Frederick Marryatin (1792-1848) Merirosvo, 192 sivua, Nuorten Toivekirjasto NTK n:o 54, 1955, alkuteos The Pirate, 1836. Tämän kirjan kansikuva on minusta yksi uljaimpia ja hienoimpia.
Teoksessa ei ole takakansitekstiä, mutta sisäsivulla lukee "kertoo kaksoisveljien tarinan". Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin 1800-luvun alkuun, joskin alun haaksirikko, jossa kaksoisveljet joutuvat erilleen tapahtuu 1790-luvulla. Kirjan meriaiheiset yksityiskohdat pitänevät paikkaansa, sillä Marryat on toiminut meriupseerina. Vaikka kyse on "poikakirjasta", siinä on varsin ironinen sävy. Teos laittaa minusta Marryatin brittiläiseen kirjalijaperheeseen sen saumattomaksi osaksi.
Kirjan alkuluvuissa kuvataan Sirkassianin haaksirikkoa, josta lähtee pelastusveneellä toinen poika. Toinen poika jää laivalle, jossa Judy niminen musta imettäjä pitää hänet hengissä. Lapsen kanssa on myös Coco niminen musta. Kolmikko päätyy vanhanpojan herra Witheringtonin luo, kun kyseessä on hänen serkkunsa kaksoispojat. alkaa hurja huhumylly, jonka käynnistää Witheringtonin vanhapiikasisko, joka kirjoittaa näin veljelleen "PS. Lady Betty and I both agree that you are very right in hiring two black people to bring the child into your house, as it makes the thing look foreign to the neighbours, and we can keep our own secrets". Vanhatpiiat ovat usein väärässä, ja todella tämä oli serkkunsa lapsi Edward Templemore, ja vartuttuaan Edward valitsi laivaston ja pestautui merille.
"Edward
Templemore pursues his career, Mr Witherington grows older and more particular,
and his sister Moggy amuses herself with Lady Betty’s remarks and her darling
game of whist". Vanhapiika voi sitten keskittyä whistin pelaamiseen. Tässä näkyy ironian perusväritys, joka hallitsee kirjan alkuosaa. Kirjan alkuosa on minusta varsin vaikuttavaa.
Merirosvo sisältää alun teemojensa jälkeen tyypilliset poikakirjaelementit. Tässä pitää huomata kirjoitusajankohta. Merirosvo on kirjoitettu Robinson Crusoen jälkeen, mutta ennen Aarresaarta ja Tarzania. Lisäksi Mark Twain kirjoitti Prinssi ja Kerjäläispoika -teoksen tämän jälkeen, kuten C.S Lewis Hevosen ja pojan, niissä molemmissa on kaksoset (erillään, eivät tiedä toisistaan). Tässä tosin kaksoset eivät vaihdu. Merirosvossa ollaan autiolla saarella kuten Robinsonissa, mutta vain tovin verran, mutta uskonnollinen Francisco on "Franciscon sysän heltyi ilosta ja kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan" s.104. Tarzaniin yhteys löytyy juonen käänteistä ja varsin pitkästä alusta, sekä siitä, että Francisco sivistää itse itsensä ensin orjalaivassa ja sitten merirosvolaivassa.
Francisco ja Edward saavat molemmat miesten kunnioituksen. Merirosvolaivassakin oli varsin monikulttuurista väkeä, päällystönä englantilaisia ja skandinaaveja, miehistönä portugalilaisia, brasilialaisia, maltalaisia, ja mustia. Tämä on minusta miltei ainoa kohta, joka on syrjivä. Muut kohdat tuovat esille rodullista epätasa-arvoa nimeenomaan ongelmana, jolle ei ole perustetta. Aarresaaren yhteys on merirosvous, merirosvojen välien selvittelyt ja aarre.
Klassinen poikakirja, jonka nykyistä asemaa en tiedä. Tämän kirjan luin vasta ensimmäisen kerran.
Se on englanniksi Gutenbergissä täällä.
***
Kapteeni Danin sivuilla on tänne linkki täällä.
