Atlasperhonen, Sonja Berg Pleijel

Atlasperhonen, Sonja Berg Pleijel, 157 s, 1972 alkuteos 1971 Atlasfjärilen, TAM TAM -kirjat Tammi

Kirja on Sonja Berg Pleijelin tekemä. Takakansi-alion mukaan se kertoo hänen lapsuudestaan Jaavassa vuonna 1941. Teemoja ovat rotujen eriarvoisuus ja taloudellinen riisto. Takakansitekstistä poimin lauseen "Tuleeko Sartosta minun työläiseni". Ei tainnut tulla, tuli toinen maailmansota ja Indonesia itsenäistyi. Sitä ennen se oli Hollannin siirtomaana Alankomaiden Itä-Intia. Itse asiassa lainaus on suoraan kirjasta päähenkilön mietteitä.

Kirja kertoo valkoisista lapsista  Janista ja Atista, Pearlista, jotka ovat hieman toisella kymmenellä ja näiden perheistä, paikallisista palvelijoistaan, heidän lapsistaan ja epätasa-arvosta. Janin ja Pearlin perheet ovat erityisen rikkaita, isät omistavat kahviplantaaseja, Janin perheellä on palvelijoita, myös uskollinen Mangon. Janin äiti on sairaalloinen, kärsii malariakohtauksista ja kireistä hermoista. Jan änkyttää, Ati on myös valkoinen, ja tytön isä on Janin palveluksessa. Atin käytös on hyvin oikullista. Janin perhe on hollantilainen tai äiti on ruotsalainen. Pearl taas on reipas tyttö, jolla on punainen tukka ja kesakoita, joiden vuoksi häntä kiusataan. Atiin liittyy epärehellisyyttä, mutta myös haurautta. Atlasperhonen tai sen toiminta on eräs kirjan teema.

Kirja on syrjinnän vastainen. Jo seuraavasta lainauksesta se selviää. Mutta -lause kertoo totuuden, se kumoaa siten Janin isän toteamuksen. 

”Totta kai jaavalaiset ovat yksinkertaisia ja valkoisia isäntiään paljon huonompia, isä sanoo aina. Mutta kuitenkin he ovat vahvoja. He kantavat uskoa sydämessään”. s. 8.
Valkoiset ovat vahvuudessaan heikkoja. Janin ruotsalainen äiti on sairas, ja Jan pelkää yöllisiä ääniä.  Tämä on selvä viittaus heikkoudesta. Jania, joka on yksitoistavuotias, palvelee yksitoista palvelijaa: Jania kylvetään, yksi kuivaa, toinen antaa puhtaat vaatteet....

Jatkossa asetelma vielä selkiytyy ja toimii enteenä Indonesian itsenäistymiselle "tuo ruskea käsi ojentui nostamaan kadulta Atin koulukirjoja. Hento alamaisen käsi, johon äkkiä tuli voimaa kun se -ensimmäistä kertaa - kieltäytyi noudattamasta hallitsijansa määräystä". s.22. 

Palvelijan olisi pitänyt noudattaa keskenkasvuisten valkoisten määräyksiä. Kolonialismi on huono järjestelmä. Janin isän mukaan paikallisten lapset ovat "likaisia" ja "kasvattamattomia". Ehkä puhdasta vettä ei ollut eikä valkoisten palvelusta jäänyt aikaa kasvatukseen, mutta Jan leikkii myös Mangonin lapsenlapsen Sarton kanssa, joka on aivan tavallinen lapsi.

Magnonin nimeen kuuluu seuraava sukkeluus
"Jälkiruuaksi Mangon kuori hänelle mangon" s. 32

