Jari Tervo: Jarrusukka

Jari Tervo: Jarrusukka, Kirjakauppaliitto 2013, kirjan ja Ruusun päivä kampanjakirja, kaksi osaa, 118 sivua. Tämä formaattikirja on vastaava kuin viime vuotinen Tuomas Kyrön Miniä.

Tervon teos lähtee käyntiin kulttuurialan tohtorimiehen pulmalla: joulunäytelmän vauva on kuumeessa, myös ylipirteänä ja epäpätevänä yläkoulussa historian opettajana touhuava perheenisä käy ylikierroksilla. Seimessä sijainen pitää olla, vaikka vauva ei kuvaelmassa paljon näy, se on koko kuvaelman tärkein henkilö.

Mies ei etene muidenkaan näyttelijöiden valinnassa, mistä löytyisi itämaan viisaita miehiä, ja neitsyt, tämä on kaikki käsitelty tervomaisella otteella "Itämaan tietäjät vaikenivat tupakkaepisodin loukkaannuttamina, mutta suostuivat epäilemään, ettei kukaan luokan tytöistä halunnut leimautua neitsyeksi". s.21. Ositus vuotaa, kun "itämaan tietäjät ilmoittivat sairastuneensa nuhaan. He toivoivat sen jatkuvan joulun yli" s.24

Mies etsii maanisesti näyttelijöitä, ja se johtaa ylilyönteihin.

Toisaalla tohtorin vaimo ydinperheen poliisi-äiti Asta-Linnea Kiuru kaihoaa menettämäänsä kolmatta lasta, ja mankuaa mieheltä "Hedelmöitä minut".
***
Ennen kuin loppuun päästään käydään poliisilaitoksella selvittelemässä asioita, tutustutaan jarrusukkiin, ja sen omistajaan, saadaan katsaus yläkoulun historian opetuksesta, Kolmannen miehen lääkeongelmasta, koulun käskysuhteista, tutustutaan mukaviin naapureihin, ja saadaan tietoa Itäkeskuksen monikulttuurisuudesta.

Sana jarrusukka esiintyy monesti teoksessa, mutta ensimmäisen kerran se mainittaneen sivuilla 40 ja 41.
Kysyin tiesikö rouva Lindsten, mikä oli jarrusukka oli? s.40, tiesihän Signe-rouva, kun jalassa jarrusukat itsellänkin olivat, ja siihen todetaankin, että "Elämä, tuokio jarrusukkien välillä" s.41
***
Henkilökohtaisesti tunnustan, että en pitänyt kirjasta lainkaan, se oli hyvin kirjoitettu, hauska, ja ajoin erittäin jännittäväkin, siinä oli loistavia havaintoja koulusta, kerrostaloyhteisöstä ja elämästä.

Mutta pääongelma on tämän bloggarin korvien välissä. Siinä tehtiin huumoria asioilla, joiden tällaista käsittelyä en pidä korrektina. Kuten yleensä tiedän olevan makuasioissa vähemmistöä. Luultavasti siis kirja saa myönteisen vastaanoton ja kiitosta nokkeluudestaan.
***
edit klo 16:45
Älkää tämän antako lannistaa hieno kampanja jotain saa ilmaiseksi, hyvä kirja, hyvä kirjailija, saa kokemuksia, ja saa testattua onko kovempi huumorintaju kuin tällä puupäisellä bloggarilla.

Kun kirja on ollut jonkin aikaa markkinoilla kirjaan ne kaksi asiaa, mitkä rassaavat, mutta ne liittyvät niin olennaisesti juoneen niin en vielä mainitse :)

Tervon Troikan arvio on  täällä
Pyhiesi yhteyteen arvio täällä.
Hotakaisen Kantajasta, Kirjan ja Ruusun päivän kylkiäisestä on blogattu täällä.
***
Kunnianosoituksena Jari Tervolle, tässä pähkinänkuoressa, mitä hänestä julkisuuden kautta tiedämme

Jari Tervo

Näkyvin toimi Jari Kalevi Tervolla on jokaviikkoinen Uutisvuodon kapteeni, jossa sanavalmiin kapteeni Tervon voittoprosentti on yli 50%. Jari Tervo on älykäs ja humaani kirjailija, joka taannoin valittiin vuoden taksiasiakkaaksikin. Tervolla ei ole tiettävästi ajokorttia ja hän lienee käynyt siviilipalveluksen. Jari Tervo on nettitietojen mukaan on syntynyt Rovaniemellä 2.2 1959. Koulutukseltaan hän on humanististen tieteiden kandidaatti pääaineena ollut kotimainen kirjallisuus. HuK tutkinto oli vanha yliopiston välitutkinto. Voi olla, että tiedo ei pidä paikkaansa, mutta yo-todistuksessa oli varsin monta laudaturia.
Jari Tervo valmistui toimittajaksi Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulun kautta. Jari Tervo kirjoitti pitkään Ilta-Sanomiin eli oli vuosina 1984 - 1995 lehden kotimaan uutistoimittajana. Tervolla on vaimo ja lapsi.
Kirjailijaksi ei tulla yhdessä yössä ja haluamalla, Jari Tervo aloitti runoilijana jo opiskeluaikanaan. Jari Tervo on julkaissut viisi runoteosta, ensimmäisen Tuulen keinutuolin vuonna 1980, Intialainen lippalakki -teoksen jälkeen (1999) Tervo ei ole julkaissut runoteosta. Näiltä ajoilta on peräisin ensimmäinen (tunnettu) palkinto, Tervo voitti J.H Erkon kirjoituskilpailun vuonna 1979 (ei siis J H Erkon palkintoa vuoden parhaasta esikoisteoksesta).
Vapaana kirjailijana Tervo on ollut vuodesta 1995 alkaen.  Tervo tunnettiin kirjailijauransa alussa satiirisista teoksista kotikaupungistaan Rovaniemestä. Nämä ovat kirjoitettu 1990-luvulla,  Jari Tervo julkaisi vuonna 2000 päiväkirjan Kallellaan, joka käsitteli poikansa syntymää. Tästä voi päätellä, että hän asuu pääkaupunkiseudulla ja nykyisin hän kirjoittaa fiktiivisiä historiallisia romaaneja, ja poliittista satiiriakin, kuten Myyrä (2004), Ohrana (2006) joka kertoo mm. jatkosodan aiksen "rakkauskertomuksen", Troikka (2008), joka kertoo kansalaissodan jälkeisistä salahankkeista sekä satiirinen politiikasta kertova Koljatti (2009), jossa pääosissa on Pekka Lahnanen sekä uusin Layla (2011), joka käsittelee kurdinaista ja kurdeja.

Jari Tervo ei ole (vielä) saanut Finlandia-palkintoa, joka jaetaan vuoden parhaimmalle kotimaiselle teokselle kolmesta ehdokkuudesta huolimatta, käteen on kuitenkin läiskähtänyt kuitenkin sekä Kalevi Jäntin palkinto vuonna 1993, kahdesti Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinnot vuosina 1994 ja 1999, sekä vuonna 2005 WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto. Jari Tervo kirjoittaa Wsoy:lle.