaa väkivalloin omistajaa. Tuomion pituuskin on varsin mittava.

Kenneth Grahamen klassikkosatu Kaislikossa suhisee on kaikesta huolimatta säilyttänyt yli sata vuotta tenhonsa. Sen ydin on lämmin ystävyys ja ystävän tuki hädässä. Kirjan kuvitus on taidokasta ja tukee kirjan sanomaa.

Kenneth Grahame (1859 - 1932) alkusanojen perusteella kirjoitti klassikon omalleen lapselleen. Hänen eikä hänen poikansa elämä ollut pelkkää auvoa ja varsin murheellista luettavaa.


****
TV-sarja

Animaatio-sarja on hyvin toteutettu ja myös suomalaisert äänet, kuten Sanna-Kaisa Palo. Alimmassa ruudussa Rupikonna on menossa Näätien kirjallisuusiltaan. Meno ei ole kovinkaan kultturellista.

Kaislikossa suhisee on myös englanniksi gutenbergissa. Siinä on minusta yksi sellainen luku, jota ei ole käännetty ollenkaan tähän teokseen.

Kaislikon suhinaa on kuulunut myös Oksan hyllyltä.

9 kommenttia:

  1. Jokke, tämä on kaikkien aikojen ihanin♥ Sekä kirjana että animaationa!

    Pidän kirjassa kaikesta ja myös eläinten inhimillistämisestä, josta toimittaja Pyykkö on sanonut hienosti, mutta säästän sen lauseen yhteen toisen juttuun;)

    Rupikonna on varsinainen tapaus!!!

    Kiitos tästä <3

    VastaaPoista
  2. Animaatio on jäänyt minulta väliin, mutta juuri tämän painoksen kaunis kuvitus houkutteli lukemaan tätä. Näyttävä kirja. Mukavaa, että näihin hienoihin köasdikoihin satsataan ja tehdään kuvitettuja painoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis klassikoihin satsataan... kännykällä kirjoittelu on haastavaa :)

      Poista
    2. :)

      Näitä kirjoitusvirheitä sattuu mobiililla (ja muutenkin). Usein jää kirjaimia pois, luultavasti kontakti on huono.

      Poista
  3. Luin tämän vasta nyt aikuisena ja ihastuin. Ei tämä turhaan ole klassikko. Ystävyys on kauniisti kuvattu ja erilaiset persoonat pääsevät esiin. Rupikonnan ystävien lojaalius on liikuttavaa, vaikka rupikonna itse on itsekäs hölmö. Kunnon seikkailuahan tässä riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ystävät eivät jätä konnaa, ja varmasti yksi tulkinta on, että meissä jokaisessa on aimo annos rupikonnaa.

      Poista