Eeva Nikoskelainen: Hytösen oireyhtymä, Tammi, 1996, pokkaripainos 2010, 39 lukua, ja 267 sivua. Kannen kuva Hannu Riikonen Vuoroin vieraissa, joka sopii kirjan teemaan nasevasti.
Eeva Nikoskelaisen Hytösen oireyhtymä on kertomus lastenlääkäri Pentti Hytösen (48 v) urasta, avioliitosta ja elämästä muutaman vuoden ajan. Pentti Hytönen on urautunut avioliitossaan rubiinisormuksisen Aila-vaimonsa kanssa, työssään ja ihmissuhteissaan. Aila on viikoittain kampaamossa käyvä lukion englannin opettaja, kahden tyttären äiti, mielellään lääkäreiden illanistujaisissa juoruava nainen. Pentin ote urasta ja avioliitosta on kirpoamassa, elämänjano ehtyy, vatsa kasvaa, eikä seksi suju, siinä Hytösen oireyhtymä.
Teoksen on mielenkiintoisia havaintoja ylemmästä keskiluokasta ja sen asenteista. Minulle ylemmän keskiluokan kokkarit, ulkomaanmatkat, golf-kerhoilut, lasten musiikkiharrastukset, ja ylioppilasjuhlat ovat jokseenkin vieraita, tuskin pääsen niitä kokemaankaan. Näitä ja rubiinisormusten ostamista, kampaajalla käyntiä raportoidaan suurella pieteetillä. Kuvaus osoittaa hienosti sen, että tässä suoritetaan elämää, ei enää kiihkeästi eletä.
Eeva Nikoskelainen vie tarinaa eteenpäin kuin juna. Junan vaunujen kalustus ja toiminta kuvataan tarkasti: Marfanin oireyhtymän tutkiminen, taustapäivystykset, osastopalaverit, virkaspekulaatiot, lauantaiset kokeiden korjaamisett, hiusten värjäämiset, perikunnan mökin korjaaminen, kolleegoiden sairaskohtaukset, sekä esikoisen poikakaverin nikkarointitaidot. Asemapaikoilla on välin katsauksia aviosiippojen nuoruteen. Kaksisataa sivua puksutetaan dieselillä, mutta viimeiseen 67 sivuun kiihdytetään sähköllä ja raportoidaan molempien siippojen syrjähypyt, sekä auvoinen avio-onni Pentin viisikymmenpäivän kunniaksi.
Kirjan miljöö on luultavasti Helsinki ja mökki. Perhe on normaali ydinperhe: äiti, isä ja kaksi lasta, jotka ovat tunnollisia lukiotyttöjä. Kuopuksen paino-ongelmaan alussa viitataan, mutta luultavasti kuopus oppi pitämään englannin opettajan valmistamista laadukkaista herkuista, joten yhteiskuntaa pönkittävä keskiluokan elämä voi jatkua seuraavaan sukupolveen.
Tarinan todellisuuspohjaan en haluaisi uskoa. Lääkärit, kuten Penttikin, kuvataan kokkareilla viinaa hörppiviksi golfista pitäviksi uraohjuksiksi, jotka vähentävät hermostumistaan beetabloggareilla. Aila on teflonpintainen pintakulttuurissa kylpevä elämää suorittava uravaimo ja opettaja, jolla kampaus on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti