Patrick Modiano: Hämärien puotien kuja

Patrick Modiano: Hämärien puotien kuja,  Rue Des Boutiques Obscures 1978, suomentanut Jorma Kapari, Wsoy 1979, 224 sivua esipuheineen.

Hämärien puotien kuja alkaa "Minä en ole mitään. Vain läpikuultava siluetti ...". 

Yksityisetsivänä toimiva päähenkilö "Guy Roland" etsii minuuttaan, hänen muistinsa on mennyt eikä hän muista yli kymmenen vuoden takaisista asioista mitään. Kun hänen esimiehensä Hutto jää eläkkeelle,  alkaa Guy Rolandin oman historian penkominen. "Roland" nuuskii jälkiään ja ankkurina hänellä on valokuva ja apunaan yksityisetsivien arkistot ja hakuteokset. Hän tapaa lukemattoman määrän ihmisiä ja näytettävänä lähinnä yksi valokuva. Hän pääsee yhä syvemmälle menneisyyteensä ja kirjan keskivaiheilla tapahtuu kuten Modianon Kehäbulevardeissa merkittävä käännekohta. Päähenkilön muisti palaa osittain ja osa tekstistä on takaumaa. Päähenkilö pystyy tunkeutumaan sodan aikaiseen Pariisiin, jossa hänellä oli kaksi henkilöllisyyttä: Jimmy Pedro Sternin ja myöhemmin viransijaisena Dominikaanisen tasavallan lähetystössä toimineen Pedro McEvoen. Kaikki huipentuu hänen vaimoonsa Deniseen, jonka kanssa he yrittävät maasta pois Sveitsiin ja sieltä Portugaliin. Lopulta päähenkilölle, jonka oikea henkilöllisyys ei aukottomasti selviä, valkenee petos Sveitsin rajalla lumisissa olosuhteissa.

Tämä kirja on hyvin samankaltainen kuin Kehäbulevardit, sillä siinäkin käännekohdan tapaus oli romaanin huippukohta. Näiden kahden romaanin mukaan tyypillisiä ilmauksia ja tavaroita Modianolle tuntuvat olevan valokuvat ja ravintolat.

Tapahtuma-aika on sodanaikainen Ranska ja  tarkastelukohtana on saksalaismiehitys. Salakuljetus, toisten ihmisten kyttääminen ja pettäminen ovat tyypillistä toimintaa. Tämä esitetään hyvin epäsuorasti, mutta tämä on mielestäni tärkein teema. Romaanin henkilöt ovat kuin paperinukkeja hyvin yksiuloitteisia eivätkä lainkaan kuin lihalliset ihmiset, he eivät piirry kokonaisina. Modiano puhuu monesti huurusta: "Kukaties me lopulta haihtuisimme". Tai me olisimme vain tuota huurua ... s.194.

Päähenkilö kiertää ja kyselee ja palaa Ranskan ja Sveitsin rajalle, missä olennaisin tapahtui. Kirjan loppu on alun kaltainen sikäli että osa tarinasta jää sumuna ilmaan, edes Bora Boran aurinkoinen auer ei poista sumua eikä sumutusta.

Patrick Modianon Hämärien puotien kuja -romaani ei saarnaa miehityksen aikaisista ongelmista, mutta lopputulos kertoo kaihoisasti kaiken olennaisen ilmapiirin kuolettavuudesta.

Poimin romaanista myös Kehäbulevardeissa esiintyneitä termejä tai lauseita:
"Lihava mies istumassa keskellä sohvaa,s.141.
Kyse on kuvasta, useimmat valokuvissa olevat miehet tuntuvat olevan lihavia ja usein kaljuja.

"Minusta tuo päättyy orgioihin" s.20. Orgia-sanaa Modiano viljeli myös tässä kirjassa, mutta tässä naiset eivät olleet huoria vaan malleja ja kunniallisia malleja. Olen lukenut tämän jälkeen pari Modianoa lisää ja orgiat tavalla tai toisella aina mainitaan.

Kuolema ja katoaminen sekä varjot ovat seurausta sodasta ja miehityksestä
viimeisen kerran näin hänet miehitysaikana ... hän oli jonkun saksalaisen seurassa ss.133-134
Hänetkin murhattiin ... paljon muita ... jos laskisin kaikki nuo kuolleet ...  s.137
voisimme kadottaa toisemme tässä kaupungissa näiden varjojen keskellä jotka kulkivat kiireisin askelin s. 164

Gastronomia on alkuun teemana.
"gastronomin ohuet huulet" s.21. En tiennytkään, että se on huulien ohuudesta kiinni.
Myöhemmin eräs henkilö on kultainen vatsalaukkukilpailun tuomari ja joutuu maistelemaan kymmeniä vatsalaukkuja, hän  pitää gastronomian palstaa. Itse olen maistanut vatsalaukkua kerran, ja se riitti. Vatsalaukku on Ranskassa yleinen ruoka tai yleisempi kuin Suomessa.

****

Ranskalainen Patrick Modiano (s.1947) oli varsin palkittu kirjailija 1970-luvulla, ja vuonna 2014 hänen työnsä palkittiin Nobelin kirjallisuuden palkinnolla. Wikipedian mukaan hän on syntynyt vuonna 1945, mutta kyseisessä teoksessa (takakannessa) syntymävuodeksi on merkitty 1947, mikä on epäilemättä virheellinen tieto, joskus syntymävuodeksi on mainittu 1942. Tätä asiaa ihmetellään myös alkupuheessa, jonka  on kirjoittanut Heikki Kaskimies. Patrick Modiano on kartellut julkisuutta 1970-luvulla, vaikka hänen esikoisteoksensa La Place de l'etoile ("Tähden paikka") sai palkintoja. Hämärien puotien kuja on hänen kuudes romaaninsa. Vaikka Modiano sai kiitosta aihevalinnastaan, tuli myös kritiikkiä. Hän oli sohaissut Ranskan saksalaismiehistystä ilman omaa kokemusta. Sekä Heikki Kaskimies että Kehäbulevardit -teokseen alkusanat kirjoittanut Tuukka Kangasluoma ovat sitä mieltä, että Modiano tarkastelee siluetteja.  Minusta näin on, mutta pohjimmiltaan kaikki langat päättyvät viime kädessä saksalaismiehityksen aikaan ja ihmisten petollisuuteen ja katoamiseen. Minusta Nobelin kirjallisuuden palkinto 2014 meni oikeaan osoitteeseen.

Patrick Modianon 

Kadonneen korttelin olen blogannut täällä

Villa Tristen täällä

Kehäbulevardit täällä