Hämärien puotien kuja alkaa "Minä en ole mitään. Vain läpikuultava siluetti ...".
Yksityisetsivänä toimiva päähenkilö "Guy Roland" etsii minuuttaan, hänen muistinsa on mennyt eikä hän muista yli kymmenen vuoden takaisista asioista mitään. Kun hänen esimiehensä Hutto jää eläkkeelle, alkaa Guy Rolandin oman historian penkominen. "Roland" nuuskii jälkiään ja ankkurina hänellä on valokuva ja apunaan yksityisetsivien arkistot ja hakuteokset. Hän tapaa lukemattoman määrän ihmisiä ja näytettävänä lähinnä yksi valokuva. Hän pääsee yhä syvemmälle menneisyyteensä ja kirjan keskivaiheilla tapahtuu kuten Modianon Kehäbulevardeissa merkittävä käännekohta. Päähenkilön muisti palaa osittain ja osa tekstistä on takaumaa. Päähenkilö pystyy tunkeutumaan sodan aikaiseen Pariisiin, jossa hänellä oli kaksi henkilöllisyyttä: Jimmy Pedro Sternin ja myöhemmin viransijaisena Dominikaanisen tasavallan lähetystössä toimineen Pedro McEvoen. Kaikki huipentuu hänen vaimoonsa Deniseen, jonka kanssa he yrittävät maasta pois Sveitsiin ja sieltä Portugaliin. Lopulta päähenkilölle, jonka oikea henkilöllisyys ei aukottomasti selviä, valkenee petos Sveitsin rajalla lumisissa olosuhteissa.
Tämä kirja on hyvin samankaltainen kuin Kehäbulevardit, sillä siinäkin käännekohdan tapaus oli romaanin huippukohta. Näiden kahden romaanin mukaan tyypillisiä ilmauksia ja tavaroita Modianolle tuntuvat olevan valokuvat ja ravintolat.
Tapahtuma-aika on sodanaikainen Ranska ja tarkastelukohtana on saksalaismiehitys. Salakuljetus, toisten ihmisten kyttääminen ja pettäminen ovat tyypillistä toimintaa. Tämä esitetään hyvin epäsuorasti, mutta tämä on mielestäni tärkein teema. Romaanin henkilöt ovat kuin paperinukkeja hyvin yksiuloitteisia eivätkä lainkaan kuin lihalliset ihmiset, he eivät piirry kokonaisina. Modiano puhuu monesti huurusta: "Kukaties me lopulta haihtuisimme". Tai me olisimme vain tuota huurua ... s.194.
Päähenkilö kiertää ja kyselee ja palaa Ranskan ja Sveitsin rajalle, missä olennaisin tapahtui. Kirjan loppu on alun kaltainen sikäli että osa tarinasta jää sumuna ilmaan, edes Bora Boran aurinkoinen auer ei poista sumua eikä sumutusta.
Patrick Modianon Hämärien puotien kuja -romaani ei saarnaa miehityksen aikaisista ongelmista, mutta lopputulos kertoo kaihoisasti kaiken olennaisen ilmapiirin kuolettavuudesta.
Poimin romaanista myös Kehäbulevardeissa esiintyneitä termejä tai lauseita:
"Lihava mies istumassa keskellä sohvaa,s.141.
Kyse on kuvasta, useimmat valokuvissa olevat miehet tuntuvat olevan lihavia ja usein kaljuja.
"Minusta tuo päättyy orgioihin" s.20. Orgia-sanaa Modiano viljeli myös tässä kirjassa, mutta tässä naiset eivät olleet huoria vaan malleja ja kunniallisia malleja. Olen lukenut tämän jälkeen pari Modianoa lisää ja orgiat tavalla tai toisella aina mainitaan.
Kuolema ja katoaminen sekä varjot ovat seurausta sodasta ja miehityksestä
viimeisen kerran näin hänet miehitysaikana ... hän oli jonkun saksalaisen seurassa ss.133-134
Hänetkin murhattiin ... paljon muita ... jos laskisin kaikki nuo kuolleet ... s.137
voisimme kadottaa toisemme tässä kaupungissa näiden varjojen keskellä jotka kulkivat kiireisin askelin s. 164
Gastronomia on alkuun teemana.
"gastronomin ohuet huulet" s.21. En tiennytkään, että se on huulien ohuudesta kiinni.
