Seita Vuorela: Karikko

Teoksen nimi ja kirjan kansi varsin huonosti kuvaavat teosta

Seita Vuorelan Karikko on Wsoyn 2012 painama nuorten kirja, jossa on 357 sivua.

Teoksessa pääosissa on veljespari Mitja ja Vladimir, jotka päätyvät viimeisen rannan leirintäläävään äitinsä ja asuntoautonsa kanssa. Teos etenee luvuittain, jossa on  eri kertojia, eri kerrontatyylejä ja eri aikatasoja. Kronologisesti etenevät Siilo-luvut, eli Siilo 1, Siilo2, .. Siilo 15 ja se liittyy Vladimirin kuvaamaan graffittitapahtumaan siiloilla. Nämä luvut on ripoteltu pitkin kertomusta, ja ne siis ovat tapahtuneet menneisyydessä. Maagisessa nykyisyydessä eletään rantaelämää eri näkökulmin. Kovinkaan tarkasti en viitsi määritellä henkilöhahmoja enkä näkökulmia, sillä se paljastaisi monta yllätystä ja juonta ei ole uudesta kirjasta syytä lainkaan paljastaa, en halua katkaista mielenkiintoisen tarinan koukkuja. Maagisuus ja tarinan kertoja sekä Tuonelan virta yhdistävät teoksen teemoja Parvelan Sammonvartijat -sarjaan, mutta nykykirjat on monesti samantyyppisiä esim Wahlin Ruotsia idiooteille, Niemen: Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä jopa elokuva American beauty ja tv-sarja Lost. Jo alussa selviää, että nuori kuolee tarinassa, vaikka "lapset eivät kuole", ja "pojat eivät lakkaa kiipeilemästä, eikä kuolemasta"

Veljesten välejä hiertää joku, ja Vladimir on kuvaajastalkkeri, Mitja juoksija ja graffittitaiteilija. Siilotekstien välillä lienee Vladimirin ottamia otoksia, makuasia pitääkö kuvista, minusta kokeilemisen arvoinen idea.

Leirintäläävällä Mitja ajautuu rantapoikien yhteisöön Hylkyihin, jossa vallitsevat villien normit. Kapteeni on pomo, ja poikien nimet ovat haaksirikkoaluksia, esimerkiksi Lucitania. Pojat varastavat ruokansa, rummuttavat ja tanssivat. Tässä siis suora yhteys Kärpästen herraan. Kärpästen herrassa saari oli suljettu, ja ryhmän muodostuksen jälkeen alkukantaisuus otti vallan, toki siihen liittyi samoja elementtejä kuin tässä. Toisin kuin Kärpästen herrassa, tässä on tarina veljesten valinnoista, ja verisestä siteestä heidän välillään, muu on tavallaan rekvisiittaa myös lopun vimmainen välien selvittely, jossa Karikolle ohjataan laivoja ja Medusa-niminen hylky ottaa oikeuden omiin käsiin.

Minusta huomionarvoinen kirja, johon kannattaa tutustua. Kirjassa on todella rikottu kerronnan kaavaa, mikä on tosin tyypillistä nykyisin, Vähemmistönä on pertsakilu-kerronta. Nuoremman lukijan silmin en osaa teosta nähdä, luultavasti eräs teema eli kuolema nuorena todella pysäyttää, eli en suosita ala-asteiässä ainakaan..

Muita teemoja ovat ainakin suru, lähteminen, syyllisyys, irti päästäminen, irti pääseminen, kuolema, kuoleminen, pelko, pelon voittaminen ...

Suositan Saran postaukseen tutustumista se on hyvä analyysi, itse en uskalla tätä enempää avata ja luin teoksen kiireessäkin.

***
Vladimir oli filmifani ja monta mukavaa filmiä mainittiin, myös Anna Karenina, jossa kuitenkin oli pääosassa legendaarinen Scarlett O'Hara Tuulen viemää -sankari eikä mykkäfilmitähtikaunotar Greta Garbo. Myös Kellopeli (appelsiini) mainitaan sekä tieteiselokuva Matrix, jonka ykkösosasta kovasti joskus pidin, ehkä kakkosestakin, mutta päättöosasta odotin enemmän.
***
Laivojen nimet ovat usein feminiinejä, eli naisten nimiä, poikkeuksia tosin on esim. Georg Ots, mutta tässä oli Lucitania, huono pojan nimeksi!

*****
Seita Vuorela (os. Parkkola) (1971 - 2015) sai tästä Karikko-teoksesta ensimmäisen Tulenkantaja-palkinnon maaliskussaa 2013. Pohjoismaiden neuvosto palkitsi myös teoksen syksyllä 2013 ja kehui myös mustavalkoista kuvitusta, palkittavia mainitaan olleen Seita Vuorela ja Jani Ikonen. Ikonen on tehnyt kannen ja valokuvamaiset piirrokset, ja totta on, että ne olivat hienoja.