Kirjan juoni on varsin yksinkertainen, mutta teokseen liittyy jatkuvia huomioita eriarvoisuudesta ja asioiden rinnastamisesta toisiinsa. Japanin hyökkäys Jaavalle ja siirtomaanisännyys rinnastetaan toisiinsa, termiittiyhteisöä ja emämaata, kuningattaria ... Juonessa tarkastellaan toisaalta Janin ja Atin koulunkäyntiä, äidin timanttisormuksen katoamista. Atin maahan heittämät kirjat katoavat, ja Lu Wongin panttilainaamosta löytyvät. Lu Wongin "kaupasta" Jan ostaa kummituseläin Civin. Japanilaisten hyökkäys aikaansaa valkoisissa isännissä levottomuutta ja muuttohalukkuutta Australiaan, siirtomaaisäntä Hollantihan on Saksan miehittämä jo 10.5.1940 alkaen tässä eletään loppuvuotta 1941. Nationalistien toiminnan nousua tarkastellaan Sarton kautta. Näkökulmia on ehkä liiankin paljon, ja kaikkitietävän kertojan paatoksellisuus on miltei liian raskasta ja pienillä lapsilla on liian isoja ajatuksia.

Eräs juonen ulottuvuus on än-än-änkyttävän ja epävarman Janin ymmärrys epäoikeudenmukaisuudesta ja vääristä epäilyistä, jotka kohdistuvat perheen autonkuljettajaan. Pearl on myös epäsuosittu kesakkoinen punapää, mutta reipas ja älykäs tyttö. Ati taas on ongelmakimppu ja varas. Sarto on reipas ja reilu, mutta alkuasukas ... Lopussa Jan ei enää

Teoksessa on paljon mainintoja historiasta, ja paikallisten olojen kuvausta. Kukkotappeluakin kuvataan. Kirjalija on itse ollut lapsi Jaavassa (takakannen mukaan, mutta 1909-1922 eli juuri 11-vuotiaana). Atlasperhonen mainitaan kirjan loppuosissa, minusta nimi ei ole osuva. Paikallisten olojen ja luonnon kuvaus on minusta sen sijaan hyvää. Kertoja on taas liian kaikkitietävä. Kirja on lasten kirja, jota vaimoni suositteli minulle. Luultavasti lapsi tajuaa eri tavalla eriarvoisuuden kuin aikuisena, kirjassa ei toisaalta ole kahta tasoa, on vain eriarvoisuus. Tosin yhteisössä ihmiset ovat systeemin roolien vankeja, ei itsessään aina hyviä tai pahoja.

***
Sonja Berg Pleijelistä etsin tietoja ja ruotsinkielisestä wikipediasta löysin. Sen mukaan hän olisi syntynyt 1909 Jaavassa, asunut kirjan tapahtumapaikassa Surabajassa (Surabaya) ja muuttanut Ruotsiin 1922. Isä olisi ollut ruotsalainen kahvinviejä ja äiti hollantilainen "jaavalainen". Eli tässä Atlas-fjärilen teoksessa, Janin isä on hollantilaissukujuurinen ja äiti ruotsalainen ja teos käsittelee aikaa, jolloin kirjailija ei ole ollut tiettävästi Jaavalla. Teos siis ilmestyi 1971, jolloin kirjailija oli 52-vuotias. Kirjailija wikipedian mukaan kuoli 1996. "Ruotsalaisten kääntäjäsivujen" teksti täällä vahvistaa tiedot. Eli syntynyt Surabayassa Jaavalla, Ruotsiin 1922, naimisiin matemaatikon kanssa, asunut Ruotsissa ja USA:ssa.
***
Teos on minusta hyvin ruotsalainen, tavalla, jonka 1970-luvun ruotsalaisen maailmantietoisuuden ymmärrän. Pohjoismaisen katsantokannan mukaan katsotaan kaukaa ja välin ylhäältä. Kirjan kirjoitushetkellä Indonesia oli ollut jo miltei kolmekymmentä vuotta itsenäinen. Siirtomaa oli itsenäistynyt.
***
Kolonialismi minun tulkintani mukaan perustuu epädemokratiaan. Se, että siirtomaaisännistä päästiin, ei monestikaan kovin nopeasti muuttanut maita Auvoloiksi onnen tyyssijoiksi. Haasteita demokratiakehityksessä on, mutta miten juurruttaa toinen parempi systeemi.

Useissa toimissa tarvittaisiin Niiskun toivomaa "oikaisukonetta", joka kertoisi ovatko aiotut toimet oikeita vai vääriä. Toinen viite Taikurin hattuun on kummituseläin Civi, joka syö muurahaisleijonia (myös muodossa muurahaiskorento).