Myöhemmin eräs henkilö on kultainen vatsalaukkukilpailun tuomari ja joutuu maistelemaan kymmeniä vatsalaukkuja, hän pitää gastronomian palstaa. Itse olen maistanut vatsalaukkua kerran, ja se riitti. Vatsalaukku on Ranskassa yleinen ruoka tai yleisempi kuin Suomessa.
****
Ranskalainen Patrick Modiano (s.1947) oli varsin palkittu kirjailija 1970-luvulla, ja vuonna 2014 hänen työnsä palkittiin Nobelin kirjallisuuden palkinnolla. Wikipedian mukaan hän on syntynyt vuonna 1945, mutta kyseisessä teoksessa (takakannessa) syntymävuodeksi on merkitty 1947, mikä on epäilemättä virheellinen tieto, joskus syntymävuodeksi on mainittu 1942. Tätä asiaa ihmetellään myös alkupuheessa, jonka on kirjoittanut Heikki Kaskimies. Patrick Modiano on kartellut julkisuutta 1970-luvulla, vaikka hänen esikoisteoksensa La Place de l'etoile ("Tähden paikka") sai palkintoja. Hämärien puotien kuja on hänen kuudes romaaninsa. Vaikka Modiano sai kiitosta aihevalinnastaan, tuli myös kritiikkiä. Hän oli sohaissut Ranskan saksalaismiehistystä ilman omaa kokemusta. Sekä Heikki Kaskimies että Kehäbulevardit -teokseen alkusanat kirjoittanut Tuukka Kangasluoma ovat sitä mieltä, että Modiano tarkastelee siluetteja. Minusta näin on, mutta pohjimmiltaan kaikki langat päättyvät viime kädessä saksalaismiehityksen aikaan ja ihmisten petollisuuteen ja katoamiseen. Minusta Nobelin kirjallisuuden palkinto 2014 meni oikeaan osoitteeseen.
Patrick Modianon
Kadonneen korttelin olen blogannut täällä
Villa Tristen täällä
Kehäbulevardit täällä
Tämäkin nobelisti on mennyt minulta ihan ohi. Esittelysi sai kiinnostumaan. Minun on tullut luetuksi blogiaikana enemmän uusia kirjoja kuin ennen. Nyt alkaa tuntua, että olisi aika palata vanhoihin mestareihin. Modiano voisi olla vastaus tähän.
VastaaPoistaLopun ja alun samankaltaisuus on viehättänyt minua monissa muissakin teoksissa, elämän kulku kehänä.
Näistä on aika vaikea kirjoittaa, kun näissä tapahtuu aika vähän, ja muistamattomuus on varsin yleistä, Se, pitääkö tunnelmasta, ratkaisee pitääkö kirjoista.
PoistaTämäkin.. tai ainakin joku Modianon kirjoista pitää lukea. Eipä tuo niin huonolta kirjalta vaikuta, joten taidan tämän lukeakin, Alun perinkin tuo kirjan nimi vaikutti "houkuttelevalta". Aika hauska havainto tuo kaljut lihavat miehet. Itsekin taidan lukeutua niihin, koska puntin vääntämiset on jääny viimeaikoina vähemmälle. Sopivan valaiseva bloggaus.
VastaaPoista:)
PoistaItsekään en ole ollut salilla, mutta lenkillä olen ollut aika ahkerasti. Olen lukenut Villa Tristen ja Kadonneen korttelin, molemmat ovat hieman selvempiä teoksia. Kadonnut kortteli oli minusta selkein. Näistä on aika vaikea kirjoittaa boggausta, mutta niiden etu on kirjojen lyhyys.
Modiano odottaa minulla tutustumista. Hieno arvio, joka antoi minulle jo paljon tietoa uudesta Nobelistista! Kiitos :)
VastaaPoistaToivotan sinulle rauhallista ja hyvää joulunaikaa! <3
:) ja kiitos samoin
PoistaHieno kirja ja teksti oli paikoitellen jopa runollista, kuten kirjan nimikin. Ja etsivä löytää, sillä haluan aina löytää kohdan missä kirjan nimi tulee esille. Se löytyi toiseksi viimeiseltä sivulta.
VastaaPoistaIhan kiva juttu, että Modiano haluaa pysyä tuntemattomana ja pois julkisuudesta. Kaikki eivät halua elää parrasvaloissa, vaikka kirjat myisivät paremmin, kun olisi jatkuvasti esillä mediassa. Ush, en jaksaisi sellaista.
Minulle jäi tämän kirjan jälkeen kipinä, että haluan lukea myös ne muut julkaistut Modianot.
Nyttemmin on tullut tai julkaistu suomeksi aivan "uusi" Modianokin :)
Poista