Charles Dickens: Kolea talo

Charles Dickens: Kolea talo, Tammi, Seven 2008, sivumäärä 936. Alkuteos The Bleak House 1853, ilmestynyt jatkokertomuksena, suomentanut Kersti Juva.

Kolea talo alkaa esipuheella, joka piikittelee Kanslerinoikeutta, jossa kaikki kestää vuosikymmeniä ja maksaa kymmeniä tuhansia puntia.  Jarndyce ja Jarndyce -oikeusjuttu on raami koko kirjalle. Juttu on pyörinyt vuosikymmeniä. se koskee testamenttien rahastojen säätiöitä eikä siihen anneta lisäselvyyttä, mutta Kolea talo kuuluu oikeusjutulle. Kuten arvata saattaa kirjan loppuessa juttu ratkeaa, ja saatavat varat menevät mittaamattoman asianajajalauman kuluihin. Tavallisessa istunnossa on paikalla lordikansleri ja 23 muuta oppinutta.

Tarinassa Koleasta talosta serkukset  Ada Clare ja Richard Carstone on määrätty kanslerioikeudessa Bleak Housen holhottaviksi. Bleak Housen isäntä on John Jarndyce. Oikeusjutun lisäksi tarkastellaan minämuotoisesti Estherin tarinaa, joka polveilee varsin ennalta arvaamattomasti. Esther Summerson on orpo, jonka syntymäpäiviä ei koskaan vietetä, sillä hän on tuntemattoman äitinsä häpeä, ja äiti on Estherin häpeä tai tätä kasvattiäiti neiti Barbary moukkamaisesti hokee. Esther on kuitenkin valoisa ja hyvä ihminen.

Esther päätyy John  Jarndycen holhoukseen ja asumaan Bleak Houseen yhdessä Adan ja Richardin kanssa. Hän on lisäksi Adan seuraneiti ja hänen tukenaan. Ada ja Richard ovat tulossa täysikäisiksi, kuten Esther, John Jarndyce on yli 50-vuotias. Vanhaherra John Jarndyce on Bleak Housen isäntä, hänellä on oma Murinakoppi, jonne menee murjottamaan. JJ on kerronnan perusteella kuitenkin mukava mies, ja Bleak House on henkisesti salliva paikka, jossa monet JJ:n erikoiset ystävät piipahtavat.

Kirja on pitkälti Dickensin taiturimaista kuvausta, ja henkilökatras on sangen laaja. Monet asiat sivuavat Kanslerinoikeutta, lakimiehiä ja lainkäyttöä, ja testamenttiriitoja, johon ei edes tarvita riitaosapuolia. Gridley nimisellä miehellä on riidaton testamentti. Hänen isänsä on testamentannut tilan hänelle, mutta jossa äiti saa asua. Veljelle on annettu 300 puntaa. Kanslerinoikeus käsittelee 300 punnan lahjoitusta, niin, että jutun aloittaminen kestää kaksi vuotta, ja sitten selvitetään, onko Gridley isänsä poika. Veli on luopunut lahjoituksesta eikä ole edes vaatinut sitä, mutta kanslerinoikeus jauhaa, kunnes tila on pantattu ja menetetty ja rahat on käytetty oikeuden itselleen määräämiin kuluihin. Gridleystä tulee kyyninen "häirikkö". Useat henkilöt linkittyvät yllättävästi toisiinsa, kuten Gridleykin. Moni on kinnostunut erään varattoman asiakirjan jäljentäjän Nemon (=ei kukaan) oopiumin yliannostuksesta johtuneesta kuolemasta, Dickens kehittelee mysteeriä eteenpäin. Nemollekin saadaan nimi ja asema tarinassa. Dickensin tyylin mukaan Estherin isän ja äidin henkilöllisyys selviävät tarinan kuluessa, tarkkaavainen lukija arvaa molempien henkilöllisyyden, mutta Dickensin johdatus totuuden äärelle on mestarillista. Tämä tapahtuu kirjan puolivälissä, tämän jälkeen asetelma muuntuu ja muuttuu yllättävästi moneenkin kertaan.

