Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru, alkuteos Girl with a Pearl Earring 1999, Otava Seven-pokkari 2013, suomentanut Arja Gothoni, sivumäärä 319.
Kansikuvassa on Johannes Vermeerin (1632 - 1675) kuva (tai jäljitelmä) maalauksesta Turbaanipäinen tyttö eli Tyttö ja helmikorvakoru. Oheinen best seller -kirja on kertomus maalauksen tytöstä ja maalauksesta, sen synnystä ja mihin kuvan maalaaminen johtaa. Muotokuva on maalattu luultavasti vuonna 1665, kirjassa maalaus saatetaan valmiiksi 1666.
Tyttö ja helmikorvakoru -teos alkaa vuodesta 1664 jolloin päähenkilö ja helmikorvakorutyttö Griet on 16-vuotias Delftin -kaupungissa. Hänen on mentävä piiaksi taitelija Vermeerin talouteen vuonna 1664, koska Grietin kaakelialalla ollut isä on sokeutunut onnettomuudessa. Vermeerillä on epäluuloinen vaimo Catharina ja iso liuta lapsia ja Griet piikoo talossa, hän on aluksi hyvä pataa vanhemman palvelijattaren Tanneken kanssa, mutta välit rikkoutuvat. Griet pääsee mestarin värien sekoittajaksi, toisaalla lihakauppiaan poika Pieter piirittää Grietiä. Vermeerin raha-asiat ovat sekaisin. Anoppi Maria Thins asuu taloudessa, hän on auktoriteetti ja omistaa varoja, mutta raha-asiat ovat hunningolla. Vermeerin vaimo on mielellään raskaana.
Kirjassa ei tapahdu juuri mitään, joten enempää tapahtumia ei voi avata. Pääpaino on Grietin tunteella, että hän toimii väärin avustaessaan mestaria ja myöhemmin ollessaan mallina. Maalauksessa Grietillä on suu auki, sininen liina päässä ja korvakoru korvassa. Näitä minusta mitättömiä "uhrauksia" käsitellään sivu sivun jälkeen. Ottaen huomioon 1600-luvun maailman Grietin asiat ovat varsin hyvin Delftin kaupungissa. Juoneen on ympätty rikas Van Ruijven, jonka käsi kerran kouraisee 17-vuotiaan tytön reittä, jossa tosin on monta vaatekerrosta peittona. Teko on väärä, mutta onneksi mitään muuta ei tapahdu.
Kiinnostavaa ovat viittaukset eräisiin maalauksiin, jotka löydät wikipedian artikkelista täältä.
Vermeerin värien sekoitus ja maalaustyö olivat minusta myös uskottavia. Sen sijaan ämpäreillä veden nostaminen kanavasta, mattojen tamppaus sekä lihan kääriminen paperiin eivät tuntuneet minusta 1600-luvun elämältä. Talossa on toistakymmentä lasta ja Griet vain huomaa, että Cornelia on ilkeä. Minusta lapset olivat liian näkymättömiä.
Filminä tämä on ollut varmasti visuaalisesti hieno. Vermeerin maalaukset ovat upeita, mutta kirja minusta oli hieman hampaaton ja unettava. Grietin kerronta olisi ollut uskottava, jos hän olisi ollut moderni 2000-luvun nainen. Uskottavuutta alensi myös se seikka, että täysi-ikäinen Griet ei osannut lukea eikä kirjoittaa eli miten kirja olisi voitu ylipäätään raapustaa.
*****
Wislawa Szymborska Nobel-runoilija vuodelta 1996 viittaa Vermerin maalaukseen maitotyttö kokoelmassaan Täällä.
Olen lukenut tämän joskus kauan kauan sitten... Totta, tarina on hieman anakronistinen juuri siinä mielessä, että tytöllä on ehkä Vermeerin aikaan verrattuna hieman liian moderneja ja emansipoituneita ajatuksia päässään. Muistan kuitenkin pitäneeni tunnelmasta.
VastaaPoistaKirja oli minustakin suhteellisen mukava, mutta alun jälkeen oli paljon "tyhjästä" valittamista. Ehkä tämäkin on tyhjän valittamista, että valittaa tyhjästä :)
PoistaLuin tämän kauan sitten ja muistan ihastuneeni maalauksien synnyn kerrontaan ja pitäneeni kirjasta.
VastaaPoistaMaalauskohdat olivat minustakin mukavia, ja filmi on luultavasti komeaa katsottava, sillä Vermeerin maalaukset ovat upeita.
PoistaJokke, aivan mahdottoman hyvä ja reipas arvio tästä kirjasta! :))
VastaaPoistaLuin Tytön ja helmikorvakorun heti sen ilmestyttyä suomeksi... En muista siitä juurikaan muuta kuin että se johdatti minut tutkimaan Vermeerin maalauksia, joihin ihastuin kovasti! :)
:)
Poista