Kirjan takakannessa on maininta, että kirja on tarkoitettu 10-14-vuotiaille
pojille ja se pätee kyllä kirjan loppuosaan, se on tyypillinen poikakirja. Edward menee merille, iloisen luonteenlaadun vuoksi hän ylenee ja on pian Enterprise -nimisellä aluksella ja ajaa takaa merirosvoaluksia, ja armastaa salatapaamisin katolista neitoa Claraa. Francisco joutuu olemaan toisaalla merirosvoalus Kostajalla, jossa lukee äitinsä Raamattua, ja arvostelee merirosvokapteenia. Mustat ovat hänen puolellaan. Tilanne ajautuu konfliktiksi, jonka seurauksena Francisco jätetään yksin saarelle. Francisco osoittaa neuvokkuutta, ja erään toisen haaksirikon ansiosta hän tekee lautan ja saa haaksirikkoutuneet mustat puolelleen, ja pääsee Eurooppaan ja pestautuu töihin. Monien sattumusten kautta merorosvot hyökkäävät saarelle, jossa asuu Francisco, joka siepataan. Sattumusten seurauksena laivalla on lisäksi siepattu Clara. Loppuselvittelyissä rehdit seulotaan konnista, neito valitsee omansa ja aarteet jaetaan. Kirjan juoni on erittäin jännittävä.
Merirosvo sisältää alun teemojensa jälkeen tyypilliset poikakirjaelementit. Tässä pitää huomata kirjoitusajankohta. Merirosvo on kirjoitettu Robinson Crusoen jälkeen, mutta ennen Aarresaarta ja Tarzania. Lisäksi Mark Twain kirjoitti Prinssi ja Kerjäläispoika -teoksen tämän jälkeen, kuten C.S Lewis Hevosen ja pojan, niissä molemmissa on kaksoset (erillään, eivät tiedä toisistaan). Tässä tosin kaksoset eivät vaihdu. Merirosvossa ollaan autiolla saarella kuten Robinsonissa, mutta vain tovin verran, mutta uskonnollinen Francisco on "Franciscon sysän heltyi ilosta ja kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan" s.104. Tarzaniin yhteys löytyy juonen käänteistä ja varsin pitkästä alusta, sekä siitä, että Francisco sivistää itse itsensä ensin orjalaivassa ja sitten merirosvolaivassa.
Francisco ja Edward saavat molemmat miesten kunnioituksen. Merirosvolaivassakin oli varsin monikulttuurista väkeä, päällystönä englantilaisia ja skandinaaveja, miehistönä portugalilaisia, brasilialaisia, maltalaisia, ja mustia. Tämä on minusta miltei ainoa kohta, joka on syrjivä. Muut kohdat tuovat esille rodullista epätasa-arvoa nimeenomaan ongelmana, jolle ei ole perustetta. Aarresaaren yhteys on merirosvous, merirosvojen välien selvittelyt ja aarre.
Klassinen poikakirja, jonka nykyistä asemaa en tiedä. Tämän kirjan luin vasta ensimmäisen kerran.
Se on englanniksi Gutenbergissä täällä.
***
Kapteeni Danin sivuilla on tänne linkki täällä.
Blogauksesi perusteella vauhdikas ja täynnä juonenkäänteitä tämä. En ainakaan muista lukeneeni teosta. Yllättävää, sillä olen aina pitänyt meri-aiheisista kirjoista. Ja merirosvoista.
VastaaPoistaPiditkö kirjasta? En pysty lukemaan sitä rivien välistä.
Oletko muuten lukenut Hornblowereita? Nyt muutaman lukeneena luulen sinun pitävän niistä.
Sattuipa hyvin muuten, sillä uusimman blogiarvontani voitti merirosvoaiheinen kirja. Siitä piakkoin arviota.
Kirja on hieman kaksijakoinen, aluksi on ironisoidaan tätä ikäneitojen moralisointia, sitten kuvataan merirosvoalusta, ja lopussa on oikeudenkäynti.
VastaaPoistaMinusta kokonaisuudessaan hyvä kirja, jossa on monia hyviä jaksoja. Olen lukenut lapsena NTK-kirjan Kapteeni Cookin seikkailusta, ei tämä ihan siihen yltänyt, mutta voi olla ikärasitusta, mutta minusta oikein kelpo kirja.
Toisekseen tässä minusta on ensimmäisenä tämä kaksoset -teema, joskaan sitä ei kovastikaan jalosteta, vaan jalostus tapahtui Twainin Prinssi ja kerjäläispojassa, ja itsensä sivistys ja moraalinen paremmuus jalostui Tarzanin ykkösosassa :)