Baronetti lordi Leicester Dedlock ja lady Dedlock elävät omaa jäykkää yläluokkaista elämäänsä. Heidät sidotaan sekä Estherin kohtaloon mutta myös Lontoon slummin asukkaiden kohtaloihin. Aateliskartanosta on yllättävät yhteydet  romukauppiaaseen, ampumaradan pitäjään, koronkiskojiin sekä laumaan lakimiehiä. Slummeissa elämä on hyvin raadollista, mutta vielä raadollisempaa elämä on asianajotoimistoissa. Vaikka pääpari eli Esther ja John Jarndyce ovat hyvyydessään epärealistisia hahmoja, on muu joukkio sitäkin elävämpiä ja etovampia. Lisäksi oikeudenkäyntien kiemurat, kiristys ja rahanlainaus on kuvattu siten, että kirjaa ei ole ajan hammas kalunnut. Osansa on Kersti Juvan taiturimaisella suomennoksella. Dickens on kirjoittanut ihmiset puhumaan muutakin kuin Oxfordin englantia.

Juoni on monipolvinen ja vaiheikas senkin vuoksi, että tämä on kirjoitettu jatkokertomuksena. Lopulta kaikki saadaan päätökseen, kaikki eivät selviä ruutulipulle asti vaan joutuvat ennenaikaisesti hautaan.

Hahmokatrasta
Esther Summerson on toinen kertoja ja tarina päähenkilö, joka on lämminhenkinen ja hyvä ihminen, hän on myös onnellinen. Esther on samanlainen hahmo kuin David Copperfieldin Agnes. Estheriä sanotaan Durden-muoriksi ja Mummeliksi.

John Jarndyce on tarinan toinen päähankilö (minusta), setämäinen ja järkevä. JJ:lla on pitkä pinna ja koko joukko höynähtäneitä ystäviä, kuten Harold Skimpole.

Harold Skimpole, joka on isokokoinen vastuuton vauva, joka elää lainaamalla rahaa. Hän on tehnyt siitä taiteen lajin. Skimbolen vaikutus Richardiin on huono.

Ada Clare, Bleak Housen holhokki, JJ:n ja Richardin serkku. Kiltti hissukkamainen  heikko mutta hyvä nainen.

Richard Carstone, Bleak Housen holhokki, ailahtelevainen ihminen, joka ei pysty saattamaan yhtäkään asiaa loppuun. Häntä agitoivat toisaalla Skimbole toisaalta lakimies Vholes. Adan kihlattu.

Lawrence Boythorn JJ:n ystävä. Asiallinen kaveri, joka käy oikeustaistelua naapuriaan Sir Dedlockia vastaan kulkureiteistä.

Sir Leicester Dedlock, mainio noin 65-vuotias kaveri, joka on  yläluokkainen kihdin runtelema baronetti. Jäykkä on liian joustavan kuuloinen adjektiivi kuvaamaan hänen vanhoillisuuttaan. Aatelisen ihon alla sykkii herkkä ja romanttinen sydän, rakastaa aidosti ja oikeasti vaimoaan, ja on valmis joustamaan periaatteissaankin.

Honoria eli Lady Dedlock, hän on ylpeä 45-vuotias nainen, jonka kopeus on vain ulkokuorta. Hänellä on liiaksi salaisuuksia. Osa hänen hairahduksistaan on muiden aikaansaamia. Varsin moniuloitteinen hahmo. Siskoaan miss Barbarya parempi ihminen. Neiti Barbaari kasvatti Estheriä pienenä. Hortense niminen neiti oli Lady Dedlockin seuraneiti, hyvin paha nainen.

Tulkinghorn on Dedlockien ongelmallinen lakimies, jonka peli sysimustaa törkyä. Korkkiruuvikin on suora, jos sitä verrataan Tulkinghorniin. Lakimiehistä annetaan muutenkin varsin nuiva kuva.

Keskustelu Kenge edustaa JJ:ta. Lakimiehet pyörittävät loputonta tyhjän myllytystä, jossa myös muutetaan seteleitä papereiksi. 

Guppy on murretta mongertava lakimiesharjoittelija, joka kosii Estheriä, mutta Ester inhoaa Guppya. Guppy onkii toisten salaisuuksia selville hyötyäkseen, mutta tekee työnsä huolimattomasti. Dickensillä on näitä lakimiesharjoittelijahahmoja, joista irvokkain on Uriah Heep David Copperfieldissä. Oikeudenkäynnit ja byrokratia vaativat asiakirjoja, sellaisia myy Snagsby. Nemo (ei kukaan) on yksi tällainen asiakirjojen kopioija. Hänen kuolemansa on yksi tarinan käännekohta. Gridley on oikeusjärjestelmän yksi uhreista. Hän haastoi, mutta hävisi ja lopulta kuolikin.

Bucket on uuttera viranomainen, joka ratkaisi tehdyn murhan tekijän.

Herra George on ampumaradan pitäjä, joka kuuluu hyviin. Löytää juurensa.

Rouncewellit, kuuluvat hyviin, pääosin Dedlockien palvelijoita.

Caddy Jellyby pakeni äitinsä Afrikan auttamisprojekteja ja avioitui Prince Turveydropin kanssa, jonka isällä on tanssikoulu. Isä on valtava turhake, jonka keikarimaisuutta miniä joutuu ylläpitämään.

Krook on lumppukauppias, joka ei osaa lukea.

Allan Woodcourt, haavuri tai "kirurgi", hän kuuluu tarinan hyviin henkilöhahmoihin. Estherin ikäluokkaa. Woodcourtin leskiäiti on myös hyvä ihminen.

Smallweed, rahanlainaaja, kitsas ja ahne mies, jonka tavoitteena on hyötyä muista, saada kaikki rahat ja ajaa muut perikatoon. Smallweed pääsee Krookin papereihin käsiksi tämän kuoleman jälkeen, sillä hän on Krookin ainoa sukulainen.


Koleassa talossa on monia teemoja ja yllättäviäkin. Rahankerääminen, lainaaminen ovat hyvin keskeinen teema. Rouva Jellyby kerää rahaa Afrikkaan, vaikka oma perhe ja talous ovat sikin sokin, Afrikka on rouvalle tärkeä, mies on syrjäytynyt ja kehottaa varomaan ihmisiä, joilla on kutsumus. Luultavasti apu ei mene lainkaan perille ja lopulta projekti raukeaa. Kirjassa puhutaan Borriobola-Gha:sta, joka lienee fiktiivinen alue Nigerin lähellä. Afrikkahanke vie Jellybyn kaiken ajan, lähinnä on kyse pelkästään kirjeenvaihdosta. Hyväntekijöitä on muitakin, herra Qualen kutsumus on hurmioitua kaikkien muiden hankkeista.

Charles Dickens (1812 - 1870) lienee kautta aikain yksi parhaimmista romaanikirjailijoista. Sain luettua Dickensin Oliver Twist -teoksen vasta kolmannella yrittämällä. Teos on kuitenkin loistava. Dickensin Suuria odotuksia -teoksen luku onnistui jo ensi yrittämällä, kuten David Copperfieldinkin. 

Kolea talo on minusta Dickensin (lukemistani) teoksista ehkä virtuoosimaisin. Juoni sitoo yhteen eri kansankeroksen väkeä, ja pienet pyörteet tarinan virrassa on mestarillisesti toteutettu, välillä purot ehtyvät välillä ne ryöpsähtävät valloilleen. Dickensin henkilökuvaus perustuu tarkkuuteen, realismiin, mutta on osin koomista. Tyypillistä on se, että hyvät kuvataan valoisina ja pahat hieman tummempina. Dickensin romaaneissa samoin kuin kuin vastaavissa 1800-luvun romaaneissa (Bronten Kotiopettajattaren romaani) on yllätyksellinen juoni. Juonilankojen juoksutusta on parhaimmillaan nyky tv-sarjoissa ja elokuvissa. 

Minusta Dickens ei ole erityisen kovassa "huudossa" blogistaniassa eikä Suomessa. Hänen teostensa virtuoosimainen sanankäyttö ja laajojen henkilökatraiden paimentaminen olisi opiksi monelle nykykirjailijalle. Kuten mestarikitaristin tai -rumpalin kädenliikkeet, ovat mestarikirjailijan sanansäilän viillotkin varsin pieniä, mutta osuvia. Dickensin romaaneissa pituudessaan huolimatta ei ole mitään ylimääräistä, monissa luvuissa asiaa voidaan käsitellä oudosta kulmasta, kunnes lukijalle valkenee, että ollaan suoraan tapahtumien pyörteissä ja asian ytimessä.

Hesarin arvio on täällä.
Suketuksen arvio on täällä
Ainon arvio on täällä



Lainauksia:
Yllättäen Harold Skimbolen suulla on kiteytetty muutama helmi
"Köyhä ei kasvata lapsiaan, antavat rehottaa".
"Herttainen härkä jonka silmissä jokainen väri on välttämättä punainen!"

Luvussa 21 kuvataan koronkiskuri Smallweedin isoisän isän olemusta:

"kovanahkainen ja rahanahne kaksijalkaisen hämähäkki, joka kutoi verkkoja varomattomien kärpästen pyydystämiseksi ja vaani loukoissaan kunnes ne olivat ansassa. Tämän vanhan pakanan jumala oli nimeltään Koronkorko".

Lainaus täällä löytyy myös englanniksi.

Sain nimipäivälahjaksi myös kovakantisen kirjan.